maanantai 31. heinäkuuta 2017

KEHITYSMAALAISTEN MONET KONSTIT JÄÄDÄ LÄNSIMAIHIN IKUISESTI ELÄTETTÄVIKSI

Kristittyjä? Uskokoon ken haluaa!

Viime viikolla Yle kertoi tv-uutisissaan ja verkkosivujensa jutussa Sadat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristityiksi – paluuta vanhaan kotimaahan ei ole (26.7), kuinka sadat Afganistanista, Iranista ja Irakista Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista ovat "luopuneet" islamista ja liittyneet evankelisluterilaisen kirkon jäseniksi. Islamilaisille vääräuskoisten jymäyttäminen ei ole mikään rikos, kunhan sillä vain edistetään islamin solutusta ja leviämistä. Kulttuurien välisessä taistelussa Suomen kaltainen maa häviää aina ei-eurooppalisille, koska täällä peruslähtökohtana on rehellisyys. Väärin ymmärretyn naivin tasa-arvo-oletuksen vuoksi suomalaiset luottavat kehitysmaalaisten todistuksiin, vaikka muukalaisilla ei ole mitään aietta rehellisyyteen ellei se hyödytä heitä:
Rippikouluryhmässä olijoista useat kertovat syyksi uskonnon vaihtamiseen sen, että ovat pettyneitä islamiin. Taustalla on lähtö entiseltä kotiseudulta ja henkisesti raskas turvapaikkaprosessi.
Todellinen syy, johon muslimimuukaiset ovat pettyneet ei ole oma uskonto, vaan päätös turvapaikan hylkäämisestä. Siksi mikä tahansa keino, jolla voidaan saada oleskelulupa käytetään hyväksi. 

Muslimit ovat tuskin itse keksineet kääntyä kristinuskoon, vaan tässä on luultavasti ollut apuna suomalaisia juristeja tai muita asiantuntijoita, jotka ovat suomalaisvihassaan vihjanneet maahantukeutujille tällaisesta porsaanreiästä. Kun jalka on oleskeluluvan avulla saatu ovenrakoon ja joku viidakkokuumeinen lähiövalas vielä raskaaksi, voi paluu islamiin taas alkaa. 

Samaa strategiaa on yritetty käyttää myös homoksi julistautumisella. Kieron juonen taustalla on islamilaisten kehitysmaiden vihamielinen suhde homoseksuaalisuuteen, johon vetoamalla yritetään saada vainotun turvapaikanhakijan status. Mikäli tällä perusteella maassaololupa irtoaa, tuskin menee montakaan viikkoa, kun nämä tummat "vainotut homot" ovat jo joukolla vikittelemässä vaaleita 15-vuotiaita suomalaistyttöjä.

Suomalaisessa pappiskunnassa yhdistyy hyväuskoisuus, sosialismi ja kansallinen masokismi. Pastori Vesa Julinia ei näytä edes kiinnostavan yllättävästi kristinuskoon kääntyneiden muhamettilaisten uskovakaumuksen aitous:
Uskon lujuutta on kuitekin vaikea ulkopuolisen arvioida. – Osa on vakavissaan, mutta joukossa on myös heitä, joiden motiivit liittyy turvapaikkaprosessiin. Mutta jos näin on, niin se on pinnan alla emmekä me pysty sitä selvittämään, tuumaa pastori Vesa Julin Imatran seurakunnasta.
Julin todennäköisesti ymmärtää sisimmissään, mitkä ovat turvapaikkaturistien hengellisen kääntymisen todelliset motiivit. Hän katsoo ilmiötä läpi sormien, sillä hän näyttää hyväksävän sen, että konsit on monet, kun maahan pyrkii jäämään "krisitittyjä" Troijan hevosen islamilaisia sotureita.

                                                        ****************************




Yle TV1, maanantai 31.7.2017 klo 19:00, Mannerheim - Jörn Donnerin kertomana 

5/5. Presidentti Mannerheim ei joudu sotasyyllisten joukkoon. Sairas vanhus vetäytyy yksinäisyyteen, viettää aikaa Sveitsissä ja valmistelee muistelmiaan. Kun hän lähtee viimeiselle matkalleen, teos on julkaisua vailla. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1, maanantai 31.7.2017 klo 21:00, A-studio 

Miksi Suomi ei saa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kuriin? Studiossa ministeri Annika Saarikko. Juontajana Marja Sannikka. #yleastudio HD



Yle Fem, maanantai 31.7.2017 klo 18:25, Ghanan lapset: Ghanan lapset 

Kofi tanssii. Kofi-poika on todellinen taituri afrikkalaisessa breakdancessa. Hän on mukana tanssikoulun esityksessä. buu.yle.fi Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Sallittu kaiken ikäisille.


Yle Fem, maanantai 31.7.2017 klo 18:30, Tuhatvuotinen usko 

Sarja alkaa, 1/6. Onnistuiko viikinkikuningas Harald Sinihammas käännyttämään tanskalaiset kristityiksi 900-luvulla? Entä miksi tanskalaisessa passissa komeilee Jeesus-hahmo? Sarja tanskalaisen kristinuskon historiasta. HD Äänitekstitys: ruotsi.


Yle Fem, maanantai 31.7.2017 klo 19:00, Uusi koti Ruotsissa 

2/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Venäläinen Igor Sapega ja makedonialainen Filip Skovin kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

FYYSIKKO KARI ENQVIST KANNATTAA EDISTYSUSKOVAISTEN UNIVERSAALIKOMMUNISMIA

Fyysikko Kari Enqvist.

Globalistisen ideologian ja politiikan tietää olevan kriisissä, kun sen puolustajiksi nostetaan luonnontieteen ammattilaisia, joiden puheilla uskotaan olevan tieteellisen objektiivisuuden vakuuttavuutta. Viimeisin esimerkki turvautumisesta tieteen auktoriteettiin on Ylen verkkosivuilla julkaistu Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvistin kolumni 
Fasismin tieltä väistyvät ensin faktat. Varsinaisia esimerkkejä fasistien epätieteellistä faktoista hän ei kuitenkaan esitä, vaan tyytyy sättimään populistien fasistisia piirteitä, jotka ovat hänen mielestään esteenä tieteen vapaudelle ja maailman muuttamiseksi monoliittiseksi sosiaalidemokratiaksi.

Koska Enqvistin kirjoituksen tyylinä on kolumni, se ei ole mielipidekirjoitusta kummoisempi julistus yhden yhteiskuntafilosofian puolesta toista vastaan. Sellaisena se pitäisi myös nähdä, mutta valitettavasti Ylen suurimmalle seuraajasegmentille demarieläkeläisille kaikki on suurempaa viisautta kunhan se tulee vain kovan tieteen auktoriteetilta. Sekä tuulipukukansa että spesifin tieteen ammattilaiset näyttävät uskovan, että asiantuntijuus tietyllä alalla tekee puhujasta tietäjän mistä tahansa asiasta. 

Enqvistin ohella maamme toinen joka alan asiantuntija on Turun yliopiston avaruustieteen professori Esko Valtaoja, joka lausuu milloin mistäkin asiasta näkemyksiä, jotka voisivat yhtä hyvin tulla Esson baarin aikamiesporukan suusta. Tämä ei ole retorinen heitto, sillä tutkimuksissa, joissa on arvioitu koehenkilöiden kykyä arvioida ennustettavien asioiden toteutumista, asiantuntijat ovat menestyneet niissä vain hieman paremmin kuin keskimääräiset kansalaiset. Tämä tosin vain silloin kun ennustettava asia on liittynyt asiantuntijoiden omiin aloihin, mutta heti kun on menty oman erikoisosaamisen ulkopuolelle, ero tavallisten ihmisten ja asiantuntijoiden arvioiden välillä on kutistunut olemattomiin. Tämä käy erityisen selväksi poliitikassa, jonka kehityksen arviointi on pelkkää arvaamista omilla ideologisilla mieltymyksillä.

Tieteen ideologiaa puolustessaan Enqvist ottaa keppihevosekseen fasismin ja sen eri kuvitellut muodot. Tekstin ainoa huomionarvoinen neutraali havainto löytyykin juuri siinä kohtaa, kun kirjoittaja tunnistaa anarkokommunisteissa fasistisia piirteitä, vaikka tarkempaa olisi puhua yleisinhimillisestä fanaattisuudesta, suvaitsevattomuudesta ja oikeassaolemisen halusta, jotka löytyvät vähintään piilevinä jokaikisestä ideologiasta ja uskonnosta:
Esimerkiksi Hampurin hiljattaisen G20-kokouksen anarkistirieha oli eräiltä piirteiltään fasistista vaikka se antifasistiseksi julistautuikin. Tuo kadun kaoottinen parlamentti, jonka väkivalta-osasto pukeutuu mustaan huppari-univormuun, vastusti globalisaatiota aivan kuten Hitler syytti Saksan kuvitellusta alennustilasta ei vain juutalaisia vaan nimenomaan kansainvälistä juutalaista finanssipääomaa.  
Fasistisen mielen ehdottomuus, sen järkkymätön usko henkisen ja fyysisen väkivallan puhdistavaan voimaan, sen luottamus kuvitellun kansan luovuttamaan kuviteltuun valtakirjaan, on täysin vastakkainen tieteen eetokselle.
Jälkimmäisen kappaleen vastakkainasettelu on yhtä mielekäs kuin sanoisi, että tuli on vastakkainen jään olemukselle, jonka vuoksi edellistä ei saisi olla. Eihän tietyn yhteiskuntajärjestyksen taustalla olevalla elämänfilosofialla pitäisi sinällään olla mitään merkitystä tieteelle, joka toimii itsenäisesti omilla ehdoillaan. Riippumatta ideologiasta yhteiskuntajärjestyksen todellisuus ja olemus on aina eri kuin tieteen, joten niiden asettaminen keinotekoisesti vastakkain on järjetöntä. Yhtä hyvin voisi sanoa, että monikulttuurisen ja arvorelativistisen yhteiskunnan mentaliteetti on vastakkainen tieteen eetokselle, koska edellä mainitun "eettisenä" vaatimuksena on suvaita keskenään ristiriitaisia arvostelmia.

Kulttuurissa tiede on vain yksi ilmaus inhimillisestä toiminnasta, mutta Enqvist uskoo sen olevan kaikkein tärkein ja perustavin vain siksi, että sattuu harjoittamaan sitä itse. Hänen on vaikea hyväksyä sitä, että länsimaisen kulttuurin lopun sivilisaatiovaiheessa syntynyt tiede on sen pelkkä sivutuote, vaikka sitä ollaankin nyt nostamassa uskonnon korvaajaksi ja koko kulttuurin päämääräksi. Mikäli tämä yksiulotteisen "kaiken selittävä" maailmankatsomus ei pääsekään hallitsemaan kaikkialla ja olemaan ylimpänä, syynä täytyy olla fasismin kaltaisen vastavoiman synnyttämä kitka. Enqvist kirjoittaa, että 
Tiede ei menesty fasismissa, vaan näivettyy pois, kuten se näivettyi Hitlerin Saksassa ja Mussolinin Italiassa, kun parhaat tutkijat pakenivat ulkomaille. Tiede on fasismia edeltävän ajan ensimmäinen uhri. Tieteen kohtalo varoittaa tulevasta kuin kanarialintu kaivoksen kaasuista. Ja nyt kanarialintua heikottaa Trumpin Yhdysvalloissa, Erdoganin Turkissa ja muuallakin, kuten Puolassa ja Unkarissa. On siis aika haistella tuulta ja yrittää arvuutella, mihin suuntaan olemme menossa.
On omituista, että kirjoittajan listalta puuttuu kokonaan teokratiaan perustava islam, jolla ei ole lainkaan tieteellistä traditiota. Silti edes islam ei suhtaudu (luonnon)tieteeseen vihamielisesti vaan ainoastaan välinpitämättömästi. Sen sijaan fasismin puhumattakaan nykyisen populismin pitämistä tiedevastaisina on tahallista liiottelua. Euroopan 1920-40 lukujen fasistiset liikkeet ja hallinnot eivät suinkaan halunneet kumota tiedettä, vaan antoivat sille yhteiskunnassa roolin, jossa se ei ole itsetarkoituksellisen johtavassa asemassa kuten se on nyt tutkaparinsa markkinakapitalismin kanssa. 

Se, että fasistisissa maissa tiede nähtiin vain yhtenä monista kulttuurin muodoista, on tieteisuskoville tietenkin silkkaa irrarationaalista tiedevastaisuutta, sillä heidän mielestään kaiken pitää olla tieteelle alisteista. Yhdysvaltain ja Itä-Euroopan populististen hallintojen pitäminen tiedevastaisina on vielä fasismiakin perusteettomampaa, koska mitään tieteenvapauden vastaisia toimia niissä ei ole tehty. Toisin kuin lännessä Itä-Euroopassa nimenomaan puolustetaan puhdasta tiedettä, kun valtio supistaa määrärahoja tietyiltä ideologisilta yhteiskuntatieteiltä ja kulttuurimaxilaiselta propagandalta kuten sukupuolentutkimukselta ja rasistiselta "valkoisen etuoikeuden" tendenssitutkimukselta. Näitä huuhaa-aineita ei Itä-Europpassa kielletä, vaan niitä kehoitetaan hankkimaan rahoituksensa itse tai siirtymään sinne minne ne yliopiston sijaan kuuluvat eli kansanopistoihin.

Vaikka kirjoittaja pelottelee fasismilla, hänen todellisena päähuolenaan on populismi, jonka piirteitä hän samaistaa historialliseen fasismiin, jotta sillä ei olisi legitimiteettiä toimia liberaalidemokratiassa. Kansanvallan eli demokratian kannalta on suorastaan koomista, että Enqvist pitää populismin kansaan vetoamista tuomittavana fasistisena piirteenä, vaikka suoraa demokratiaa on harjoitettu Antiikissa ja viimeisen parinsadan vuoden aikana lähes kaikissa länsimaiden poliittisissa liikkeissä. 

Kirjoituksen varsinainen poliittiinen viesti on, että tulipa nykypopulismi ("fasismi") sitten oikealta tai vasemmalta, se on tuomittavaa, koska se panee jarruja yksiulotteisen utilitaristiselle globaalikapitalismille hidastaen näin samalla myös tieteen laajenemispyrkimyksiä. Tieteentekijät kuten Kari Enqvisti puolustavat politiikassaan raakaa globaalikapitalismia sen suomien resurssien lisäksi myös siksi, ettei se vaadi tieteelle ja sen sovellutusten seurauksille juuri mitään rajoituksia. Tämä siksi, että kapitalismin ylläpitämässä tieteellis-teknisessä maailmassa muutos nähdään "edistyksenä" ja edistys on puolestaan hyvä, jota ei voida kyseenalaistaa. Kun oikeisto- ja vasemmistopopulistit haluavat nostaa esille vaatimuksen oikeudenmukaisesta hyvästä elämästä, joka ei ole sidottu kapitalistiseen hyötyajatteluun ja tieteen etenemiseen, tiedeuskovat näkevät sen "taantumuksena", koska tuollainen asenne palvelee ensisijassa vain ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin intressiä eikä fetissiksi nostettua edistystä. 

Siitä huolimatta, että tieteentekijät ja taloususkovaiset kannattavat edistystä, he tulkitsevat sen eri tavalla, joka synnyttää eripuraa näiden välillä. Taloususkovaisille tiede on pelkkä väline tehokkaamman tuotannon ja uusien innovaatioiden synnyttämisessä, kun taas liikemaailman rahoituksesta pitkälti riippuvainen "tiedeyhteisö" haluaisi olla ylin auktoriteetti siinä, miten maailma ja elämä tulisi ymmärtää ja miten ihmisyhteisöjä pitäisi pelkän tieteellisen maailmankuvan perusteella hallinnoida. Kolumnisti Enqvist ei turhaan peittele kantojaan, millaista tieteen ja kapitalismin määräämää yhdenmukaistettua monokultturista tulevaisuutta hän meille kaavailee.

Enqvist perustelee ainoana oikeana pitämänsä kehityssuunnan oman tieteenalansa fysiikan termodynamiikan toisella pääsäännöllä, jossa suljetun järjestelmän epäjärjestys eli entropia kasvaa. Rinnastamalla fysiikan ilmiön kulttuurin muutokseen kolumnisti ei välttämättä syyllisty suoranaiseen kategoriavirheeseen, mutta on selvää, että tällöin puhutaan eri ilmiömaailmoista, joissa pätevät eri lainalaisuudet:
Otetaan oppia fysiikasta. Sen mukaan kuuma ja kylmä sekoittuvat aina, kun vain aikaa on tarpeeksi. Pienikin yhteys niiden säiliöiden välillä riittää sotkemaan molekyylit tasalämpöisiksi. Ja todellisuushan on pohjimmiltaan fysiikkaa.  
Myös maapalloistuminen on suuri tasapäistäjä. Edes historiastaan ylpeät kiinalaiset eivät enää pukeudu keisarilliseen silkkiin vaan edustavat samaa tummanpuhuvaa kravattikapitalismia kuin kaikki muutkin.
Tässä kohtaa pitää väljästi ymmärrettynä muistaa, että maapallo ei ole suljettu systeemi, koska me saamme energiaa ulkopuolella olevasta auringosta. Juuri se on taannut sen, että paikallisessa avoimessa järjestelmässä kuten maapallolla on syntynyt elämää ja sen myötä ihmisen luomaa kulttuuria. Tietysti nykymaailmasta löytyy Enqvistin kaltaisia kaaoksen ruhtinaita, joille on tärkeää, että maailman eri kulttuurit muunnetaan yhtenäiseksi haaleaksi litkuksi. Tämä ei ole kuitenkaan väistämätön kehityskulku, jonka myös Enqvist myöntää, koska vaivautuu varoittamaan globalisaation vastaisista voimista.

Kun luonnontieteilijät alkavat selittää yhteiskuntaa ja kulttuuria koskevia asioita, he heijastavat niihin universalisoivia  käsityksiä, jotka ovat lähtöisin tieteellisestä ajattelusta. Tällaisessa ajattelussa peruuttamattomasti erilaisten kulttuurien ja ihmispopulaatioiden kuvitellaan poikkeavan toisistaan vain näennäisesti, sillä lopulta ihmislajia ohjaa kaikille yhteinen järki. Koska rationalismiin ja sen luomaan universalistisen yhteinäiskulttuurin voittoon ovat uskoneet eniten tiedemiehet, ei ole yllättävää, että he ovat mieltyneet ideologioihin, jotka näitä asioita parhaiten edistävät. 

Tänään se on finassikapitalismin ohjaama globalismi, eilen se oli kommunisimi. Fysiikan ohella 1970-luvun Suomessa erityisesti matematiikka oli yliopistossa kommunistien suosiossa, koska sen uskottiin formaalina eli käsitteellisenä tieteenä olevan linjassa kommunistisen "rationaalisen" ja universalistisen maailmankäsityksen kanssa. Lännen kommunistiopiskelijoiden erityinen analogiavirhe oli se, että heidän suosiman matematiikan analyyttiset välttämättömät totuudet rinnastettiin kommunistisen materialismin ja yhteiskuntafilosofian "järkähtämättömiin totuuksiin". Laajemmassa yhteydessä  tieteellinen kommunismi oli työkalu, jolla varmistettiin kommunismin vääjämätön etenenminen historian päämääränä. Tämä on tuttua Karl Marxilta, joka otti jo varhain vaikutteita Hegelin idealismista ja teleologisesta (päämäräisestä, tarkoituksellista) historianfilosofiasta. 

Fyysikko-kolumnisti Kari Enqvistin universalistinen optimismi ei juonnu kommunismista, vaan luultavasti 1990-luvulla uushegeliläisyyttä edustaneesta  Francis Fukuyamasta, joka jukaisi vuonna 1992 maailmanlaajuisen best-sellerin Historian loppu ja viimeinen ihminen. Toisin kuin Marx, joka piti kommunismia ihmiskunnan päätepisteenä ja huippuna, Fukuyama katsoo kirjassaan liberaalidemokratian edustavan historian loppua. Tosin myöhemmin hän irtisanoutui tästä kannasta. Itse asiassa Fukuyama epäili jo kirjansa viimeisessä viidennessä luvussa, että Nietzschen kuvaama materialistisella hyvinvoinnilla kyllästetyn viimeisen ihmisen elämänmuoto ei tyydytä koko ihmiskuntaa, vaan aina löytyy ihmisiä, jotka omasta edusta piittaamatta haluavat jotain itseään suurempaa, jonka puolesta ei ainoastaan elää vaan ennen kaikkea kuolla. Ikuinen rauha ilman ihmisryhmien taistelua itseään suuremman asian puolesta olisi tylsyydessään maanpäällinen Helvetti. Jo Antiikin kreikkalaiset ymmärsivät, että jotta Ihmiselämä olisi täyttä, siihen täytyy kuulua myös traaginen ulottuvuus. Enqvist toivoo sen sijaan kesytettyjen ja kuohittujen ihmislampaiden maailmaa:
Kysykää siis itseltänne, kumpi on todennäköisempää: että tuhannen vuoden kuluttua maapallo on edelleen riitaisten kansallisvaltioiden kokoelma vai jonkinlaisen maailmanhallituksen ohjailussa? 
Enqvist viittaa kirjoituksena alussa Timothy Snyderin kirjaan Tyranniasta, jossa varotellaan fasmismin vaaroista, mutta juttunsa lopussa hän toivoo, että maailmaa hallitsisi totalitaristinen ja yhdenmukaistava maailmanhallitus. Enqvistin toiveessa ei ole mitään uutta, sillä viimeksi Neuvostoliitto Itä-Euroopan satelliitteineen yritti laajentua koko maailman kattavaksi valtiolliseksi järjestelmäksi.  

Mikäli tuollainen sekulaarihumanistinen ja universalistinen valtio joskus syntyisi, merkitsisi se politiikan kuolemaa. Oikeusfilosofi Carl Schmittin mukaan maailmanvaltio ei voisi olla poliittinen yksikkö sanan varsinaisessa merkityksessä, koska politiikan maailma ystävine ja vihollisineen on väistämättä monenkeskinen pluriversumi eikä universumi. Koska politiikka muuttuu maailmanvaltiossa käsitteellisesti mahdottomaksi, siellä ei voi silloin olla myöskään demokratiaa, jonka kolumisti epäsuorasti tunnustaakin puhumalla "maailmanhallituksen ohjailusta".

Baabelin tornin rakentaminen on tuhoon tuomittu yritys, mutta oman kulttuuripiirin käsittävät kokonaisuudet  kuten Rooman imperiumi tai mongolivalloittajien imperiumi idässä todistavat, että suuretkin kokonaisuudet ovat mahdollisia, mutta vain tiettyjen kulttuuristen ja etnisten ehtojen vallitessa. Belgialaispoliitikko Jean-François Thiriart (1922–1992) ideoi jo 1950-luvulla eurooppalaisen imperiumin, jossa valtiot noudattava itsenäistä talous- ja kulttuuripolitikkaa, mutta ovat samalla liittoutuneet sotilaallisesti yhteen. Tämä voisi olla järkevää aikana, kun maanosaamme kohdistuu sekä muslimien väestöpäine että Yhdysvaltain ja Venäjän halu määrätä asioitamme. Pisimmälle menevissä visioissa, joita ovat esittäneet Francis Parker Yockey ja sittemmin Guillaume Faye, vaaditaan valkoisen rodun imperiumia Dublinista Vladivostokiin. 

Nämä kaikki vaihtoehdot takaisivat, että myös tulevaisuudessa inhimillisen kulttuurin korkeimmat ilmenemismuodot säilyisivät ja matka tähtiin olisi mahdollinen. Enqvistin visio ei tätä turvaisi, sillä se muistuttaa liikaa globaalieliitin suosimaa Richard Coudenhove-Kalergin suunnitelmaa, jossa kulttuuri laskeutuu afrikkalaiselle tasolle, kun väestöjä pyritään maailmanvaltion nimissä yhdistämään:
Annan heti oikean vastauksen: jos haluamme olla elossa vielä tuhannen vuoden kuluttua, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jälkimmäinen. Se on maali, jota kohti historian nuoli osoittaa. Jos tuo nuoli menee ohi, ihmiskunta on suunnattomissa vaikeuksissa
Se suunta mihin globalistit ja Enqvistin kaltaiset Yhden maailman  utopistit ovat planeettaamme viemässä on jo nähty. Kaiken elämän yksipuolistuminen ja samanlaistuminen alkaa näkyä lähes kaikkialla maailmassa. Se taas perustuu standardisoituun kulutuskeskeiseen elämäntapaan, jonka hintana on paheneva ekokastastrofi. Kun tähän universalistiseen keitokseen lisätään ihmislajisolidaarisuus, saamme Afrikan väestöräjähdyksen, jonka paineaalto tekee kaikkialla maailmassa ekologista, etnistä ja kulttuurista tuhoa. Jos lajimme haluaa olla elossa vielä tuhannen vuoden kuluttua, niin silloin mikä tahansa muu vaihtoehto kuin Enqvistin ehdottama soisi sille paremman mahdollisuuden.


tiistai 25. heinäkuuta 2017

YLEN ANALYYSISSÄ PUHUTAAN TURVAPAIKKAPOLITIIKASTA VAIKKA PITÄISI PUHUA INVAASION TORJUMISESTA

"Humanitääriset" avustusjärjestöt edistämässä matalan
intensiteetin kansanmurhaa Euroopassa. Näitä järjestöjä
tukee taloudellisesti eurooppalaisten etuun vihamielisesti
suhtautuva globalistieliitti ja henkilöt kuten George Soros.

Monikulttuurista suopeasti ja suomalaisuuden itsesuojelusta nuivasti kirjoittava Ylen toimittaja Eero Mäntymaa on tehnyt oikein analyysin siitä, mikä EU:n ja Suomen "yhteisessä" turvapaikkapolitiikassa on tällä hetkellä vialla. Ylen verkkosivujen kirjoituksessa Analyysi: EU:n turvapaikkapolitiikka on rikki, eikä Suomea kiinnosta osallistua remonttiin Mäntymaan keskustelunavaus menee jo heti alussa päin mäntyä, kun hän kutsuu luvattomia maahantulijoita "turvapaikanhakijoiksi". 

Turvapaikanhakijoita kehitysmaalaiset ovat de jure vasta silloin kuin he ovat jo de facto rikkoneet lakia tullessaan ilman viisumeja, työlupia ym. vaadittavia asiapapereita Euroopan aluevesille ja sieltä uusmarxilaisten avustusjärjestöjen auttamina EU:n maaperälle. Mikäli heitä pidettäisiin pelkkinä taloudellisina saalistajina ilman asiapapereita – jota he tosiasiassa ovat – ei koko "pakolaiskysymystä" olisi edes olemassa. Etenkin kun alunperin ainoastaan eurooppalaisia koskenut Geneven pakolaissopimus on käynyt ajat sitten vanhentuneeksi ja jota käytetään nykyään pelkästään luvattoman massamaahanmuuton juridisena porsaanreikänä.

Kirjoituksessaan Mäntymaa harmittelee sitä, että Itä-Euroopan maista ainakin Unkari ja Slovakia ovat kieltäytyneet noudattamasta epädemokraattisen EU-eliitin määrämää taakanjakoa, jossa Afrikan ylijäämäväestöä levitettäisiin tasaisemmin Eurooppaan. Kommunistien tapaan EU:n tavoitteena lienee miehittää ulkomaalaisilla koko Eurooppaa, jottei jäisi ainuttakaan etnisesti valkoista kolkkaa. Tuollaiset valkoiset täplät kun olisivat kiusallinen muistutus muille, kuinka paljon parempaa elämä olisi ilman Afrikan kulttuurisesti täysin vieraita muukalaisia.

Vielä suurempana harmistuksena Mäntymaa pitää sitä, että ulkoministeri Timo Soinin johdolla myös Suomi on lopettanut toistaiseksi afrikkalaisten käenpoikien vastaanottamisen, koska muutkaan EU-maat eivät siihen vapaaehtoisesti suostu. Ilmeisesti Suomen pitäisi olla Mäntymaan mielestä se konformistisen nöyrä mallioppilas ja ottaa koko Afrikan invaasio harteilleen.

Toimittaja sentään myöntää, että 160 000:n luvattoman tulijan kiintiö on jatkuvan maahanmuuttoinvaasion suuressa kuvassa pieni määrä. Voisi olettaa, että kun Mäntymaa tiedostaa ongelman hän yrittäisi analyysissään edes viitteellisesti etsiä siihen ratkaisuja. Tätä hän ei tee, vaan pitää invaasiota annettuna asiantilana, johon ei itsessään voi puuttua. On vain löydettävä keinoja sopeutua ja elää sen kanssa. Mäntymaan mielestä kehittymättömien kolmannen maailman turvapaikkaturistit voivat täyttää koko Euroopan ja syrjäyttää kaikki alkuperäisväestöt kunhan vain pyhäksi korotettu EU:n vapaa liikkuvuus toteutuu jatkossakin:
Jos vuoden 2015 tapahtumat toistuisivat, jäsenmaat todennäköisesti tiukentaisivat maahanmuuttopolitiikkaansa ja rajavalvontaansa. Seurauksena menetettäisiin unionin vapaa liikkuvuus, ja paine kasautuisi ulkorajoille, kuten Italiaan, Kreikkaan ja Espanjaan.
EU:n omissa säädöksissä vapaa liikkuvuus on sallittu vain EU:n kansalaisille, joten miten ihmeessä se on muuttunut Mäntymaan mielessä tarkoittamaan sitä, että se koskee myös kutsumattomia afrikkalaisia hiilijalanjäljen kasvattajia?

Kirjoituksen lopussa Ylen toimittaja toivoo EU:n jäsenmaiden löytävän "kadoksissa olleen yhteishenkensä". Tässä hän tarkoittaa maansa pettäneiden poliitikkojen sopua siitä, kuinka massainvaasiota saadaan jaettua eri maiden kesken, vaikka eurooppalaisten suuri enemmistö ei ole koskaan koko maahanmuuttoa pyytänyt eikä sitä halunnut. Eurooppalaista yhteishenkeä kyllä tarvitaan ja sitä onkin runsaasti ruohonjuuritasolla, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Brysselin komissaarien ja byrokraattien kanssa. Kun eurooppalainen solidaarisuus puhkeaa kukkaan, ensimmäisenä potkaistaan ulos kansoistaan vieraantuneet Eurostoliiton lakeijat ja heidän perässään maanosaan kuulumattomat vihamielisen kiittämättömät muukalaiset.



Tällaistakin ratkaisumallia on ehdotettu. Yle Watch ei ota
asiaan kantaa, kunhan vain toteaa, että kutsumattomien
siirtolaisten tulvan jatkuessa radikaaleina pidetyt
ratkaisut saattavat muuttua todellisuudeksi.


                                                     **********************************



Yle Fem, tiistai 25.7.2017 klo 11:00, Uusi koti Ruotsissa 

Sarja alkaa, 1/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Latvialainen Matilda Bergman ja irakilainen Laith Foad Fathulla kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.



Yle TV1, tiistai 25.7.2017 klo 16:20, Muisti: Kibbutsin hedelmät


Fanny Gurevitsch lähti 80-luvulla kibbutsille töihin satojen suomalaisnuorten tavoin. Hedelmätarhoilla tehtiin pitkää päivää ja pohdittiin tulevaisuutta. Suomenjuutalaiselle Fannylle kibbutsista tuli toinen koti. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Fem, tiistai 25.7.2017 klo 19:00, Sankareita helvetissä

Sarja alkaa. 1/6. Anja Lovén vaarantaa henkensä pelastaakseen noidiksi syytettyjä lapsia Nigeriassa. Andreas yrittää saada avun taifuunin uhreille. Sarja seuraa kuuden tanskalaisen työskentelyä maailman kriisialueilla. HD Äänitekstitys: ruotsi.


Yle Fem, tiistai 25.7.2017, klo 21:00 Historia: Naisten nousu 

2/4. Tohtori Amanda Foreman esittelee ihmiskunnan historiaan vaikuttaneiden naisten merkittäviä tarinoita 10 000 vuoden ajalta, muinaisista ajoista aina nykypäivään. HD Äänitekstitys: suomi.


maanantai 24. heinäkuuta 2017

LÄNNEN MEDIAT VAATIVAT PUOLAA PITÄMÄÄN KIINNI DEMOKRATIAILVEILYN KULISSEISTA

Puolalaiset nationalistit marssimassa länsimaista
mädätystä ja venäläistä ekspansiota vastaan. Varsinkin
lännessä sionistit ja muu petturieliitti on kauhuissaan.

Länsimaiden valtamediat yksityistä valtiollisiin ovat hyökänneet systemaattisesti kaikkia niitä Itä-Euroopan maita vastaan, jotka eivät noudata ortodoksisesti sitä versiota demokratiasta, jolla vaalikarjaa hallitaan ja manipuloidaan vanhoissa EU-maissa. Tuorein esimerkki tällaisesta osoittelevasta hurskastelusta on Ylen verkkosivuilta löytyvä uutinen "Puolaan on syntymässä orwellilainen todellisuus" – Solidaarisuus-veteraani pelkää demokratian puolesta.

Jutun  toimittanut Sampo Vaarakallio luo entisen Solidaarisuus-liikkeen aktiivi Jacek Kozłowskin lausuntojen avulla mielikuvaa, että puolalaisten taistelu 1980-luvulla kommunistihallintoa vastaan olisi rinnastettavissa viime aikaisiin EU-mielisten mielenosoituksiin. Sanomatta jää, että juuri Solidaarisuus-liike kannattaa hallitsevan Laki ja oikeus -puolueen toimia, joilla pyritään turvaamaan maan itsenäisyys ja ulkorajojen pitävyys. 

Jo jutun alkupuolella Vaarakallio paljastaa fukuyamalaisen agendansa, jossa (vasemmisto)liberalismi edustaa historian loppua ja siten idelogisesti lukkoon lyötyä maailmaa. Se mitä näemme Euroopassa nyt, on pikemminkin todiste historian syklisyydestä kuin jostain yksisuuntaisesta hegeliläisyydestä tai lineaarisesta "edistyksestä" (joka useimmiten on silkkaa rappiota), johon Ylen toimittaja näyttää lapsellisesti uskovan:
Nyt on tullut taas aika nousta vastarintaan, sillä konservatiivinen, kansallismielinen ja populistinen Laki ja oikeus -puolue on hallitusvallassa ja yrittää kääntää ajanpyörää taaksepäin.
Jokaisella maalla pitäisi olla oikeus määrittää lakinsa ja oikeusjärjestelmänsä miten tahtoo, mutta länsimaiden demokratuurin äänitorvet vaativat kaikille vain yhtä demokratiatulkintaa, josta poikkeaminen olisi muka "demokratian pelisääntöjen" vastaista. Kuka tai mikä taho nämä "pelisäännöt" on sitten asettanut? Tuskin Jumala, vaan ainoastaan hallitseva hegemonia, jolla sattuu olemaan valtaa juuri tässä historian vaiheessa. Se, että ilman kansan mandaattia toimiva luihu juristiporukka on saanut suurissa länsimaissa istutettua perustuslakiin 2000-luvun kommunismia edustavan klausuulin "univeraaleista ihmisoikeuksista" ei kerro vielä mitään demokratian, kansan vallasta. Päinvastoin, ihmisten "unversaaleihin oikeuksiin" alistetussa perustuslaissa nimenomaan sivuutetaan demokratian perusyksikkö kansa, joka ei todellakaan tarkoita kaikkia maailman ihmisiä.  

Mitä taas tulee uutisessa mainittuun laillisuusperiaatteen (rule of law) ja vallan kolmijako-oppiin, edes länsimaissa niitä ei kyetä eikä haluta noudattaa. Vaarakallion jutusta ei voi välttyä tulkinnalta, että Länsi-Euroopassa kolmijako-oppia kyllä noudatetaan, kun taas EU-kriittisissä Itä-Euroopan maissa kuten Puolassa on vallassa yksinvaltainen puolue, jonka totalitaristinen valta ulottuu kaikkialle. Huvittavaa on myös näkemys, että toisin kuin Puolassa, lännessä valtamedia muka olisi riippumaton poliittisen eliitin ajamista agendoista :
Puolue on alistanut mediaa hallintaansa ja runnoo nyt läpi hanketta, jolla se pääsisi valitsemaan korkeimman oikeuden tuomarit. Vallan kolmijako-oppi on saamassa kovan iskun, jos hallituksen aikeet menevät läpi. – On syntymässä orwellilainen todellisuus.
Vallan kolmijako-opissa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta erotetaan toisistaan vallan väärinkäytön estämiseksi, mutta hyvästä periaatteesta huolimatta tämä ei toteudu käytännössä missään maassa. Otetaan esimerkiksi vaikka Suomi, joka on keskiverto länsimainen EU-maa. Meillä kuten muuallakin lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat riippuvaisia toisistaan eivätkä ne toimi erillään. Tämä kuuluu parlamentaarisen järjestelmän sisäiseen rakenteeseen eikä se sinällään edusta korruptiota toisin kuin tuomiovallan ja toimeenpanovallon kietoutuminen yhteen. 

Räikeä esimerkki viimeksi mainitusta on Poliisihallituksen nostama kanne Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkauttamiseksi. Tässä kyseissä tapauksessa toimeenpanovallan ja tuomiovallan itsenäisyys on kyseenalaista, koska kummatkin vallan muodot ovat ottaneet yhteiseksi asiakseen Vastarintaliikkeen laillisuudesta päättämisen. 

Ongelmallista on myös tuomiovallan halu puuttua lainsäädäntöön, josta kertoo rikosepäilyn vuoksi virkavapaalla olevan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen vaatimukset kovemmista rangaistuksista totuuspuhujille. Vastaavasti Iso-Britanniassa ja Saksassa vallan eri muotojen korruptoitunut yhteennivoutuminen on saanut aikaan totalitaristisia kansalaisten valvonnan ja rankaisun muotoja. Siksi entisen Solidaarisuus-liikkeen aktiivi Jacek Kozłowskin lausunto "orwellilaisesta todellisuudesta" on silkkaa länsimaita varten tehtyä propagandaa, koska todellisuudessa ilmaisuvapaus on Puolassa suurempaa kuin poliittisen korrektiuden mädättämissä länsimaisissa demokratiailveilyissä.

Sekä Vaarakallio että haastateltu Kozłowski näyttävät selvästi halveksuvan väärin ajattelevaa "taantumuksellista" kansaa, joka ei nielemättä pure länsimaisen demokratuurin mätiä hedelmiä kuten "ihmisoikeuksien" nimissä vyöryvää ulkomaalaisinvaasiota, vastuutonta hedonismia ja moraalista selkärangattomuutta:
Puolue puhuu myös voimakkaasti pakolaisia ja maahanmuuttoa vastaan. Sekin puree kansaan hyvin.  – Osa hallituspuolueen kannattajista elää vielä henkisesti menneessä. Hallituksen kannattajissa on vanhaa homo sovieticus -mentaliteettiä sekä perinteistä puolalaista katolilaisuutta, arvioi Jacek Kozłowski.
Uutisjutun pääviestinä on, että puolalaiset eivät ole vielä täysin sisäistäneet kansalaisiaan atomisoivan ja henkisesti yhdenmukaistavan länsimaisen demokratian hienouksia. Länsimaalaisten tapaan myös puolalaisten pitäisi luopua identiteetistään ja traditiostaan, jotta kaiken ylle voitaisiin korottaa nykymuotoisen demokratian palvonta, koska se antaa palkkoksi talouskasvun suomaa jatkuvaa kulutusta. Tähän samaiseen liberalistiseen demokratia-narraatioon kuuluu, että omaan maaperään kiinnittyneillä ajattomilla identiteeteillä ei olisi enää merkitystä kulutuskeskeisessä maailmassa; siirtyessään post-nationalistiseen monikulttuurismiin välitöntä etuaan ajava kuluttaja voi toteuttaa sitoumuksetta vapaammin todellista viettiään, materialistista kulutusta:
Kozłowskin mielestä Puolan ongelma on siinä, ettei kansa ole vielä sisäistänyt demokratiaa. Järjestelmä muuttui nopeasti. Puola joutui omaksumaan lyhyessä ajassa sen, mihin Länsi-Eurooppa kasvoi pikku hiljaa.  – Ihmiset eivät ymmärrä sitä, että demokratiaa tulee vaalia koko ajan.
Liberaaleilla on edelleen vakaumus, että uudelleen indoktrinoitu "vapautettu" ihminen on valmis myymään "rasitteeksi käyneen" kansallisvaltionsa ja sen myötä kansansa mihin hintaan hyvänsä, kunhan saa siitä itselleen vain sopivan hyödyn. Tätä ajatusta vasten on asetettava kysymys: kuka on valmis kuolemaan globalistien fetissiksi nostaman nykydemokratian puolesta? Tai edes Euroopan Unionin?



                                                   **********************************



Yle TV1, maanantai 24.7.2017 klo 21:00, A-studio:  Lääkejätit potilastietojen kimpussa. 

Linkki Yle Areenaan.


Suomalaisten terveystiedot halutaan avata lääkeyrityksille - kuka siitä hyötyy? Studiossa professori Sirpa Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta ja lääketeellinen johtaja Anssi Linnankivi Rochesta. EU:n ja Puolan suhteesta haastateltavana Puola-asiantuntija Tapani Kärkkäinen. Juontajana Jan Andersson #yleastudio


Ensin myytiin pilkkahintaan globalikapitalistisille kaivosyhtiöille valtion maat, nyt ovat vuorossa kansalaiset potilastiedot.


Yle Fem, maanantai 24.7.2017 klo 18:23, Ghanan lapset: Ghanan lapset 

Jalkapallo-ottelu. Mubarak haluaisi ammattilaispelaajaksi, ja hän harjoittelee kavereidensa kanssa joka päivä. Mistä löytyisi televisio, josta kaverukset näkisivät maaottelun? buu.yle.fi Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Sallittu kaiken ikäisille.


Yle Fem, maanantai 24.7.2017 klo 19:00, Uusi koti Ruotsissa 

Sarja alkaa, 1/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Latvialainen Matilda Bergman ja irakilainen Laith Foad Fathulla kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

"Hulluja nuo ruotsalaiset", tiesi jo Asterix.


Yle Fem, maanantai 24.7.2017 klo 19:45. Lautasantennien takaa: Hyvä sydän 

Osa 5/5. Salih haluaisi sulattaa kaikki maailman aseet ja rakentaa niistä kauniin sillan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Tämöinenkin matu-matukka sarja on pyörinyt kaikessa hiljaisuudessa Ylessä mädättämässä itkuisten liberaalien sydämiä ja aivoja.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

KASVANEET TURVATOIMET ELI SUOMI MONIKULTTUURISTAMISEN JÄLKEEN

Tall Ship Race Turussa heinäkuussa 2017.

Alkuviikosta kerrottiin, että Kotkasta torstaina Turkuun siirtynyt Tall Ship Race -purjelaivatapahtuma on kiristänyt turvatoimiaan. Turussa kolme kertaa aikaisemmin pidetyssä ilmaistapahtumassa ei ole ennen pidetty turvatarkastuksia eikä joenrantoja ole suljettu aidoilla. Uutuutena on myös jättimäiset betoniporsaat, jotka ovat tulleet jo tutuiksi Helsingin Temppelinaukion kirkosta, Turun joulurauhan julistamisesta ja puolustusvoimien lippujuhlista. Kaikille näille turvatoimille on yhteistä Euroopassa tapahtuneet ns. pehmeiden kohteiden terrori-iskut rekoilla ja puukoilla. Kesätapahtumien turvatoimia ei ole kuitenkaan lisätty Itä-Euroopan EU-maissa siitä yksinkertaisesta syystä, että niistä puuttuu tyystin ne vieraspopulaatiot, jotka iskuihin ovat syyllistyneet eli Afrikan maiden muslimit.


Tuoreessa Yle uutisessa Purjelaivatapahtuman kassitarkastus hämmentää – koirat ovat tervetulleita yritetään rauhoitella kansaa, mikä käy ilmi jo siinä, ettei jutussa mainita sanallakaan islamistiterrorismin uhasta suurtapahtumissa. Turvatoimet niin Turussa kuin muuallakin maassa kielivät kuitenkin siitä, että pelolle on annettu valtaa, sillä vähäisemmän monikulttuurin eli terrorin vuosina sellaiselle ei kerta kaikkiaan ollut tarvetta. 

Turussa mentiin alkuviikosta jopa niin pitkälle, että Tall Ship Racessa kiellettiin koirien tuonti alueelle, johon ei aikaisemmin ole ollut mitään syytä. Tekosyitä kiellolle kuultiin puolen tusinaa, mutta siitä ilmeisimmästä eli arabimaiden kunniakansalaisten inhosta koiria kohtaan ei sanottu halaistua sanaa. Turvapaikkapummien pelokas ja vieraskorea mielistely herätti suomalaisissa sen verran vastarintaa, että nyt viikoloppuna tapahtumaan pääsee koiran kanssa sisään.

Yle Watchin toimittaja kävi tänään Turussa paikan päällä ja kertoi, että turvatoimet ovat enemmänkin symboliset kuin konkreettiset, sillä halutessaan terroristit voisivat puukkojen ja aseiden kanssa helposti loikkia valvomattomien turva-aitojen yli. Toimittajamme ihmetteli myös sitä, kuinka helposti tällaiseen melko turhaan tapahtumaan odotetaan saapuvan 500 000 – 700 000 kävijää, mutta muslimi-invaasion vastaiseen mielenosoitukseen on vaikeuksia saada edes 30 ihmistä. Ilmeisesti monikulttuurin sietokyky ei ole vielä koetuksilla, sillä kansalaisten tärkeimmät prioriteetit ovat edelleen viihteen ja nautiskelun puolella. Paikalla näkyi kuulemma paljon varakkaan oloisia demarieläkeläisiä pienessä perjantaihumalassa ja he nauttivat selvästi länsimaiden viimeisistä aurinkoisista päivistä. Toki tapahtumassa näkyi myös ripakinttuista nuorisoa ja vaaleita suomislutuskoja kongoidien kainaloissa. Toimittajamme katsoi, että Tall Shit Race on yksi monista kesän massatapahtumista, joka muistuttaa kuluttaja-zombien karnevaalia. 



                                                     ******************************


Lomakuukauden kunniaksi jotain vähän kevyempää. Tai aika raskasta:

Saara Särmä ja peili syynä feminismiin.

Uutisköyhänä heinäkuuna feministiset kesätoimittajat Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ja Ylessä ovat voimaantuneet urakalla väittäessään että miesten ja naisten ominaisuudet sekä kyvyt ovat yhtä hyvät, mutta kuitenkin niin, että naiset ovat sittenkin vähän parempia. Nyt-liitteen Jutta Sarhimaan jutussa Keskiviikkona julkaistu sarjakuva oikeuttaa häirintää ja se ei ole ok – näistä syistä oli annettiin puheenvuoro yleistä hilpeyttä herättävälle feministin karikatyyrille Saara Särmälle. Hyvien ihmisten raivoisasti vihaama miesasiamies Henry Laasanen puolestaan jauhotti Särmän köykäiset "argumentit" puhtaasti 6-0 jutussaan Jos haluat tietää huumorista ja seksuaalisesta vallasta, älä kysy paksulta feministiltä.

Koska Yleisradio ja Nyt-liite (Hesarin versio Voima-lehdestä) ovat henkisesti samaa seurakuntaa, ei mennyt aikaakaan kun Yle uutiset julkaisi "kohusta" oman näennäisanalyyttisen juttunsa 
Onko huumori yhä miesten laji? Hauskat naiset kumoavat kliseen: "Sama se, heiluuko munat vai ei"

Toimittaja Nadja Mikkosen artikkelissa jätetään tuttuun tapaan täysin huomioimatta biologiset ja evolutiiviset tekijät 
vitsinikkaroinnissa. On yleisesti tunnettua, että evolutiivisesti naisten naurattaminen on kertonut naiselle miehen kyvystä nopeaälyisyyteen ja nokkeluuteen. Vastaavasti naisille ei ole parinvallinnassa juurikaan hyötyä huulenheittokyvystä, joten sellainen sisäsyntyinen tarve ei ole kehittynyt samanlaiseen finesseen kuin miehillä. Normaalit viehättävät naiset ymmärtävät tämän selittämättäkin, mutta toisin on rumien ja katkerien  feministinaisten ja miesvihamielisten lesbojen kanssa.

Vaikka telaketjufeministit halveksuvat miesten maailmaa, heille tuntuu olevan kuitenkin jostain syystä äärimmäisen tärkeää päteä kaikessa miehisessä (miehillä ei jostain syystä ole halua päteä naisellisissa asioissa). Kun sukupuolten kiistämättömät biologiset erot tulevat esiin varsinkin huipusuorituksissa, he eivät haluakaan hyväksyä tätä tosiasiaa, vaan alkavat änkyröidä ja kiistää sitä, koska todellisuus loukkaa heidän haurasta itsetuntoaan, joka on rakentunut pelkästään miehisten arvostusten varaan (naiselliset erityisiomaisuudet heiltä taas puuttuvat).


Koska myös Yle Watch on heinäkuun enimmäkseen lomalla, kopioimme suoraan Tuukka Kurun mainion fb-postauksen, jossa hän repii lainaus kerrallaan edellä mainitun Ylen jutun. Kurun päivitys todistaa hauskasti, että naiset kyllä osaavat, toisin kuin sukupuolinarsistiset femakkotankit.
Ylen jutussa esiintyvä aihe on kaikkinensa mielenkiintoinen. Huumorintaju on todellakin hyvin sukupuolittunut ominaisuus siinä mielessä, että miehet todellakin ovat verbaalisesti lahjakkaita ja nokkelia, kun naiset taas pääsääntöisesti eivät ole. Tätä asiantilaa on saatu kommentoimaan myös pari taistelulaiva-luokan feministiä, joiden ulostulot paljastavat ainoastaan sen, kuinka erilaisissa maailmoissa me ihmiset elämme. 
Tutustutaanpa itse juttuun: 
"– Ei kukaan, joka näkee tosi paskan miespuolisen stand up -koomikon, vedä johtopäätöstä: "Miehet ovat tosi huonoja tässä". Sitä ajattelee, että hän oli yksilönä huono. Naiset ovat aina sukupuolensa edustajina tällaisessa tilanteessa, jolloin koko sukupuoli leimataan helposti, Särmä sanoo." 
Tämä johtuu siitä, että kyseisten naisten ulosanti on täysin sidottu heidän omaan sukupuoli-identiteettiinsä. Mikäli joku nainen on surkea stand up-koomikko, hänen ensimmäinen johtopäätöksensä on se, että yhteiskunnassa on pakko olla jotain vikana. Poliittisen liikehdinnän kaapuun verhottu naismainen egoismi ei anna tilaa itsekritiikille tai itseironialle, jonka vuoksi heidän esittämänsä huumori jää väistämättä hyvin latteaksi. Naisia on myös helpompi yleistää huonoista suorituksesta, sillä kyseisille epäonnistumisille löytyy hyvin harvoin minkäänlaisia kompensoivia esimerkkejä. 
"– Omasta mielestäni olen tosi hauska, mutta omat jututhan ovat parhaita siksi, että ne tajuaa itse, Särmä sanoo." 
Saara Särmän "huumoria" pääsin todistamaan viime vuonna rovaniemeläisessä kirjakaupassa, jossa hän esitti jonkinlaista feminististä huumoriperformanssia. Hänen esityksensä käsitteli pääosin valkovuotoa, virtsaa, kuukautisverta ja pillua, jota hän tahditti maanisella naurulla ja lasittuneella katseella. Kukaan tilaisuutta seurannut ihminen ei nauranut. Särmä muistutti enemmänkin avaruusoliota, joka yritti epäonnistuneesti imitoida tavallista ihmistä. 
Seuraavaksi jutussa haastatellaan feministipuolueen piiriosaston aktiivia Brigantia Törnqvistiä: 
"– Olemme kuulemma hyviä kavereita ja hauskaa seuraa, mutta emme naisystävämateriaalia. Se on tullut selväksi ajan kuluessa hyvin monelle, Törnqvist sanoo." 
Miesten on helppo esittää kohteliasta deitin tai parin ajan, mutta jatkotapaamisten puute kertoo jo aika hyvin siitä, kuinka hauskasta persoonasta on todellisuudessa kyse. Turhauttava höpöttely esimerkiksi avaimien hukkaamisesta tai muusta arkisesta kömmähdyksestä ei tee vielä yhdestäkään ihmisestä hauskaa, vaikka hän itse näin kuvittelisikin. 
"Särmän tavoin Törnqvist laskee itsensä hauskaksi naiseksi." 
Itselleen on kaikista helpointa valehdella. Mikäli ympäristö on ristiriidassa oman käsityksen kanssa, vika on ympäristössä eikä yksilössä. Ainakin feministien mielestä. 
"– Se on sellaista miesselittämistä, että "ethän sä nyt voi tästä oikeasti mitään tietää". Aikaisemmin jopa minä menin täysin mykäksi, koska en voinut käsittää, miten joku voi puhua toiselle noin. Mutta yleensä tällaiset miesoletetut eivät ole säilyneet tuttavapiirissä." 
Olet varmasti todella nautinnollista ja rentouttavaa seuraa. 
"Vuonna 2012 eräässä brittitutkimuksessa selvitettiin, miten vitsi otetaan vastaan suurten yhtiöiden kokouksissa. Tutkimuksen mukaan kolme neljästä naisen kertomasta vitsistä otettiin vastaan hiljaisuudessa, kun taas miesten vitsit saivat aikaan naurua ja huvittuneisuutta." 
Vitsin hauskuudesta 90% muodostuu sen oikeasta esittämisestä, eikä jutusta itsestään. Hyvät imitaatiot, kärjistetyt maneerit ja taitava äänenkäyttö tekevät arkisestakin tapauksesta todella huvittavan, kun taas monotoninen selostaminen tappaa helposti hyvänkin tarinan. Oman kokemukseni mukaan miehet ovat naisia huomattavasti lahjakkaampia nimenomaan imitoinnissa, äänenkorkeuden vaihtelussa ja maneereissa. 
"On esitetty arvioita, että kyse on valtasuhteista: kun kuningas kertoo huononkin vitsin, alamaiset nauravat. Jos siis naista pidetään muita alempiarvoisena, voi lopputuloksena olla se, ettei naiselle kehdata nauraa." 
Minäpä esitänkin arvion, jonka perusteella feministit ovat yhtä hauskoja kuin 50kg alasin pottuvarpaan päällä.  
"Törnqvist pitää ummehtuneena ajatusta miehestä toimijana ja naisesta toiminnan kohteena, kuten tilanteessa, jossa mies ottaa sosiaalisessa kanssakäymisessä enemmän tilaa persoonallaan. Törnqvist itse liikkuu piireissä, joissa on itsestäänselvää, että ihmiset ovat ihmisiä, eikä sukupuolella ole merkitystä." 
Törnqvist kuitenkin itse jauhaa päättymättömänä nauhana valtarakenteista, miesten etuoikeuksista ja sukupuolten välisestä epätasa-arvosta. Muutaman kaljun naisen ja soijaa tihkuvan hipsterimiehen seura ei vielä anna kovinkaan tarkkaa kuvaa suomalaisen ihmisen mediaanista.  
"– Olen kuullut sanottavan, että "sehän on kauhean mukava ihminen, mutta on se vähän päällekäyvä". Se päällekäyvyys on sitä, että nainen ottaa tilaa verbaalisesti. En keksi siihen muuta selitystä, Törnqvist toteaa." 
Kovaääninen nainen, jonka juttuja kukaan ei jaksa kuunnella, on sangen karmea seuralainen. 
"– Olen ollut sinkku vuodesta 2003. Päättele siitä."
Päättelen.


                                                             ************************


Ruusuja Ylelle: Radion siili-ilta! Löytyy Yle Areenasta


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

KÖYSI KIRISTYY NATIONALISTEJA VAINONNEEN KANSANVIHOLLISEN YMPÄRILLÄ

Virkavapaalla olevaa valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä
saattaa odottaa piakkoin aivan toisenlaiset portit.

Kansallismielisille toisinajattelijolle vankilatuomioita vaativa Yle Watchin vanha tuttu (täällä, täällä, täällä ja täällä), valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen, näyttää uusimman Yle uutisen Valtakunnansyyttäjä Nissistä koskeva esitutkinta valmis, etenee oikeuskanslerille mukaan olevan todella kusessa:
Rikostarkastaja Erkki Rossi keskusrikospoliisista kertoo, että tutkintanimike on koventunut tutkinnan aikana aiemmasta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta nyt epäillyksi virkavelvollisuuden rikkomiseksi.
Törkeästä korruptiosta epäillyn Nissisen tapaus on sikäli ainutlaatuinen, koska Suomen oikeushistoriassa kukaan aiempi valtakunnansyyttäjä ei ole joutunut esitutkinnan kohteeksi. Tässä ei välttämättä ole mitään yllättävää, sillä oli vain ajan kysymys, että paheneva hajoamisen ja rappion aikakausi alkaa näkyä myös virkamiesten toiminnassa. 

Jo se, että monet virkamiehet ja -naiset tunnustavat avoimesti olevansa isänmaanpuolustajien vihollisia ja haluavansa kyykyttää tavallista kansaa, kertoo, että he ovat unohtaneet täysin roolinsa kansan palvelijoina. Nissisen rikostutkinnassa toteutuu sentään jokin eeppinen oikeus, kun nationalistien metsästäjästä on tullut itse metsästetty.  

(Jopa Helsingin Sanomien multikulti-toimittaja Susanna Reinboth ilkkuu Nissistä tuoreessa komenttijutussaan Ylimmän syyttäjän rikosepäily vaarantaa koko viraston uskottavuudelle, koska tämä oli kirjoittanut vuonna 2015 kolumnissaan rehvakkaan itsetutkiskelevasti: ”Meistä jokaiselle tekee hyvää välillä katsoa syvälle peiliin ja pysähtyä arvioimaan omia verkostojamme, niiden toimintaa sekä etenkin henkilökohtaisia vaikuttimiamme.”)

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

A-STUDIO HARHAUTTAA – EI OLE "PAKOLAISONGELMAA", ON VAIN AFRIKAN VÄESTÖRÄJÄHDYS




Yle TV1, keskiviikko 12.7.2017 klo 21:05, 
A-studio

Välimeren pakolaishelvetti: pakolaiset hukkuvat - mitä tekee EU? Vieraina erityisedustaja Antti Pentikäinen sekä kansanedustajat Ozan Yanar ja Simon Elo. Juontajana Jan Andersson #yleastudio HD

Ohjelman linkki Yle Areenaan.

Ylen politiikan toimitus ei palvele totuudenjanoista kansaa, koska se tarkastelee jo lähtökohtaisesti ongelmia tietoisen nurinkurisesti ja tendenssimäisesti. Esimerkiksi tämäniltainen A-studio kiinnittää harhaanjohtavasti huomion tiettyyn tunteita nostattavaan seurannaisilmiöön, eikä itse ongelmaan eli Afrikan väestöräjähdykseen. Se puolestaan liittyy koko maailman ekologiseen tasapainoon, kestämättömään luonnon kuormituksen kasvuun ja ilmastonmuutokseen. 

On sietämätöntä jeesustelua edes pohdiskella ääneen keinotekoista ongelmaa, joka olisi helposti ratkaistavissa poliittisilla päätöksillä. Jos europidivihamielisellä EU-eliitillä olisi poliittista tahtoa, yksikään musta afrikkalainen ei hukkuisi, sillä luvattomia elintasoturisteja sisältäviä laivoja ei edes päästettäisi Euroopan aluevesille. Siinäkin tapauksessa, että laittomasti seilaavat laivat jo lähestyvät Euroopan rannikkoa, ne voitaisiin kansainvälisen lain mukaisesti ohjata takaisin Pohjois-Afrikan lähtösatamiin. Kun tätä käytäntöä harjoitetettaisiin koko ajan ehdottoman kurinalaisesti kuten Australiassa, kutsumattomille onnenonkijoille kävisi hyvin nopeasti selväksi, että heillä ei ole mitään keinoa saapua Eurooppaan. Koska näin ei tehdä, se kertoo petoksellisten EU-komissaarien halusta päästää Eurooppaan niin paljon afrikkalaisia kuin se vain laittomin keinoin ja kuolonuhreista välittämättä on mahdollista.

Se, että A-studion ennakkotiedoissa mainittu näennäisongelman tarkastelu ei luvannut ohjelmalta hyvää, osoitti ohjelman alku vielä häpeämättömämpää politikointia kuin olisi saattanut odottaa. Yleä ahkeraan seuraavien demarieläkeläisten suosikkitoimittaja, liberaali hymypoika Jan Andersson, alkoi suoraa päätä närkästyneenä moralisoida "äärioikeistolaisten" (eurooppalainen Génération Identitaire -liike) hanketta, jossa on vuokrattu merenkulkulaitoksen vanha Suunta-laiva Libyan rannikolle torjumaan Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisveneitä. Tässä hän viittasi Ylen verkkosivulla päivällä julkaistuun uutiseen Entisen suomalaisaluksen uusi elämä – maahanmuuttoa vastustava järjestö aikoo torjua siirtolaisia Välimerellä

Toimittaja Andersson totesi yks kantaan, että "peli Välimerellä on kovenemassa, kaikenlaisia toimijoita on nyt liikkeellä", jonka jälkeen hän kysyi studiovieraana olleelta YKn rauhanvälitysverkoston johtaja Antti Pentikäiseltä, että mitä siellä oikein on tapahtumassa. Pentikäinen alkoi laivaan liittyen maalailla itkuhumanistisia kauhukuvia siitä, kuinka nämä "kouluttamattomat" siirtolaisten torjujat aiheuttavat toimillaan hukkumisia ja uhkasi, että tällä on juridisia seurauksia. Näin hän tuli julistaneeksi jo ennalta lailliset Euroopan puolustajat rikollisiksi, ennen kuin yhtäkään torjuntaoperaatiota on edes ehditty tehdä. Andersson heitti lisää vettä myllyyn ja kysyi mitä mieltä Pentikäinen on tällaisesta "äärioikeistolaisesta" projektista, joka "kuulostaa pelottavalta kehitykseltä". Luonnollisesti YK-globalisti tuomitsi koko ajatuksen "ihmishenkien vaarantamisena" ja katsoo sen olevan laitonta harmaan vyöhykkeen toimintaa. 

Vain ideologisesti kieroutuneella liberaalilla on otsaa kääntää kysymys Välimeren laittomasta muukalaisinvaasiosta siten, että merirajoja vapaaehtoisesti puolustavat eurooppalaiset nuoret luokitellaan rikollisiksi, kun taas laittoman siirtolaisuuden salliva EU on oikealla asialla ja maahantunkeutujat oikeutettuja rynnimään Eurooppaan. Tietenkin Pentikäinen otti argumentaatioon mukaan myös pyhät ja ikuiset paperinpalat eli kansainväliset sopimukset. Hänen mukaansa on kyseenalaista, saako EU (tai Suunta-laiva) palauttaa tulijat Libyaan, vaikka tiedetään, että Eurooppaan pyrkivien todelliset lähtömaat ovat Saharan eteläpuolisista turvallisista mutta köyhistä mustista maista.

Seuraavaksi siirryyttin Liisa Haapasen  uutisspottiin, jossa surullisen pianomusiikin säestämänä vedottiin Amnestyn raporttiin, jonka mukaan "pakolaisten" matka kohti Eurooppaa on vaikea ja vaarallinen, ikään me eurooppalaiset toivoisimme peukalot pystyssä, että mahdollisimman moni näistä sankarillisiksi ylistetyistä yrityksistä onnistuisi. Vaikka tänä vuonna Välimerellä on hukkunut 2000 onnenonkijaa, Eurooppaan on tästä huolimatta päässyt ikuiseksi riesaksi ja tulevien etnisten sisällissotien pesämunaksi ainakin 100 000 mustan Afrikan neekeriä, suurin osa toisaiseksi Italiaan. Haapasen miniraportissa mainittiin myös, että Italiassa poliittinen tilanne on kiristynyt sen jälkeen kun maahan saapui Libyasta parissa päivässä yli 10 000 mustaa vapaamatkustajaa. Aivan yksipuolisena vetistelynä juttua ei sentään voi pitää, sillä toimittaja Haapanen mainitisi avustusjärjestöjen aiheuttamat ongelmat, sillä niiden uskotaan ruokkivan salakuljetusbisnestä, kun salakuljettajat luottavat ihmisten tulevan pelastetuiksi ja siksi lähettävät heitä matkaan entistä huonokuntoisemmilla aluksilla. Eräs tällainen pahantekijäjärjestö on tietenkin ruotsalaistaustainen, mediajätti Aftonbladetin tukema Gula Båtarna, jonka rikollisesta luonteesta voi lukea täältä.

Antti Pentikäinen ei pidä tällaisten järjestöjen toimintaa kuitenkaan ongelmallisena, sillä hänen mielestään Välimerellä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa (ja tuoda Eurooppaan eikä Libyaan) ne ihmiset, jotka sinne tulevat. Sen verran realisti Pentikäinen kuitenkin oli, että hän tunnustaa pitkäaikaisessa pakolaiskriisissä ihmismäärien olevan niin suuria, että ne synnyttävät väistämättä vakavia poliiittisia kiistoja Euroopan sisällä. Tästä huolimatta hän oli valmis siirtämään ongelmaa eteenpäin ehdottamalla, että YK:n pakolaisjärjestö UNHCR alkaisi hallinnoida "pakolaisten" maailmanlaajuista taakan jakoa, jossa etnisesti sopeutumattomia tulijoita siirrettäisiin käytännössä edelleen vain Eurooppaan mutta tasaisemmin.

Lopuksi aihetta käsiteltiin vielä kahden poliitikon, Vihreiden Ozar Yanarin ja Sininen tulevaisuus -puolueen Simon Elon, pikatentissä. Asetelma oli ennalta-arvattava ja vastaukset myös sen mukaisia. 
Ulkoeurooppalainen Ozan Yanar suhtautui muukalaisvyöryyn huolettomasti ja löi pöytään kaikki ihmisoikeuskortit, jotta mahdollisimman suuri vieraspopulaatio pääsisi sotkemaan ja syrjäyttämään Euroopan alkuperäispopulaatiot. Sen hän perusteli sen enempää perustelematta vaatimuksella, että Eurooppa ei voi "rakentaa muureja". Sama henki näkyi kun puheeksi tuli tarkat tulijoiden lukumäärät esimerkiksi maamme kiintiöpakolaisten kohdalla. Sen määrän turkkilaistaustainen Yanar haluaa nostaa nykyisestä 750:stä 2 500:an. Vastaavasti rasismin pelossa kieli keskellä suuta vastaillut kosher-konservatiivi Simon Elo yritti verhota massoja nuoleskelevan maahanmuuttovastaisuutensa salakuljetusbisneksen torjumisella. Katsoja luuli nähneensä jo kaiken puolivillaisesta humanismilla vakuuttelusta, kunnes aivan lopussa Andersson kysyi, mitä pahaa on siinä, että tulijat haluavat tulla Eurooppaan. Niin tosiaan, mitä pahaa voisi olla kantaväestön kustannuksella elämisellä ja lopulta sen syrjäyttämisellä eli kansanmurhalla?

Ohjelmassa mainittin ohimennen pari kertaa Afrikan väestönkasvu, mutta sitä ei otettu missään vaiheessa varsinaisen keskustelun aiheeksi. Syy on ilmeinen, sillä sen synnyttämien näkymien pohdiskelu olisi näyttänyt missä mittakaavassa Välimeren hukkumisia ja nykyisen kaltaista rajavuotoa pitäisi ajatella. Tällä hetkellä tiedetään, että Afrikan asukasluku on viimeisen sadan vuoden aikana nelinkertaistunut nykyiseen 1,2 miljardiin ja sen arvoidaan kasvavan vuosisadan loppuun mennessä katastrofaaliseen 4,4 miljardiin. Good luck Europe!

Tämä kaikkien tuntema prosessi on ollut jo melko pitkään käynnissä, mutta keskiverto sukankuluttajaa se ei ole kiinnostanut kuin viimeksi 1970-luvulla. Asiantillan s
yylllisistä ja syystä ei tietenkään halua puhua kukaan, vaikka se onkin suurimmalle osalle päivän selvää. Se ei ole kovin väärin arvioitu kun toteaa, että Ihmislihan ylitsepursuamisesta on kiittäminen lyhytnäköistä humanitarismia, jonka varjolla afrikkalaista populaatiota on kasvatettu keinotekoisesti ruoka-avulla ja lapsikuolleisuuden ehkäisyllä. Toisen maailmanasodan jälkeen Ranskan vallankumouksen perilliset sekä lännessä että idässä ovat nostaneet näin viheliäisimmänkin ihmiselämän sellaiseen arvoon, että sen tieltä ollaan valmiit tuhoamaan koko luonnon elämisen edellytykset. Tämän samaisen hybriksen vallassa ollaan tuhoamassa myös eurooppalainen ihminen ja sivilisaatio, kun pohjoiselle pallonpuoliskolle rahdataan kognitiivisesti haasteellista Afrikan ylijäämäväestöä.

Kun tässä samassa henkisessä liemessa lilluva äärivasemmisto vastusti viiime viikonloppuna Hampurissa "globaalia epäoikeudenmukaisuutta" ja kapitalismia tunnuksella "Wellcome to Hell", he eivät tainneet oikeasti ymmärtää, mistä käsillä olevasta Helvetistä he puhuivat.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

CUI BONO? SUURIN OSA POLIITTISESTA KATUVÄKIVALLASTA ÄÄRIVASEMMISTON VASTUULLA



Viime viikonlopun G-20 maiden huippukokous Hampurissa synnytti ennen näkemätöntä poliisiin vastaista väkivaltaa. Katumellakoissa ja mukulakivien heittämisissä loukkaantui lähes viisisataa poliisia, osa vakavasti. Väkivallan päävastuullisia olivat erilaiset äärivasemmiston ryhmät kuten anarkokommunistinen Musta blokki. Ylen monissa mellakoita käsitelleissä uutisijutuissa puhuttiin kuitenkin häveliäästi vain mielenosoittajista ja antikapitalistisista aktivisteista eikä äärivasemmistosta. Tämä käy selväksi myös tapahtumia koskevasta tuoreimmaista Ylen uutisesta
Hampurissa mielenosoitukset rauhoittuneet – Yöllä käytettiin vielä vesitykkejä ja kyynelkaasua

Väkivaltaisiksi yltyneisiin mielenosoituksiin osallistui myös Suomesta Vasemmistoliiton ja Vihreiden delegaatiot, mutta niitten ei tiedetä toistaiseksi syyllistyneen väkivaltaan, vaikka mukana oli poliittisen väkivallan äärioikeistoa vastaan hyväksyvä vasemmistovaikuttaja Dan Koivulaakso

Äärivasemmiston katuväkivallasta on tullut länsimaissa niin arkista ettei samoissa mielenosoituksissa hilluvat vakiintuneiden puolueiden kuten Vasemmistoliiton ja Vihreiden edustajat joudu pahemmin selittelemään julkisuudessa niihin osallistumista. Näin pitääkin olla, mikäli delegaation jäsenet eivät itse syyllisty väkivaltaan. Tasapuolisuuden kannalta ongelma on siinä, että assosiaatiolla syyllistäminen on varattu vain kansallismielisille populistipuolueille, sillä ne saavat mediassa väkivaltaisen natsileiman jo siitä, että niiden edustajat sattuvat olemaan samassa valokuvassa äärioikeistolaisten kanssa. Turun Sanomien freelancer-toimittaja Kari Salminen kirjoittaa tuoreessa kärkevässä kolumnissaan Äärivasemmistoa voi sanoa äärivasemmistoksikuinka poliittinen nimittely on suomalaisessa valtamediassa kovin yksipuolista:
Yle kertoi väkivaltaisista mellakoista. Se ei kertonut, että asialla on äärivasemmisto. Kun sekalaiset joukot toiselta laidalta tekevät jotain, se on aina äärioikeisto. Äärivasemmisto, sitähän ei ole olemassakaan.
Tällä kertaa mellakat olivat niin mittavat ja suunnitelmalliset, että monen ison lehden oli pakko myöntää rähinöitsijöiden olleen äärivasemmistolaisia eikä vain "aktivisteja" ja satunnaisia mielenosoittajia. Normaalistihan äärivasemmiston mellakointi käy uutisissa selväksi vain huolellisen lukemisen avulla kuten jutuissa, jotka otsikoidaan tyyliin "Uusnatsien mielenosoitus äityi mellakoinniksi". Otsikon perusteella syntyy käsitys, että kyse olisi mellakoivista natseista, mutta tarkemmassa sisäluvussa selviää, että jälleen kerran "anti"-fasistiset "aktivistit" ovat tapelleet poliisien kanssa, koska poliisi esti äärivasemmistolaisten väkivaltaisen rynnäkön laillista mielenosoitusta vastaan.

Rehellisen uutisoinnin kannalta on edistystä, että edes osa äärioikeistohysterian sumentamasta valtamediasta haluaa tunnistaa myös kaikkein ahkerimmat poliittisen väkivallan käyttäjät heti islamistien jälkeen. Ylen toimituslinjaa vastaan harova Berliiinin kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö tiivistää tämänpäiväisessä Facebook-päivityksessään osuvasti sen, mitä yhteistä on muslimiyhteisöllä ja nykyvasemmistolaisilla:  "Vasemmistolla on vähän samanlainen tilanne väkivaltaisten ääriryhmiensä kanssa kuin muslimeilla väkivaltaisten islamistiensa kanssa".

G-20 ryhmän vastaisissa mielenosoituksissa oli mukana ihan kannatettaviakin teemoja kuten ekologiset kysymykset. Valitettavasti ne hautautuivat valtion subventoimien anarkokommunistien riehumiseen, jonka he taas näkevät olevan pelkästään "yksilöä vapauttavaa" ja siten yleisesti kannatettavaa. Emeritusprofessori Timo Vihavainen yrittää analysoida kirjoituksessaan Kommunikatiivinen toiminta, kuinka yhteiskunnan paapomien äärivasemmistolaisnuorten väkivaltaa voidaan selittää euforisella yksilön vastuun katoamisella:
1960-luvulta muistamme, miten mielenosoituksista ja niiden väkivallasta tuli arvo sinänsä ja sellaisia yritettiin ulkomaisten asiantuntijoiden avulla saada meillekin. (...) Siihen liittyy kuitenkin ilmeinen vapautumisen kokemus. Elukka ihmisessä riemuitsee saadessaan antaa vastuun pahuudestaan nimettömälle joukolle. ”Joukkosielu” on käsite, joka liittyy tähän ilmiöön ja jossa eräät persoonallisuustyypit löytävät syvimmän itsensä. 
Vihavainen on erityisen huolissaan väkivallan kierteestä, jota juuri äärivasemmisto yrittää provosoida poliittisissa vastustajissaan. Historian tuntien tämä ei ole ollut vasemmistolle erityisen menestyksellinen strategia, koska Vihavainen tietää kertoa, että
On silmiinpistävää, miten suuressa määrin katuväkivalta on keskittynyt nimenomaan vasemmistolaisten tunnusten alle. Mikäli oikeistolaisia väkivallan symboleja kantavia ryhmiä esiintyy, ne ovat selvästi puolustuskannalla ja myös paheksuttuja.  
Tilanne ei kuitenkaan ole välttämättä pysyvää laatua. Myös maailmansotien välisenä aikana katuväkivalta oli aluksi voittopuolisesti vasemmistolaista, mutta jossakin vaiheessa osat vaihtuivat.    
Vanha hyvä periaate sanoo, että kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Salliva suhtautuminen väkivaltaan, olkoonpa se minkä merkkistä tahansa, on oire yhteiskunnan henkisestä sairaudesta. Samalla se kertoo kulttuurin taantumisesta kohti eläimellistä tasoa.
Mikäli sivuutamme samppanjasosialistit ja ylemmän keskiluokan punaporvarit, voi tavalliselta alaluokan puna-aktivistilta kysyä, kenen etua hänen väkivaltaisuutensa lopulta palvelee. Ovatko nuo likaisen työn tekijät todellakin ainoita, jotka eivät vielä tiedä, että he toimivat globaalikapitalistien kuten George Sorosin hyödyllisinä idiootteina? Hallitseville globalisteille on erittäin tärkeää, että länsimaisissa yhteiskunnissa luodaan sisäistä eripuraa ihmisten välille, jotta kansallisvaltiot olisivat mahdollisimman epäyhtenäisiä. Kun eripuraan kiihotetut kansalaiset eivät enää tiedosta yhteistä etuaan, kokonaisista valtioista tulee näin helppoja saaliita ylikansallisten banksterien ja globalistien interventioille.



   

                                                  *********************************



Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 14:00, (Afrika er det nye sort) Made in Africa  

Osa 3/6. Nairobissa tavataan muotibloggaajaryhmä 2 Many Siblings, joka seuraa Kenian kuuminta uutta taidetta ja kulttuuria. He myös tekevät kierrätysmuodista coolia. (U) HD Äänitekstitys: suomi.



Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 18:24,Ghanan lapset: Ghanan lapset 

Apinoita ruokkimassa. Kylässä asuu paljon apinoita. Sylvester ja hänen ystävänsä lähtevät metsään leikkimään apinoiden kanssa. Siinä tarvitaan banaaneja. buu.yle.fi Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Sallittu kaiken ikäisille.



Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 18:30, Taivaallista menoa: Kristityissä on eroja  

Ilkka Turkka kertoo elämästään vasemmistolaisena, pappina ja suomenkielisenä ruotsinkielisessä ympäristössä. Toimittaja: Nina Granvik-Wallgren. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.



Yle TV1, maanantai 10.7.2017 klo 22:40, Kotikatsomo: Kuulustelu  

2/2.Toisen maailmansodan Suomessa nuori nainen pidätetään vakoojana. Kuulusteluissa hänet murretaan henkisesti. Jörn Donnerin elokuva Kerttu Nuortevan kohtalosta. N: Minna Haapkylä,Marcus Groth, Hannu-Pekka Björkman. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus).



Yle Fem, tiistai 11.7.2017 klo 15:05, Historia: Euroopan juutalaisten tarina  

3/8. Natsien sotakone. Vuonna 1941 Hitlerin hyökkäyskohteena oli Neuvostoliitto. Babi Yarissa 33 000 juutalaista joukkomurhattiin julmasti. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).



Yle TV1, tiistai 11.7.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Matka Suomen venäläisyyteen päättyy. Juhani Seppänen pohtii Venäjä-suhteemme tulevaisuutta yhdessä historiantutkijan Jukka Korpelan, Venäjä-asiantuntijan Hanna Smithin ja päätoimittajan Eilina Gusatinskyn kanssa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.



Yle TV2, tiistai 11.7.2017 klo 23:30, Ali Show: Anna Dahlman 

Ali Jahangiri saa vieraakseen käsikirjoittaja ja ohjaaja Anna Dahlmanin. Dahlman on käsikirjoittanut useita tv-sarjoja, sekä käsikirjoittamisen lisäksi myös ohjannut Siskonpeti-sarjan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.