tiistai 30. elokuuta 2016

MORAALISTA KIRISTÄMISTÄ JA SYYLLISTÄMISTÄ MAASTAKARKOTETUISTA

Katja Tähjä ja Kaisa Viitanen haluavat, ettei yhtäkään
kehitysmaalaista karkotettaisi Suomesta. Kuvan
perusteella tuo halu herättää kysymyksen, että onko
sen taustalla kenties seksuaalinen motiivi.


Yleisradion politisoituminen 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla saattoi olla nykyistä räikeämpää, mutta suomalaisuutta väheksyvä internationalistinen agenda ei ole silti hellittänyt otettaan mediamammutin uutis- ja ajankohtaisohjelmien tarjonnassa. Takavuosikymmeninä toimittaja saattoi itse tunnustaa avoimesti väriä, mutta tänään hän on siirtänyt vastuun erilaisille asiantuntijoille ja mielipideautomaateille, jotka puhuvat toimittajien puolesta. Tämä on ollut propagandistisessa mielessä sikäli järkevä liike, sillä niin sanotuilla asiantuntijoilla uskotaan olevan enemmän tiedollista auktoriteettia kuin toimittajilla. Kansalaisen kannalta ongelma on vain siinä, että Ylen toimittajat valitsevat pelkästään yhdenlaisia auktoriteetteja ja jättävät toiset, monesti paljon viisaammat ja paremmilla argumenteilla varustetut asiantuntijat kokonaan pois keskustelusta.

Esimerkiksi hallitsemattomasta maahanmuutosta ja sen vaikutuksesta luontoon paljon kirjoittanut tekniikan tohtori ja entinen vihreiden kansanedustaja Eero Paloheimoa ei haastatella juuri koskaan Ylessä. Hänen sijaan saamme kuulla höyhensarjalaisia monikulttuuri-idealisteja kuten tietokirjailijoina esiintyvää parivaljakko Kaisa Viitasta ja Katja Tähjää, joiden teelmykset on kirjoitettu puhtaasti maahanpyrkijöiden näkökulmasta. Tutkaparin ensimmäinen "tietokirja" Paperittomat (2010), joka kertoi Euroopassa ilman oleskelulupaa elävistä muukalaista, palkittiin jopa Suomi-palkinnolla. Kirjan tyyli on häikäilemätön: tunteisiin vetoavalla manipulaatiolla lukijalle luodaan samaistumisen tunteita maassa laittomasti olevia vapaamatkustajia kohtaan. 


Ylen metkut tunteville ei ole mikään yllätys, että verorahoitteinen valtionkonserni on lähtenyt puffaamaan tarmolla tämän naisparivaljakon juuri ilmestynyttä kirjaa Karkotetut. Toimittaja Kaisa Viitasta ja valokuvaaja Katja Tähjää haastateltiin Aamu-tv:ssä ja Ylen toimittaja Minna Rinta-Tassi kirjoitti kirjasta syleilevän uutisartikkelin Maastakarkotetut palaavat kotimaahansa tyhjin käsin ja tyhjän päälle. Uudessa kirjassa yritetään puolestaan käyttää hyväksi eurooppalaisten kiltteyttä ja syyllistää asioista, jotka eivät ole heidän syytään:
Irakilainen Lana on yksi heistä, joiden elämäntarina päätyi teokseen Karkotetut. Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä kiersivät eri puolilla maailmaa useamman vuoden aikana. He tutustuivat karkotettuihin, haastattelivat ja valokuvasivat heitä. – Ihmettelin monet kerrat ihmisten sinnikkyyttä ja pärjäämistä vaikeuksien keskellä. Poliisit saattavat laittaa käsirautoihin ja väkivalloin karkottaa maasta. Se on hyvin traagista, Kaisa Viitanen toteaa.
Se harvinainen tapahtuma, että lepsujen maassaoloehtojen Euroopassa maahantunkeutuja karkotetaan, kertoo vain siitä, että tällä ei voi olla vähäisintäkään oikeutta poliittiseen turvapaikkaan tai pakolaisstatukseen. Tällaisten miljooniin nousevien onnenonkijoiden päätä on turha silittää, kun muistissa on viime syksyn väkivaltainen maahantunkeutuminen Makedonian kautta Eurooppaan. On pöyristyttävää, että Viitanen kauhistelee väkivalloin käsirautoihin laittamista, vaikka kyse on todennäköisesti väkivaltaisen rikollisesti maahantunkeutuneista saalistajista.

Kirjan kirjoittajat ja Ylen toimittaja Rinta-Tassi ovat psykologisesti taitavia, koska he keskittyvät yksilön kohtaloon, jolloin siitä toisesta yksilö-pyksilöstä, suomalaisesta veronmaksajasta, voidaan manipuloida esiin empatian tunteita. Tunteiden kautta pystytään taas hallitsemaan mielipiteen muodostusta ja näin lopulta äänestyskäyttäytymistä tai kansalaisaktivismia "pakolaisten" puolesta. Siirtolaissirkuksen suurempaa kuvaa ei uskalleta sen kaikkine loogisine seurauksineen edes ajatella, sillä sen avoin ja rehellinen tarkastelu olisi "epäinhimillistä" tai jopa "fasismia". Tästä huolimatta tai juuri siksi, väestöräjähdys ja tiettyjen populaatioiden kyvyttömyys tuottaa itselleen hyvinvointia ovat kysymyksiä, joissa yksilöiden tragediat ovat herttaisen yhdentekeviä koko ongelman ratkaisun kannalta. Meillä ei ole luonnon kantokyvyn ylittämisen ja seitsemän miljardin "ainutlaatuisen lumihiutaleen" jälkeen kertakaikkiaan enää varaa yksilökeskeiseen humanismiin ja siitä johdettuun harhaiseen filosofiseen saivarteluun. Elämme jo nyt laina-ajalla ja ekologisesti kestämätön muukalaisvyöry vain kasvattaa tuota luonnolta kupattua lainaa.

Siksi onkin pökerryttävää lukea akateemisesti koulutettujen itku-iitojen aggressiivis-passiivista jeremiaadia, jossa turvapaikkapummin karkotusta pidetään yksinomaan pahana asiana, koska se ei ole kohteen kannalta ollenkaan kiva juttu. Asiaa ei tietenkään kysytä suomalaisilta, puhumattakaan maailman biofsfääriltä, jonka elinvoimaa myös etelän vetelät ovat täällä ylimääräisinä imemässä. 

Sokeassa ihmiskeskeisyydessään Viitanen ja Tähjä yrittävät kiristää meitä "moraalisella vastuulla" ikään kuin eurooppalaisten vastuulla olisi tarjota kehitysmaiden pummeille läntinen elintaso:
– Eurooppalaisten viranomaisten vastuu päättyy sillä hetkellä kun saattopoliisi kääntää näille ihmisille selkänsä ja on varmistanut, että he poistuvat maasta, Kaisa Viitanen sanoo.  – Pitäisi olla järjestelmä, jolla vähän enemmän seurataan, mitä karkotetuille tapahtuu. Minusta on aika vastuutonta, että emme tiedä, minkälaisiin olosuhteisiin ihmiset palaavat, Katja Tähjä jatkaa.
Kehitysmaiden toivorikkaat kullankaivajat ottavat riskin tullessaan laittomasti Eurooppaan. Lähtömaansa elintasoon verrattuna he pelaavat upporikasta ja rutiköyhää, joten jos pakolaistatus-arpa ei osukaan kohdalle, on vain kärsittävä seuraukset. Viitaselle ja Tähjälle tämä ei tietenkään kelpaa, vaan moraalisella syyllistämisellä he haluavat antaa meille Mustan Pekan käteen ja maahantunkeutujille voittoarvan, jonka me kustannamme.



                                                              **************************



A-studio Yle TV1 Tiistai 30.8.2016 klo 21:00 


Kun poliisi käyttää paprikasumutetta rap-konsertin lopettamiseksi, onko voimankäyttö kohdallaan? Juontajana Ville Mättö #YleAstudio HD

Linkki A-Studion ohjelmiin.


Poliisväkivallasta on studiossa keskustelemassa anarkisti Suvi Auvinen. Keskustelussa puitiin mm. kolme viikkoa sitten sattunutta rähinää Helsingin Dallapen puistossa, jossa anarkomarkot aloittivat väkivaltaisen mouhoamisen poliiseja vastaan.

Mistä asti poliittisen marginaalin räyhääjät ovat olleet legitiimejä yhteiskunnallisia keskustelijoita Ylessä? Varmaan siitä lähtien kuin Erkki Tuomioja riehui Iranin shaahin vastaisessa mielenosoituksessa 1970. Eikö tasapuolisuuden nimissä myös Soldiers of Odinin johtajat pitäisi päästää keskustelemaan vaikkapa katujen turvallisuudesta tai ulkomaalaisten katurikollisuudesta? Mitä turhaan, puna-Yle ei ole tasapuolinen ja antaa puheenvuoron vain äärimmäisen vasemmiston puhenaisille. Luulisi Systeemin vastustaja Auvista edes hävettävän, että käy dialogia poliisin ja valtamedia kanssa. Järjestelmän rintaruokittu puudeli...

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti