keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

YLE YRITTÄÄ KAAPATA JO NUORET USKOMAAN PROPAGANDAANSA

Tällaiseen maailmaan Yle toivottaa nuorisomme!

Yle yrittää hengen hädässään pysyä ajan hermolla, jonka vuoksi se värvää valtavalla näkyvyydellä nuoria lässyn pervoliberalismin ja monikultturismin kannattajiksi. Mediajätin eräs mentaalisen värväyksen muoto on ollut vuosittain kanavalla näkyvä Uutisluokka. Yle kertoo nettisivujensa jutussa Koululaiset valtaavat Ylen lähetykset tiistaina – puheenaiheina turvapaikanhakijat, koulutusleikkaukset ja tubettaminen kuinka jo kolmatta vuotta järjestettävä Yle Uutisluokka järjestää "osallistuvaa mediakasvatusta" yli 300 koulussa eri puolilla Suomea ja että koululaisten uutiskummeina toimii nelisenkymmentä Ylen propagandistia journalistia. Tällaisesta mediakasvatuksesta olisi Neuvostoliitossakin oltu ylpeitä!

Ylessä ymmärretään aikoinaan DDR:ssä sovellettu indoktrinaation periaate, että jo nuorena se on vitsa väännettävä ja Oikeat opit aivoihin kaadettava. Käy vain sääliksi nuoria, joille opetetaan jo varhain, että vallitsevan harhaisen totuuden kannattaminen on kannattavaa, sillä konformistisella nuoleskelulla pääsee 
raunioituvassa lännessä elämässä pitkälle. Tämän ovat ymmärtäneet kaikki kympin tytöt ja pojat, jotka toistavat robottimaisesti jo lastentarhoissa aloitetun kansainvälisyyskasvatuksen mantroja, mikä ei ole muuta kuin raakaa sosialismia monikulttuurisilla saduilla kuorrutettuna. Vai mitä pitäisi ajatella Uutisluokan tiistain (26.4.2016) jutusta Lukiolaispoika järjestää diskoja turvapaikanhakijoille: "Kun laittaa ekan biitin, kaikki ovat sairaan messissä"? Discon järjestäjänä toimi 16-vuotias lukiolaispoika Jussi Järvinenjonka idea näyttää tulevan varjoissa lymyilevältä monikultturistilta:
Idea diskoista turvapaikanhakijoille lähti viime kesän rippileiriltä, jossa Jussi oli isosena dj-tarvikkeineen. Vastaanottokeskuksen johtaja Päivi Tapaninen toimi ohjaajana. Tapaninen soitti myöhemmin ja tiedusteli, miltä kuulostaisi, jos Jussi pitäisi diskon turvapaikanhakijoille. Tämä ei kauan vastausta miettinyt. – Vastasin, että totta kai, sairaan siisti idea!
On todennäköistä, että lähinnä vain Ylen uutisjournalismia seuraamalla lukiolaispoika on altistunut multikulturaaliselle indoktrinaatiolle. Toinen hyväksikäyttäjä on evankelisluterilainen kirkko, jonka rippileirit on mädätetty täysin suomalaiskammoisella monikultturismilla. Kolmas alaikäisen henkinen hyväksikäyttäjä on verorahoilla kustannetun vastaanottokeskuksen johtaja Päivi Tapaninen, joka yrittää roturutsa-discon avulla naittaa karvakäsikäppäniä liljan vaaleille naiveille suomalaistytöille. On siinä alaikäisiä hyväksikäyttävää mindfuck-rinkiä kerrakseen!

Eniten nauraa tietenkin kehitysmaalainen Nuoriso™, nuo jo parikymppiset partalapset, jotka kertoilevat 2000-luvun Alladinin satuja Pohjolan sinisilmille, jotka uskovat kaikkien ihmisten olevan yhtä rehellisiä kuin suomalaiset:

14-vuotiaan Yossefin mielestä diskot ovat huippujuttu. Diskossa unohtuvat raskaat kokemukset, kuten pienellä veneellä maasta toiseen matkustaminen Irakista Suomeen.
Omaa kuvottavaa luokkaansa ovat ne kympin tytöt, joidenka herkät tunteet on ehdollistettu patologiselle epäitsekkyydelle ja itkuhumanismille. Tällainen tapaus paljastuu koko irvokkuudessaan Yle uutisten nettisivujen jutussa Näkökulma: Jo pienelle lapselle opetetaan, että jokainen ihminen on samanarvoinen – miksei tämä ole aikuisille itsestään selvää?, jossa järkyttävää ei ole tarinan sisältö, vaan se kuinka paljon tuotakin nuorta on jo lapsesta saakka pommitettu valkoisella syyllisyydellä ja toiseuden palvonnalla. Kun "oikeasta mielipiteestä" palkitaan kiitettävällä arvosanalla ja opettajan hyväksyvällä katseella, saadaan tulokseksi yhdeksäsluokkalaisen Oona Hervon sentimentaalista ainekirjoitus-itkua. Turha tästä on silti Oonaa syyttää, vaan koululaitoksen 1970-luvulla vallaneita sosialisteja ja heidän jalan jälkiään seuranneita kulttuurimarxilaisia:
En odottanut kuulevani mitään uutta ja mullistavaa, kun kouluumme eräänä maanantaina saapuivat turvapaikanhakija ja vastaanottotyöntekijä pitämään tuntia maahanmuutosta ja pakolaisuudesta. Olin jo järkyttyneenä katsellut kuvia kuolleista lapsista Välimeren rannalla, hakannut päätäni seinään selaillessani Twitterin pakolaiskeskustelua, juossut rasismin vastaisissa mielenosoituksissa ja yrittänyt vakuuttaa ympärilläni olevia ihmisiä monikulttuurisuuden tarpeellisuudesta.
Kirjoituksen aloituksesta tulee välittömästi mieleen palkitun ranskalaiskirjailija Jean Raspailin monikulttuuria kuvaava dystopiaromaani Le Camp des saints (1973), jonka alkupuolella kerrotaan, kuinka yli 32 000 ranskalaisopettajaa määrää oppilailleen ainekirjoituksen päivä sen jälkeen kun egyptiläisten karkottama lähes miljoonan hengen laivasto intialaisia elintasopakolaisia ottaa kurssin kohti  Eurooppaa:
"Kuvaile köyhien, kärsivien sielujen, elämää aluksilla ja ilmaise tunteesi heidän kohtaamastaan ahdingostaan yksityiskohtaisesti. Samalla voit esimerkiksi kuvitella, että yksi näistä epätoivoisista perheistä tulee kotiovellesi ja pyytää sinua ottamaan heidät sisään."
Oonan ainekirjoitus paljasti ikävällä tavalla myös sen, että vastaanottokeskusten työntekijät voivat kierrellä Suomen kouluissa vapaasti levittämässä propagandaansa, ilman, että tarinoiden sisältöjä ja koulutusiskujen mielekkyyttä ylipäätään kyseenalaistettaisiin. Vuodatuksen luettua vasta ymmärtää, miten puhdasoppisesti kympin tytöt ovat omaksuneet viralliset totuudet, joita Ylekin päivittäin levittää. Tunteita on osattu manipuloida  niin, että kyynel vierähtää herkästi taustansa valehdelleiden kolmekymppisten partalasten puolesta, mutta oman kansan asunnottomille, sairaille, vanhuksille ja työttömille kyynelkanavat eivät aukene – he kun ovat ahdistavan junttimaisia, eivätkä jännittävän eksoottisia kuten päitä katkoneet partalapset! Kehitysmaalaisten vaapaamatkustajien ja heistä valtion pussista elantonsa saavien vastaanottokeskusten työntekijöiden Tuhannen ja yhden yön tarinoihin uskotaan kuin matemaattisiin totuuksiin:
Kuulemani pakotarina vahvisti ajatuksiani siitä, että Suomeen saapuvien ihmisten hyväksi tulee tehdä jotain. He ovat tehneet pitkän ja vaarallisen matkan pois paikasta, jota ovat kutsuneet kodikseen. Tälläkin hetkellä tuhansia turvapaikanhakijoita odottaa päätöstä siitä, saavatko he jäädä Suomeen. Samaan aikaan ilmapiiri on kiristynyt niin, että vastaanottokeskuksiin on hyökätty ja kantasuomalaiset ovat perustaneet partioita "vartioimaan" katuja.
Jopa NS-Saksassa nuorten kasvatuksessa oli joku järki ja logiikka, sillä siellä opetettiin nuoria arvostamaan sentään omaa kulttuuria ja maata. Ylen anti ja vastaanottokeskusten harjoittama propaganda on sen sijaan täysin kieroutunutta, koska siinä halveksutaan omaa maata ja ihaillaan kritiikittömästi muukalaisia. Tällaisille mielen muokkaajille nuorten puutteellinen maailmankuva ja keskeneräinen tunnemaailmaa on helppo kohde, johon istuttaa sairaat multikulti-utopiat ja aivovapaa pervoliberalismi.

Tämä näkyy erityisesti maailmankuvaa muokkaavassa historianopetuksessa. Maailmanhistoria tiivistyy pelkkään Hollywoodin versioon "holokaustista" samalla kun opettajat vaikenevat tietoisesti liittoutuneiden rikoksista miljoonia saksalaissiviiliejä kohtaan. Sääliä nostatetaan vain ei-eurooppalaisia ja ei-valkoisia kohtaan. Vihaa suomalaisuutta kohtaan on helppo lietsoa, kun kansamme itsenäisyystaistelu yhdistetään "Pahan valtakuntaan", jolloin suomalaisetkin voidaan nähdä vähintään puolinatseina. Tällaisesta suomalaisvihamielisestä "kansainvälisyyskasvatuksesta" voidaan syyttää pääasiassa Kouluhallituksen pääjohtajana vuosina 1973–1991 toiminutta Erkki Ahoa. Hän oli pesunkestävä sosialisti, YK-kiihkoilija ja Suomi-Neuvostoliitto Seuran johtokunnan jäsen. Ken osaa yhdistää nämä Ahon intohimot, ymmärtää välittömästi miksi koululaitoksestamme on tullut sellainen kuin se on tänään.

Suomen kouluissa ja lukioissa opetetaan nykyään pakollisena jo filosofiaa, mutta sekin on dogmatisoitunut pelkäksi toiseuden halaamiseksi ja "ymmärtämiseksi" eikä viisauden rakastamiseksi. Se, mitä kouluissa oikeasti pitäisi opettaa, on realistinen maailmankuva riisuttuna sosialismilta löyhkäävästä internationalismista ja "yhteisvastuusta". Ilman sitä maamme koulut synnyttävät edelleen Oonan tapaisi koulutettuja apinoita, jotka eivät osaa erottaa millaisen maailman pitäisi olla siitä millainen se oikeasti on. Ennen sitä saamme kuulla tällaista epäjohdonmukaista tunnepuhetta:

Jo pienelle lapselle opetetaan, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Miksei tämä ole aikuisille sitten itsestään selvää?
Tosiaan, lännessä taotaan päähän jo lapsesta asti sosiaalista konstruktiota nimeltä tasa-arvo, mutta yleensä elämä opettaa myöhemmin, mikä on sen totuusarvo. Siitä huolimatta aikusetkin ymmärtävät, että tasa-arvo on tiettyyn rajaan saakka yhteiskuntaa palveleva hyödyllinen myytti. Sen sijaan tätä ei ymmärretä kivikautisessa Afrikassa ja Lähi-idässä, joissa muslimit eivät piittaa tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista käytännön tasolla mitenkään, mutta ei nyt anneta tämän pikku sivuseikan häiritä vakavaa filosofista pohdiskelua.

Jos maailmassa olisi yltäkyltäisen loputtomat resurssit yli 7 miljardille ihmisille, saattaisimme ehkä kuvitella jonkinlaisen tasa-arvon. Mikäli otamme rajalliset resurssit huomioon, ainoa keino päästä samanarvoisuuteen on poistaa erilaisten kykyjen kilpailu ja alentaa kaikkien elintaso Bangladeshin tasolle. Ekologisesti tämä olisi varmasti järkevää, mutta olisivatko pikku-oonat valmiita tähän, varsinkin kun he ovat koko nuoren ikänsä tottuneet etnosentrisen suomalaispopulaation tuottamaan hyvinvointiin? Mikäli pikku-oonat näyttävät edelleen vihreää valoa absoluuttiselle tasa-arvolle, heidän on helppo hyväksyä kehitysmaa-islamistien invaasio. Tällöihän tuhotaan länsimaiden hyvinvointi ja kaikki ihmiset pääsevät lopulta samalle kamelinpaskaa nuotiolla polttavien kurkuttajien tasolle. Eräs uudenlaista humanismia kehittelevä fb-vaikuttaja kiteytti koko kysymyksen hiljattain kahteen lauseeseen:

Islamistit itsekin tietävät, että he eivät kykene kilpailemaan läntisen yhteiskunnan lainalaisuuksien vallitessa. Näin ollen he lähes tietoisesti haluavat tuhota sen, jotta voisivat menestyä oloissa, jotka ovat todellisuudessa normaalit rapautuneen sivilisaation jälkitilassa.
                                                   

                                               *****************************



Yle TV1. 27.4.2016 klo 22:55, Ulkolinja: Rajojen Eurooppa 

Pakolaiskriisi mullistaa poliittista ilmastoa Euroopassa. EU on toimintakyvytön, Saksassa huippusuosittu Angela Merkel on vaikeuksissa ja äärioikeiston suosio kasvaa ympäri maanosaa. O. Marko Lönnqvist. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Linkki Yle Areenaan.

MTV 3:n pitkäaikainen uutistenlukija Seppo Huhta kommentoi fb-sivullaan ohjelmaa:


Keskiviikkoiltana TV :llä esitetty "Rajojen Eurooppa" oli taas tympeä ruikutus "pakolaisten" puolesta, jossa ei tietenkään, taaskaan, kuinka ollakaan puhuttu sotilaskarkureiden, partalasten ja elintasopakolaisten, raiskarien, häiriköijien ym. muhamettien rikollisista toimista vaan annettiin kuva, että "jalot" vassut, vihreet ja "Fatima" Merkeleen -kultin kruunaajat, jotka tietty ovat Euroopassa aivan "ylivoimaisessa enemmistössä" (kaikki gallupit kertovat kuitenkin päinvastaista) tekevät "lempeästi" parhaansa mutta, kun maahanmuuttokriitiiset - nuo niin "pienilukuiset äärioikeistolaiset" (saa tulla tutkimaan löytyykö minustakaan niin kuin ei Teistäkään grammaakaan "äärioikeistolaista" ) kiusaavat niin em. ryhmiä kuin "pakolaisparkoja" ja tekevät kaikkensa estääkseen muhamettien "vilpittömän kotoutumisen" niin siksi meillä on "pakolaiskriisi", vain ja yksinomaan siksi, muutoin meillä olisi vajaassa puolessa vuodessa toteutunut "monikulttuurinen unelmamaanosa". 
"ITÄ-EUROOPAN KANSAT EIVÄT NÖYRISTELE,VAIKKA NIIDEN KUULUISI" 
Näin möläytti yksikin EU-edustaja eli siis ex-sos.maiden ihmisten, jotka ovat nyt EU-maita, tulisi osoittaa "solidaarisuutta muhametti-sotilaskarkureille, kun ne pääsivät EU:n jäseniksi yli 10 vuotta sitten". 
Hehkuva esimerkki Euroopan suwakkien ajatusmaailmasta eli pituutta mitataan litroissa ja painoa asteilla. Kahjoa sakkia. 
Tämä ns. "dokumentti" eli ylipitkä valhe oli kyllä kristallinkirkasta nyky-YLEä. "Toimittajana" ja käsikirjoittajana häärinyt M. Lönnqvist osoitti jälleen kerran kenen näkökulma on YLEn "journalistin" näkökulma ? 
Se on muhamettien ja liittolaistensa suwakkien näkökulma ! 
Onneksi on olemassa internet, some ja esim. Facebook jonka/joiden kautta totuutta ei millään mitkään ylet pysty estämään, eikä varsinkaan sitä, että ihmiset itse kuulevat, kokevat ja näkevät ja - valtamedian ponnisteluista huolimatta - puhuvat ja kirjoittavat siitä kaikesta mistä YLE & amp; kumpp. vaikenevat !

torstai 21. huhtikuuta 2016

TASA-ARVOILVEILYN VUOKSI LUVATTOMIA VÄRILLISIÄ EI SAISI ERIKSEEN ETSIÄ JA PYSÄYTTÄÄ

Tasa-arvoteollisuuden puuha-pete Robin Harms.
Eihän tämä heppu ole edes suomalainen!

Mihin harmaata kansainvälistä ylivaltaa edistävään sopimukseen suomalaiset päättäjät ovat vaivihkaa allekirjoittaneet nimensä, jonka vuoksi maassamme pitää olla sellainen orwellilainen virka kuin yhdenvertaisuusvaltuutettu. Kas kun ei Rakkausministeriön tasa-arvopoliisi! Monelle suomalaiselle tuo tuholaisvirka olisi tuiki tuntematon ellei mädättäjän toimi olisi pitkästä aikaa noussut pinnalle, kun Yle kertoo uutisen "Poliisin tehostettu ulkomaalaisvalvonta joutuu selvitykseen – etnistä profilointia ei saisi tapahtua". Kenelle tämä kulttuurimarxilaista tasa-arvoilveilyä promotoiva vallankäyttäjä on vastuullinen? Ei ainakaan Suomen kansalle, vaan "kansainväliselle sopimuksille", joiden takaa löytyy globaalivallan painosturyhmiä ja hämärävaikuttajia, parlamentaarisen demokraattisen prosessin ulkuopuolella toimivia kansanvihollisia kuten George Soros.

Ylen uutisjutussa oli haastateltu yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston erityisasiantuntija (!) Robin Harmsia, joka sadistisella, suomalaisia halveksuvalla asenteella antaa ylhäältä käsin mielivaltaisia määräyksiä, miten poliisin tulisi toimia maassa luvatta olevien neekerien ja arabien kanssa:

– Poliisin täytyy huolehtia siitä, ettei etnistä profilointia tapahdu. Tämän päivän Suomessa on täysin vanhanaikaista tehdä päätelmiä ihonvärin perusteella. Meillä on Suomen kansalaisia, joilla on kaikenlaisia ihon värejä, sanoo yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston erityisasiantuntija Robin Harms.
Tilastot tietävät kertoa, että suurin osa maassa luvattomisti oleskelevista ulkomaalaisista tulee Euroopan ulkopuolelta, joten he ovat suurella todennäköisyydellä värillisiä. Tämä "rasistinen" fakta ei kuitenkaan Harmsille passaa, vaan hänen mielestään värillisiä pitäisi ilmeisesti tarkistaa samassa suhteessa kuin heitä oleskelee maassa, jolloin ylivoimaisesti suurin osa tarkastuksista kohdistuisi täysin lainkuuliaisiin valkoisiin eurooppalaisiin. Ja tämä vain siksi, että voitaisiin harjoittaa tasa-arvoteatteria eikä maalaisjärkeen perustuvaa tilastollista ajattelua! Suomi ei ole tämän mielettömyyden suhteen poikkeus, sillä 911-iskujen jälkeen kaikkialla lännessä on tuhlattu mielettömästi resursseja, koska lentokenttien ym. solmupisteiden turvatarkastuksia ei saa tehdä profiloivasti. Syynä tähän on demokraattisen päätöksenteon ja kansan tahdon ulottumattomissa olevat painostusryhmät, ns. ihmisoikeusjärjestöt, jotka moukauroivat läpi omat vaatimuksensa turvatarkastussäädöksiin.

Uutinen antaa ymmärtää, että kansalaiset olisivat  suurella joukolla tuohtuneita polisiin "rasismista", vaikka kyse lienee vain pienestä määrästä äänekkäitä äärivasemmiston pöyristyjiä:

Lain mukaan poliisilla on oikeus tarkastaa, onko ulkomaalaisella henkilöllä oikeus olla maassa. Viime aikojen intensiivinen ulkomaalaisvalvonta on kuitenkin herättänyt paheksuntaa sosiaalisessa mediassa.
Lainaus paljastaa, missä fb-porukoissa jutun tehnyt toimittaja Ulla Malminen hengailee. Toisin kuin Malminen haluaa uskotella, punavihreä kupla ei ole koko kansan ääni – paitsi Ylen toimittajille. Jos Malminen ja kumppanit seuraisivat maahanmuuttokriittisiä fb-ryhmiä ja käyttäjiä, löytyisi sieltä toisenlaista paheksuntaa, mutta tuskin niitä pitäisi uutisjutussa erikseen huomioida. Jotkut ne vaan on tasa-arvoisempia kuin toiset.



Yle TV1, 21.4.2016 klo 21:05, Nyt puhutaan Ylestä  


Yleisradion asema ja rahoitus ovat olleet pohdinnassa viime aikoina. Onko Yleisradio osa demokratian, tasa-arvon ja oikeusvaltion ylläpitämistä myös tulevien sukupolvien Suomessa? Juontajina Seija Rautio ja Arto Nyberg. HD

Ohjelman on katsottavissa Yle Areenassa.

Yle yrittää olla muodikkaasti läpinäkyvä ja itsekriittinen, mutta kun katsoo ohjelman keskustelua, käy nopeasti selväksi, että k
oolla on jälleen kerran keskinäisen kehumisen ja selkääntaputtelijoiden kerho.

Yle on olevinaan todellinen vaihtoehto kaupallisille, mainosrahotteisille, suurta yleisöä kosiskelevalle ohjelmatoiminnalle, mutta lähempi tarkastelu paljastaa sen pelkäksi tyhjäksi hokemaksi. Paljon puhuttu moniäänisyys ei toteudu Ylessä, sillä se suhtautuu yhtä lailla ylistävän kritiikittömästi monikulttuurisuuteen ja moderniin individualistiseen rappioon kuin pelkkää viihdettä tarjoavat mainoskanavat. Tämä tuli selväksi puheenvuoroissa, joita esittävät mm. pahamaineinen kommenttiosastojen sensori ja 
Ylen johtaja Atte Jääskeläinen, valikoivaa suvaitsevaisuutta vaativa MTV Median ohjelmajohtaja Jorma Sairanen, feministinen tutkija Anu Koivunen ja nationalisteilta sananvapauden kieltävä (mm. Halla-ahon oikeusjuttu) "sananvapausjärjestö" PEN:in puheenjohtaja Sirpä Kähkönen.

Missä ovat Ylen ohjelmapoltiikan 
todelliset kriitikot kuten Yleisradion ohjelmaneuvostoon kuuluva perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen? Ja miksi Yleisradio vaikenee kuoliaaksi sen ankarimmasta ja tunnetuimmasta verkkomaailman kriitikosta, Yle Watch blogista? Niin kauan kuin Ylen "itsekriittiset" keskusteluohjelmat ovat tasoa circle jerks, mediajätillä ei ole mitään tarvetta muuttaa ohjelmapolitiikkaansa ja toimintastrategiaansa.

                                                          *********************


Yle propagoi avoimesti monikulttuurisuutta eli alkuperäisväestön kulttuurin syrjäyttämistä:

Yle Radio 1, 19.4.2016, Keinuva talo - Maahanmuuttajat rikastuttavat Ruotsin musiikkiskeneä

Yli viidennes ruotsalaisista on taustaltaan maahanmuuttajia. Arabimaista saapuneet muusikot ovat tuoneet mukanaan uusia asteikkoja ruotsalaiseen musiikkielämään. Millainen skene on muodostunut, siitä kertoo haastattelussa Stallet-klubin toiminnanjohtaja Peter Bothen. Kuulemme myös, kuinka ruotsalainen kansanlaulu sulautuu persialaisiin jousisointeihin. Toimittajana Mika Kauhane

Linkki ohjelmaan.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

SUOMALAISUUS EI OLE VAIN RAHALLA MITATTAVISSA



Kulttuurin itsetuntemuksessa on jotain todella pahasti häiriintynyt, kun kansasta lähtöisin olevan valtion korkeimpana päämääränä on huolehtia vain ikuisesta talouskavusta ja "kestävyysvajeesta". Mikäli suomalaiset voidaan korvata ajan myötä vierailla populaatioilla sen vuoksi, että sillä on positiivista vaikutusta talouskasvuun ja kestävyysvajeeseen, media löytää aina taloustieteen ylipapit, jotka ovat valmiita julistamaan tätä itsetuhoisen hulluuden ilosanomaa.

Osa talouden arvaustieteen tutkijoista ovat päätyneet laskelmissaan siihen, että 30 000 muukalaisen maahan saapuminen vuodessa ei vaikuttaisi Suomen kestävyysvajeeseen juuri mitenkään, vaan ongelman "hoito" vaatisi ns. huippuosaajien lisäämistä kymmenillä tuhansilla vuosikausien ajan. Asiasta kertoi eilen TV 1:ssä lähetetty MOT-ohjelma, johon viitattiiin Ylen verkkosivujen jutussa MOT: Maahanmuutto ei riitä "hoitamaan" kestävyysvajetta. Joku voisi pitää tällaista juttua maahanmuuttokriittisenä, mutta sitä ei suinkaan ole, koska siinä lähdettiin ihan vakavissaan pohtimaan maahanmuuttoa pelkästään taloudellisena kysymyksenä, jota se ei todellakaan ole.

Mikään rahasumma eivätkä tuhannet työpaikat korvaa sitä menetystä, jonka ylhäältä ohjattu maahanmuutto aiheuttaa suomalaisväestölle ja suomalaisuuden peruuttamattomalla tuholle, jonka reviirin rosvoaminen ja rodunsekoitus saavat aikaan. Poliitikot, talousasiantuntijat ja kulttuuriväen pyrkyrit, jotka ajavat ties millä tekosyillä kansanvaihtoa ja siten etnisen diversiteetin hävittämistä, syyllistyvät viime kädessä YK:n määrittelemään kansanmurhaan. YK:n mukaan kansanmurhan ehdot täyttyvät, kun
tarkoituksena on tuhota kokonaan tai osittain kansallinen, etninen, rodullinen tai uskonnollinen ryhmä. Yhtenä keinoa kansanmurhassa on tahallinen ryhmän elinehtojen huonontaminen, tarkoituksena aikaansaada sen fyysinen häviäminen osittain tai kokonaan.

Mitä muuta kansan tahdon vastainen massainvaasio on kuin suomalaisten fyysistä hävittämistä keskipitkällä aikavällillä "maahanmuuton" avulla"? Itse asiassa tälläinen metodi on huomattavasti alhaisempi, kierompi tapa kuin vihollisen suora aseellinen hyökkäys, sillä jälkimmäisessä tapauksessa kansalla on ainakin mahdollisuus itsepuolustukseen. Demokratiailveilyn avulla suhmuroitu "rauhanomainen maahanmuutto" tekee saman kuin aseellinen likvidointi, mutta niin pitkällä aikajänteellä, etteivät kansalaiset ymmärrä puolustautua ilmeistä uhkaa vastaan. Rikoksen tekee vieläkin kavalammaksi se, että suurin osa pyöveleistä kuuluu omaan kansaan, vaikka isompia lankoja veteleekin kulttuurivihamielinen globaali talouseliitti.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

DONALD TRUMP JA SOSIALISTI-LIBERAALIEN AHDISTUS

Jos "suomalainen" media saisi päättää, tämä Isosisko 
tekisi  juutalaisvetoisesta Yhdysvalloista Ruotsin,
jossa 
neekerien neekeröintiä katsotaan läpi sormien 
ja paisutetun valkoisten vastaisen hallinnon kustantaa
valkoinen työmies.

Ei ole mikään salaisuus, että länsimaissa valtamediat ovat huomattavasti enemmän vasemmalle kallellaan kuin kansa keskimäärin. Näin on myös Suomessa, josta kertoo Fipoli-lehden ja Suomenkansan Gallup Oy:n yhteinen laaja tutkimus (2016) toimittajien puoluekannoista. Tutkimuksen mukaan lähes 85% toimittajista pitää itseään punavihreinä tai vasemmistolaisina. Toisin sanoen he ovat tulleet alalle - ei kertomaan totuutta maailmasta - vaan ajamaan tiettyä poliittista agendaa.

Tämä näkyy vahvasti uutisiin ujutetuista arvoista, siis siitä mikä esitetään "hyvänä" ja toivottavana ja mikä taas "pahana" ja tuomittavana. Selvimmin toimittajien punavihreä politikointi näkyy turvapaikkauutisoinnissa, mutta sama suhmurointi on vallalla myös Yhdysvaltoja ja Venäjää koskevassa uutisoinnissa. Erityisen läpinäkyvää piilovaikuttaminen on ollut Yhdysvaltain presidentin esivaalien kohdalla. Tomittajat eivät ole edes yrittäneet peitellä punaliberaalia ahdistustaan republikaanipuolueen Donald Trumpin menestyksen edessä. Hänen mustamaalaaminen on ollut järjestelmällistä, sillä punademokraattien Isosisko Hillary Clintonia on käsitelty jatkuvasti silkkihansikkain, eikä Yle ole lähettänyt hänestä vielä ainuttakaan paljastusdokumenttia.

Vaikka Ylen viimeisin raportti vaalitaistelusta, Kolme ehdokasta tavoittelee suurvoittoa New Yorkin esivaalissa, on hämmästyttävän tasapuolinen aikaisempiin purkauksiin verrattuna, on siinäkin aistittavissa selvä harmistus Trumpin suosion johdosta. Joka tapauksessa toimittajien puolueellisuus on tässä asiassa silkkaa lapsellisuutta, sillä vaikka he mollaavat Trumpia miten paljon hyvänsä, he eivät voi vaikuttaa mitenkään vaalien lopputulokseen. Siksi Ylen  toimittajien kiukkuinen tasajalkahyppely ja pöydänjalan raivokas rouskuttaminen - todellisuuden kieltäminen toiveita vastaaviksi - näyttää sivustaseuraajasta erittäin viihdyttävältä. On suorastaan nautinnollista nähdä nilkkiliberaalien kiermurtelevan raivon vallassa asialle, jota he eivät muuttaa, vaikka juuri sitä he niin kiihkeästi haluavatkin! Tosiaan, "liberaalia on lyötävä joka päivä" kuten kansalaisvaikuttaja Kai Murros asian napakasti ilmaisi

torstai 14. huhtikuuta 2016

SUOMI-TEKOJA YM. TYHJÄN PUHUMISTA YLESSÄ

Suomi viemäriin - lisää Maryan Abdulkarimin kaltaisia
kiittämättömiä vaatijoita, joita suomalaiset elättävät
valtion ja yhdistysten suojatyöpaikoissa.



Tälläkin viikolla Yle on täyttynyt turhan puhumisesta ym. hyvän olon tunteita ruokkivasta toiveajattelusta. Viitsiikö niille kukaan täysijärkinen edes korvaansa loksauttaa - edes täällä Yle Watchissa? No katsotaan ja yritetään ymmärtään mitä nämä lapsenmieliset kitisijät meiltä vaativat.

Jo jonkin aikaa Yle on markkinoinut kanavillaan Suomi-tekoja -kampanjaa, jonka lähtökohtana Yle pyysi Suomi-tekoja ja sai noin 850 ehdotusta, joilla Suomesta saataisiin parempi paikka elää ja asua. Onhan siellä joukossa muutama ihan järkeväkin ehdotus, mutta kuka aikuinen ihminen muuttaa elämäntapojaan miksikään jonkun Ylen tekoreippaan kampanjan ansiosta? Varsinkin, kun sen erääksi näkyvimmäksi mannekiiniksi on värvätty avoimen suomalaisvihamielinen vapaa toimittaja ja feministi Maryan Abdulkarim. Siis mistä lähtien joku tänne kutsumaton maahantunkeutuja on saanut oikeuden saarnata suomalaiselle alkuperäisväestölle, että Suomeen pitäisi ottaa lisää maahantulijoita?

Olisi julkisen keskustelun paikka käsitellä tätäkin asiaa. On sen nyt merkillistä, että mediassa annetaan arrogantin ja kiittämättömän käenpojan vaatia maahan lisää ulkomaalaisia ja heille vielä työpaikkoja, ikään kuin hän olisi tässä asiassa jäävi keskustelun avaaja. Vaatia toki voi, mutta silloin median olisi korostettava, että muukalaisen vaatiessa lisää muukalaisia tämä ajaa vieraiden etnisten ryhmien etua eikä suomalaisten. Kun ymmärrämme etnisen nollasummapelin luonteen, on häikäilemättömän oman ryhmän edun ajamisen salaaminen törkeää pimitystä suomalaisilta veronmaksajilta, jotka kustantavat selkänahastaan koko monikulttuuri-ilveilyn. Vai että vielä vaaditaan erikseen työpaikkoja muukalaisille, jotta nämä "kotoutuisivat", vaikka maassa on jo nyt yli 300 000 suomalaista työtöntä! Käenpoikien kotouttamisen sijaan valtion olisi panostettava heidän kotiuttamiseen takaisin kotimaihinsa.

                                                       *****************************




Yle se vain jaksaa vuodesta ja kuukaudesta toiseen ruikuttaa "vihapuheesta" eli totuuspuheesta, joka ei miellytä valheellista valtamediaa. Tällä kertaa Ylen uutisjutussa Verkkokeskusteluja suljetaan vihapuheen vuoksi – mutta onko se oikea ratkaisu? (14.4.2016) itkettiin sitä, että kaikesta sensuurista huolimatta internetissä löytyy edelleen jotain, josta tuilla elävä yksinhuoltaäiti tai monikulttuuriprojektia vetävä mekkoeinari ei satu pitämään.

Juttua lukiessa ei voinut kuin hymyillä, kun aikuinen mies, Yle Uutisten kehityspäällikkö Mika Rahkonen, vinkuu sitä, että "koulukiusaajat ovat vallanneet keskustelupalstat". Milloin yhteiskunnassa tapahtui se hetki, jolloin valtion pumpulissa eläneistä ihmisistä tuli raivostuttavia vinkuleluja, jotka ovat mimosen herkkiä kaikelle totuuspuheelle? Miten tällainen mielensä pahoittava vellipöksypopula pärjää porukalle, jota se on kutsumassa tänne mielin määrin? Islamisteillä kun ei ole mitään tarvetta ymmärtää sensitiviistä sukupuolineutraalia ym. poliittisesti korrektia puhetta. Ei, vaikka kutsuttaisiin aina niin ymmärtäväinen Tarja Halonen apuun!

                                                       *****************************


Lopuksi vielä tahatonta komiikkaa. Levantin perilliset Hollywoodissa ovat tehneet parhaansa levittääkseen  kaikkialle maailmaan rappioarvojaan, mutta ymmärrettävästi valtamediat eivät ole tarttuneet tähän kysymykseen, vaan ne keskittyvät siihen, ettei propagandatehtaassa toteudukaan täysimääräisesti lattapäinen tasa-arvokommunismi.

Ylen Kultuuricocatailin jutussa (aiheesta kerrottiin myös tv-uutisissa) Nainen vaietkoon, miesten puhe dominoi Hollywood-elokuvissa - onko tutkimus oikeassa? kauhistellaan "tasa-arvo-ongelmaa" ikään kuin juutalaisten painajaistehtaalle huoraavat naisnäytteljijät olisivat raakalaismaisesti syrjitty uhriryhmä. Samaa ininää löytyy myös Suomesta, josta kertoo Yle Areenasta löytyvä juttu Päärooleissa stereotyypit - pitäisikö suomalaisen elokuvan naiset ja miehet räjäyttää?

Miksi matemaattisen tasa-arvon pitäisi olla itsearvo yhteiskunnssa, joka väittää olevansa meritokraattinen, kykyihin perustuva? Fakta on, että Hollywoodin ovat luoneet miehet, sen parhaat mindfuck-käsikirjoittajat ovat miehiä ja aiheet joita elokuvat kuvaavat ovat miesten maailmaa, koska niissä tapahtuu visuuaalisesti viihdyttäviä asioita (vastaavasti romanttiset komediat ovat naisvaltaisia). Kullekin ansionsa mukaan, eikö myös Marx sanonut näin?

Mihin perustuu se kosmiseksi oikeudenmukaisuudeksi korotettu vaatimus, että sukupuolten puhemäärän pitäisi olla elokuvissa 50/50 vain siksi, koska silloin toteutuisi pakkomielteinen "tasa-arvo" ikään kuin ideaalikuvana täydellisestä maailmasta?

Yle, tutkijat ja Hollywood siis painiskelevat tällaisen asian kanssa kuin kyse olisi universumin keskeisimmästä ongelmasta. Näin mitättömän asian nostaminen tapetille on sitäkin ärsyttävämpää, kun tietää millaisessa henkisen romahduksen ja rappion tilassa koko länsi on tällä hetkellä. Mutta mitäs siitä, pohditaan tämän kaiken paskan keskellä kaikessa rauhassa sitä, kuinka naiset voisivat saada täsmälleen yhtä paljon puheaikaa Hollywoodin törkyelokuvissa...

torstai 7. huhtikuuta 2016

YLE YLLÄTTI - NAISTEN AVOIN PUHEENVUORO SUKUPUOLINARSISMIA VASTAAN



Miesvihamielistä sukupuolinarsismia ylläpitävä feminismi on valtion erityisessä suojeluksessa, joten myös Yle on levittänyt täysin palkein sen vihasanomaa aina 1970-luvulta lähtien. Viime vuosina  virallinen feminismi on käynyt entistä jyrkemmäksi, jonka vuoksi on todella yllättävää, että Ylen Kulttuurcoctail-ohjelma on haastatellut kahta ymmärrettävästi nimettömänä pysyttelevää naista, jotka osoittavat riemastuttavan selväjärkisellä logiikalla nykyfeminismin järjettömyyden ja tekopyhyyden. Ylen verkkosivuilla julkaistu haastattelu Naiset, jotka vihaavat feministejä on hämmästyttävän suorapuheista tekstiä feminismin julkisista tabuista aina jutun otsikkoa myöten, jossa vinoillaan kommunisti-dekkaristi Stieg Larssonin vihafantasiakirjalle Miehet jotka vihaavat naisia.

Jo heti haastattelun alkumetreilla kerrotaan se sama, jonka monet roturealistit ovat joutuneet kokemaan:
B: Sama syy. Olen freelancer, ja moni töistäni päättävä on feministi. Jos et ole heidän puolellaan, he voivat torpedoida mahdollisuutesi. Lisäisin myös tämän valitettavan tylsäksi hoetun itsestäänselvyyden: arvatkaa kahdesti, millaisen paskamyrskyn olen saanut aikaiseksi kommentoituani feminismiin liittyviä kysymyksiä sosiaalisessa mediassa. Enkä edes kritisoinut, vaan tarjosin käsiteltävään asiaan maltillista näkökulmaa. Vihan määrä yllätti ja pelotti.
Haastateltavat kertovat, mitä feminismi on ilman sen tasa-arvoista savuverhoa:
B: Kun puhun feminismistä, puhun kolmannen tai neljännen aallon feministisestä ideologiasta, jolla on vahva vaikutus kulttuurissamme. Se perustuu patriarkaattiteorialle ja sukupuolten kieltämiselle. Se on retoriikaltaan vahvasti marxilaista. Feministit itse hokevat feminismin olevan vain sukupuolten välistä tasa-arvoa, "että naisillakin on ihmisoikeudet!", mutta tämä sanakirjamääritelmä kuvaa sitä yhtä heikosti kuin "ihmisten välinen tasa-arvo" kuvaa kommunistista Neuvostoliittoa.


A: Nykyfeminismin viesti on mielestäni ristiriitainen. Yhtäältä halutaan lyödä kiila miehen ja naisen väliin ja toisaalta väittää, ettei sukupuolia ole, että ne ovat vain kulttuurisia ja sosiaalisia rakennelmia. Hyvä esimerkki feministisen ajattelun epämääräisyydestä ja jakomielitautisuudesta on feministikirjailija Erica Jongin haastattelu Helsingin Sanomissa (20.2.2016). Siinä hän haluaa korostaa sukupuolten välistä eroa ja samaan hengenvetoon ihmettelee, miksi sukupuolta aina korostetaan. Tämä kertoo feministeille tyypillisestä tavasta pitää näitä kahta agendaa yllä. Yrittäkää nyt jumalauta päättää, että kumpi teille on olennaista.
Feminismi Suomessa vuonna 2016:
B: Feministinen liike on pahimmillaan autoritäärinen, vihamielinen ja kontrolloiva. Se ei hyväksy itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, tuli se sitten liikkeen sisältä tai ulkoa. Se pyrkii kielen haltuunottoon kontrolloimalla sitä, miten esimerkiksi sukupuolista saa ja voi puhua. Tällä tavoin se haalii itselleen valtaa. Määrittelemällä toisella tavalla puhuvat harhaoppisiksi, naisvihamielisiksi, seksisteiksi, taantumuksellisiksi tai muuten epäkelvoiksi se pystyy vaientamaan terveen keskustelun ja varmistamaan itselleen kielenkäytön hegemoniaa. Kaikki eivät ole näin radikaaleja. Mutta hiljainen, maltillisempi enemmistö ei uskalla tai ilmeisesti edes halua haastaa radikaalisiipeä. Tämän vuoksi radikaalifeminismi pääsee valtavirtaistumaan kovaa vauhtia.
Feministinen puhe kaikkialla lännessä vaikuttavasta pahantahtoisesta patriarkaalisesta vallasta osoittautuu pelkäksi ideologiaa tukevaksi myytiksi ja pahimmillaan vainoharhaksi:
B: Patriarkaatti on sosiaalinen järjestelmä, jossa miehet päättävät politiikassa, työpaikoilla, talouselämässä ja perheiden sisällä naisten ja lasten asioista. Tällaista järjestelmää ei ole Suomessa, Pohjoismaissa, Länsi-Euroopassa tai länsimaissa. Sellaisia systeemeitä on maailmalla, mutta feministit eivät tunnusta sitä, että Suomessa eletään mahdollisuuksien tasa-arvon piirissä, ja jokainen on lain edessä yhdenvertainen. He hakevat absoluuttista lopputuloksen tasa-arvoa, jota ei voi saavuttaa ilman järjenvastaista yksilöiden oikeuksien polkemista ja pakottamista. Feministit tulkitsevat historiaa patriarkaattiteorian valossa. Heillä on kertomus siitä, miten naiset ovat "vasta" viimeisen sadan vuoden aikana hiljalleen tulleet miesten rinnalle työelämään, ja koska tämä ei aina ole sujunut ongelmitta, on kyseessä miesten sisäsyntyinen vihamielisyys ja vallanhalu naisia kohtaan. Tämä on yksinkertaistavaa ja miesvihamielistä.
A: Radikaalifeministien luoma ja ylläpitämä salaliittoteoria, jonka mukaan miehet systemaattisesti sortavat naisia ja vaikeuttavat naisten täysvaltaista osallistumista yhteiskunnan toimintaan on täysin absurdi. Suomessa naisten osuus työntekijöistä on kasvanut huimasti sotien jälkeen. Koulutuksen, etenkin korkeakoulutuksen, osalta naiset ovat jo ohittamassa miehet. Suomessa on merkittävissä ja vaikutusvaltaisissa asemissa olevia naisia niin yritysmaailmassa, yliopistoissa kuin politiikassa. Nämä faktat osoittavat, että naisilla on tasavertainen mahdollisuus toimia vaativissa tehtävissä, yksilöllisten kykyjensä ja ominaisuuksiensa puitteissa. Sivuhuomautuksena: feministit ovat harvemmin ruinaamassa sukupuolikiintiöitä kaivoksiin, öljynjalostamoihin tai viemäreihin.
Miksi feministien käyttämä uhriutumis-strategia on vaarallista kaikkille naisille, etenkin nuorille:
A: Feminismissä on vaarallista se, miten se kylvää nuoriin tyttöihin ja naisiin uhriasennatta. Se on ihan kamalan myrkyllistä. Uhriasema ikään kuin oikeuttaa feministit puhumaan miehistä miten huvittaa. Feministit ovat usein haluttomia näkemään, että miehetkin saattavat olla uhreja. Tästä on tuoreena esimerkkinä on Väestöliiton asiantuntijan Heli Vaarasen taannoisen mielipidekirjoituksen (HS 13.1.2016) raju teilaus. Kirjoituksessaan Vaaranen esitti huolensa miesten heikentyneestä asemasta parisuhteessa. Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miten uhriutuminen edistäisi sukupuolten välistä tasa-arvoa. Miten voi nähdä arvon toisessa ja itsessään, jos kokee olevansa alituiseen uhriasemassa?
B: Leikitään, että nuori tyttö tulee kohdelluksi huonosti netissä tai koulussa. Jos hyvää tarkoittavat feministit alkavat puhua hänelle siitä, miten tyttöjä kohdellaan edelleen niin huonosti, niin kaikki huomio kiinnittyy hänen sukupuoleensa – ja sukupuolelleen hän ei voi yhtään mitään. Tytön kiusaamiseen saattaa vaikuttaa joukko asioita, jotka selittävät sen. Jos kyse on normaalista ristiriitatilanteesta, niin aluksi voisi tutkia esimerkiksi osapuolten vuorovaikutustaitoja. Jos kyse on taas väkivallasta, niin syitä pitäisi etsiä väkivallan tekijästä, eikä uhrin sukupuolesta. On haitallista, jos naisia opetetaan pienestä pitäen olemaan uhreja tai tarkkailemaan asioita uhrin näkökulmasta. Tällainen ajatusmalli pitää naiset nimenomaan altavastaajina, koska uhrin asemasta on aika vaikeaa tehdä mitään.
Feminismin tulevaisuus:
B: Tulevaisuuden historiantutkimuksessa länsimainen feminismi 2000-luvulla tulee näyttämään erikoiselta liikkeeltä. Olisi parasta, jos länsimaalaiset naiset käyttäisivät energiaansa ja asemaansa esimerkiksi huonommassa asemassa olevien naisten auttamiseen maailmanlaajuisella tasolla sen sijaan, että uhriutuisivat keskenään täällä kaiken hyvinvoinnin ympäröiminä.


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

YLE WATCH -> HS WATCH: NYT-LIITE EPÄTIETEELLISESTI RODUN KIELTÄMISEN ASIALLA

Rotu on sosiaalinen konstruktio ja kuu on juustoa.


Yleisradio
ja Helsingin Sanomat ovat nykyään kuin paita ja perse mitä tulee lännen itsetuhoisten rappioarvojen kannattamiseen. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin, sillä vielä 1970-luvulla kun Yle paasasi ikuiseksi luultua YYA-sopimuksen autuutta, Helsingin Sanomista saattoi löytää avointa Neuvostokritiikkiä, tosin vain liberalistisesta näkökulmasta mutta kumminkin.

Kommunismin romahtamisen jälkeen Helsingin Sanomat muuttui Hyysäriksi, lehdeksi, jossa alkoi puhaltaa kulttuurimarxilaiset identiteettipolitiikan tuulet. Toimittajiksi valittiin enimmäkseen vasemmistolaisissa aviiseissa vaikuttaneita opiskelijatyttöjä, jotka toivat mukanaan nationalismin "dekonstruktion", surusilmäisen pakolaisempatian ja seksuaalisesti poikkeavien militantin identiteettipolitiikan. Viimeistään 2000-luvun puolella Helsingin Sanomista tuli Ylen paperiversio ja Voima-lehden kansanpainos.

Lehden ideologinen arvovalinta on silti outo, sillä sen seurauksena se on menettänyt lähes puolet huippuvuosiensa lukijoista. Valinnan voi selittää vain sillä, että HS yhtenä maamme mielipidejohtajana pitää tärkeämpänä propagoida sille läheisen liberaalin globaalieliitin arvoja kuin tehdä taloudellista voittoa.

Aivan viime aikoina Helsingin Sanomat samoin kuin Suomen Kuvalehti (josta alempana enemmän) ovat alkaneet jälleen toistaa hokemaa rotujen eli geneettisten klusterien olemattomuudesta. Taikauskoiselle tasa-arvo-ideologialle on yritetty antaa tieteellistä uskottavuutta turvatumalla tarkoin valikoituihin punalaidan tutkijoihin. Helsingin Sanomien Nyt-liitteen jutun Miksi rasistit kiistävät olevansa rasisteja? Tutkija selittää, rotudenialismin ylipapittareksi oli valittu Helsingin yliopiston sosiologian (sic) apulaisprofessori Lena Näre

Jostain syystä kiihkeimpiä rodun kieltäjiä ovat juuri akateemiset naiset, joille alistuva konformismi, muotiaatteiden seuraaminen ja status quon säilyttäminen näyttää olevan luontaista. He ovat myös kaikkein innokkaimpia käyttämään poliittisesti latautunutta termiä rasisti. Matemaatikko Jukka Aakula puolestaan kertoo, miksi sana on huono ja miksi siitä olisi syytä luopua:
Rasisti -käsitettä ei tulisi hyväksyä keskusteluun. Se ei ole neutraali deskriptiivinen sana, vaan poliittinen haukkamasana. Se on poliittisessa kontekstissa samantyylinen sana kuin k*sipää katukielessä. Neutraali ja sivistynyt deskriptiivinen sana omaa etnistä ryhmäänsä preferoivasta henkilöstä voi olla esim. etnosentrinen.
Palataan itse asiaan eli aletaan purkaa sosialistin sosiologin väitteitä, jotka ovat jutun perusteella poimittu punaisen 1960-luvun oppikirjoista:
Tämä on yksinkertaisin tapa määritellä rasismi: ihmistä ei nähdä ihmisenä, vaan ryhmänsä edustajana.
Tutkijan käsitys rasismista on poliittisista tarkoitusperistä johtuen hyvin lavea, mutta samalla myös yksioikoinen. Moraalisesti tuomittavana rasismina Näre ei pidä vain käsitteen alkuperäistä merkitystä eli rotusortoa, vaan myös sitä empiiristä tosiasiaa, että rodut ovat klusteroituneita ihmisryhmiä, jotka erottaa toisistaan periytyvä geno- ja fenotyyppi. Tällaisella väitteellään Näre asemoituu ihmiskunnan atomisoitumista ajavaksi ideologiksi, jonka sanoma palvelee pelkästään taloudellista globaalieliittiä. Tuo eliitti haluaa ahtaassa hyötyajattelussaan tehdä ihmisistä pelkkiä juurettomia kuluttajia, joilta on riisuttu kaikki "hyödyttömät" piirteet kuten etnisyys, kansallinen kulttuuri ja traditiot. Ihmisille syötetty individualistinen atomismi kiistää keskeisen sosiaalisen tosiasian, että ihminen on myös osa yhteisöä ja riipuvainen kulttuurisista juuristaan. Liberaalit kuten Näre eivät vain kiistä tätä ulottuvuutta, vaan sen lisäksi he haluavat tietoisesti valehdella ihmiskunnan diversiteetistä, joka on tunnetusti vettä sakeampaa.
Seuraava ongelma on se, että ihmisrotuja tässä mielessä ei ole olemassa.
Tämä on eittämättä yksi tämän vuosisadan suurimmista valheista, jota vihamielinen elittti on tyrkyttänyt kansalle median ja viihteen kautta erityisesti länsimaissa. Kyseessä on pelkkä väsynyt mantra, jonka ahkeralla toistelulla toivotaan, että se muuttuu todeksi. Tutkijan vetoama YK:n julistus rasismista on sekin vain sosiaalinen konstruktio, poliittisiin tarpeisiin luotu ideologinen vaatimus, joka ei ole ankkuroitunut biologiseen todellisuuteen – globaalieliitin julistukset on luotu ainoastaan hyväuskoisia hölmöjä varten, jotka pitävät niitä jumalallisen sanan manifestaationa. Kukaan järkevä ihminen ei ota tuohon paperinpalaan kirjattua ilveilyä tosissaan.

Näre on tosiaan vanhaan ortodoksiaan jämähtänyt 60-lukulainen, sillä jo 1970-luvulla tutkijat kuten professori 
Arthur Jensen todistivat roduttomuus-aksiooman olevan sekä geneettisesti että antropologisesti kestämättömällä pohjalla. Tänään Näreen kaltaisten puheille on entistä vähemmän tieteellistä pohjaa. Roduttomuus-ideologian alkeellisimmat median hellimät väitteet on kumottu suomeksi mm. verkkolehti Sarastuksen monesti viitatussa käännösartikkelissa Rotudenialismin harha. Vastavasti lukemattomat eri populaatioiden älyykkystestien tulokset todistavat valtavalla evidenssillään rotujen eroja ihmiskunnan henkisissä piirteissä. 
Tällä viitataan siihen, että samalla kun ihminen määritellään rodun jäseneksi, ikään kuin ”luodaan” kyseinen ihmisrotu, jota ei siis oikeasti ole biologisesti olemassa.
Tyypillistä sosiologien semanttista saivartelua, jonka avulla lukijaa johdetaan harhaan ja estetään näkemästä olennaista. Tuon järjettömyyden mukaan esimerkiksi japanilaisia ei ole biologisesti olemassa, jonka vuoksi he ovat pelkkää yksilöiden ihmiskuntaa. Tässä Näre tulee käytännössä väittäneeksi, että satunnaiset japanilaiset ovat sekä feno- että geno-tyypiltään täsmälleen samanlaisia kuin kongolaiset.

Eivät muut ihmiset, olivatpa he sitten roturealisteja tai eivät, ihmistä määritä, vaan lähes poikkeuksetta ihminen ymmärtää itse kuuluvansa tiettyyn geneettiseen klusteriin kuten itäaasialaisiin. Kun kutsumme korealaisia rodullisesti aasialaisiksi, me emme luo heille ihmisrotua, vaan he ovat jo ennen eurooppalaisten katsetta tunnistaneet itsensä erityisiksi, jotka eroavat mm. Australian aborginaaleista.

Jos taas uskoisimme Näreen liberaalihölmöjen harhauttamiseksi tarkoitettua retorista puhetta, mehän voisimme silloin vaatia, että kaikki valkoiset vapautetaan vallalla olevasta neekeriorjuuden ja holokaustin kollektiivisesta syyllistämisestä. Tämä ei tietenkään voisi oikeasti toteutua, sillä vaikka hylkäisimme rodun todellisuuden, niin hyväkkäät sälyttäisivät valkoisen miehen todelliset ja kuvitellut synnit edelleen spesifille rodulle "jota ei ole olemassa". Vastaavasti valkoisen miehen positiiviset saavutukset eivät olisi meidän, vaan koko ihmiskunnan omaisuutta. Samasta kaksinaismoralistisesta syystä egalitaristit eivät voi poistaa heikkolahjaisten mustien positiivista syrjintää, vaikka he julistavatkin, että rotuja ei ole biologisesti olemassa.
Kulttuurirasisti voi olla esimerkiksi sitä mieltä, että suomalaiseen yhteiskuntaan täysin integroitunut tummaihoinen on samanarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen, mutta turvapaikanhakija, joka tulee hyvin erilaisesta kulttuurista, ei osaa suomea, eikä tunne lainkaan suomalaista kulttuuria, on vähempiarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen.
Mitä on tämä muodikas höpinä kulttuurirasismista, joka suomennettuna tarkottaisi kulttuurirotusortoa? Rodun todellisuudesta näppylöitä saavat käyttävät muitakin samankaltaisia termejä kuten ikärasismi, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ikärotusyrjintä. Hullunkurinen sanaseppoilu johtuu pitkälti siitä, että rotudenialistit pitävät "rasismia" kaikista maailman asioista kaikkein pahimpana, jonka vuoksi he uskovat saavansa mille tahansa syrjintään liittyvälle asialle sanamaagista voimaa, kunhan siihen liitetään taikasana rasismi. Toisena motiivina lienee se, että sanan levittämisellä mitä erilaisimpiin yhteyksiin "rasismi" on mahdollisimman paljon esillä, vaikka se onkin irrotettu kontekstistaan. Pääasia, että (valkoisen) populaation geneettistä itsesuojelua merkitsevä "rasismi" saadaan yhdistettyä poikkeuksetta kaikkeen negatiiviseen.

Sosialismille persoa sosiologi Närettä selvästi kismittää se tosiasia, että kaikki kulttuurit eivät ole esimerkiksi talouden ja yhteiskuntarauhan mittareilla mitattuina yhtä menestyneitä kuin länsimaat. Sen tosiasian toteaminen, että lännessä on oikeusturva eikä täällä kivitetä naisia, nähdään kulttuurirasismina, koska tässä arvotetaan kulttuurit eri tasolle. Näreen kaltaiset kulttuurimarxilaiset egalitaristit pitävät taikauskoisesti kaikkia kulttuureja samanarvoisina, joten ilmeisten erojen toteamisen täytyy olla syrjintää, kulttuurirasismia, rakenteellista rasismia ja imperialismia ym. vasemmistososiologista ad hoc -satuilua.

Sosiologin houreille voidaan näyttää närhet munat tarkastelemalla miten "rikkaammista kulttuureissa" käytännössä toimitaan lännen suhteen. He ovat tulossa sieltä tänne sankoin joukoin, vaikka Näreen oletuksen mukaan heidän pitäisi viihtyä omissa sikoläteissään, sillä ovathan kaikki kulttuurit yhtä hyviä ja arvokkaita. Jostain syystä niin sanottuja rikastajia riittää Eurooppaan jatkuvasti miljoonittain, vieläpä meidän rasistien kiusattaviksi, kuten sanonta kuuluu. Eikö tämä juuri todista sitä, että afrikkalaisten ja arabien kulttuuri on meitä huonompaa, koska he eivät saavuta maissaan samaa elintasoa, vapautta ja oikeutta kuin Lännessä. 

Loppujen lopuksi olisi hylättävä koko sosiologinen valhe, että kulttuurisia ilmiöitä voidaan selittää vain kulttuurilla. Tosi asiassa populaation laatu ratkaisee sen, millaisen kulttuurin se luo. Se, että pohjoiseurooppalaiset ovat kyenneet luomaan toimivia yhteiskuntia, jotka synnyttävät varallisuutta ja sosiaalista vapautta, kertoo omaa kieltään kulttuurin synnyttäneestä populaatiosta. Aivan samoin kuin se, että monissa paikoin Afrikkaa eletään vielä savimajoissa, raiskataan joukolla, laiskotellaan ja turvaudutaan herkästi väkivaltaan, kertoo aika paljon sikäläisistä ihmisistä.

"...täysin integroitunut tummaihoinen on samanarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen". Hetkinen, hetkinen! Ei ole olemassa "tummaihoisia suomalaisia", sillä on vain suomalaisia, jotka eivät ole neekereitä eivätkä aasialaisia. Suomen kansalaisuus on siten täysin eri asia kuin suomalaisuus.
Kulttuurieroja käytetään stereotyyppisesti, minkä myötä kulttuuriset erot alkavat muistuttaa ja toimia yhtä fiksattuina kuin muutkin rodullistetut jaot”, Näre selvittää. (..) Kun joku piirre – käytännössä aina negatiivinen ja tuomittava – ajatellaan yleiseksi stereotypiaksi, jonka suuri ihmisjoukko jakaa, se peittää alleen kaiken muun. 
Niin sanotut stereotypiat ovat arkipäivän heuristiikkaa ja osoittautuneet käyttökelpoisiksi, koska ne monesti toimivat. Liberaalien kritiikki stereotypioita kohtaan perustuu olkiukkoargumenttiin, joka ei pidä todellisuudessa paikkaansa. Yksikään roturealisti, ei edes se rasistinen punaniska, ole koskaan väittänyt, että koska tilastollisesti aika moni afrikkalainen mies raiskaa, kaikki afrikkalaiset miehet raiskaavat. Liberaalit vain uskottelevat itselleen, että näin ne rasistit varmaan ajattelevat. Liberaaleille stereotypiat ovat pahasta paitsi silloin, kun kerrotaan positiivisia, usein äärimmäisen harvinaisista tapauksista tehtyjä yleistyksiä "maahanmuuttajista" huippuosaajina ym. sankareina. 

Huvittavinta näissä valikoivaa suvaitsevaisuutta harjoittavissa liberaaleissa on se, että he toimivat itse stereotyyppisesti mm. mustia kohtaan. Vaikka humanisteja ovatkin, hekin ymmärtävät sentään matemaattisia todennäköisyyksiä: vaikka läheskään kaikki mustat miehet eivät käy valkoisten päälle, on silti turha ottaa riskiä ja lähteä yöjalkaan New Yorkin Harlemiin tai jonnekin Pariisin no-go alueelle. Sen jälkeen kun voisi olla se kuuluisa entinen liberaali, mikäli on säilynyt hengissä.
Jos naisiin kohdistuvan väkivallan tekijät ovat suomalaista kantaväestöä, sitä ei kehystetä osaksi suomalaista kulttuuria, vaan siinä on kyse vain yksilöistä. Eli, kun suomalainen mies tekee rikoksen, tekijä on rikollinen yksilö.
Kunpa asia olisikin näin, sillä valtamediassa äänekkäästi esiintyvät feministit tuskin allekirjoittavat tätä, jos olisivat rehellisiä. Maastamme löytyy tuskin yhtäkään ryhmää, joka esittää niin rajuja yleistyksiä suomalaisista miehistä kuin yliopistojen telaketjufeministit. Heille on täysin sallittua toistaa jullkisuudessa valhetta, että "suomalainen mies hakkaa rutiininomaisesti naistaan joka päivä". 
Rasismi tulee ymmärtää aina valtasuhteiden ja vallankäytön kautta.
Kultturimarxilaisilla on sairaalloinen kiinnostus valtaan, koska he haluavat sitä itse kiihkeästi. Puhe rasismin valtasuhteista on siis uusmarxilaisten  projektio omasta vallanhalusta. Lopuksi Näre haluaa vielä tölväistä epäsuorasti suomalaisia ja suomalaisten etnisyyttä:
Yhdysvalloissa suurten siirtolaisvirtojen aikaan selvitettiin oikeutta myöten suomalaisen rodun kysymystä, ovatko suomalaiset valkoisia vai mongolideja.
Tämän vanhan historiallisen yksityiskohdan esiin ottaminen on kieltämättä ovela veto mollata suomalaisia etniteetin puolustajia. Esimerkillä yritetään tietenkin sanoa, että koska suomalaisten rotutausta oli 1800-luvun virheellisellä arviolla "epäilyttävä", heillä ei voi olla tänäänkään mitään yhteistä intressiä muiden valkoisten kanssa, vaan pikemminkin mongolien ja neekerien, joiden maahanmuuttoa Suomeen pitäisi siksi edistää.

Mitä tulee jutun otsikkona olleeseen kysymykseen, miksi rasistit kiistävät olevansa rasisteja, siihen löytyy ilmeinen vastaus, jonka Näre jätti luonnollisesti lausumatta. Kyse on sanan vallasta, ja sitä käyttävästä hegemonisesta nomenklatuurasta, joka ylläpitää ja uusintaa sille sopivaa käsitystä rasismista. Koska rasismille on annettu mitä mielivaltaisempia, poikkeuksetta negatiivisia ja moraalisesti tuomittavia sisältöjä, ei tavallinen kansalainen halua juurikaan julistautua sellaisen julkiseksi puolustajaksi. Siksi näemme julkisuudessa jatkuvasti perääntymisiä ja anteeksipyytelyjä. 


Kerettiläiseksi rasistiksi leimaamisella halutaan polttomerkitä ihmiset, jotka eivät kuulu Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) yhteisöön, jonka jäsenet ovat täysvaltaisia toimijoita yhteiskunnassa. Perääntyminen ja "puhdistautuminen" ei kuitenkaan kannata vapaalle sielulle, sillä kuten tunnettua, alistumalla vihollisen asettamille pelisäännöille ei voi kuin hävitä. Siksi on sanottava ääneen, että "rasisteilla" ei ole muuta menetettävää kuin poliittisesti korrektien punaporvarien asettamat kahleet! Joten pois kaikki matelu ja anteeksipyytely, nikotelkoot ammattiloukkaantujat epäkorrektin totuuden edessä! Hyökkäys on paras puolustus!

Valitettavasti suurelle osalle tämä on jo pelkkänä ajatuksena lähes mahdotonta, koska rasismi-sanalle on tarkoituksella luotu niin demoninen sisältö, että ihmiset pyrkivät karttamaan sitä kuin ruttoa, vaikka termillä tarkoitettaisiin jotain aivan muuta kuin rotusortoa. Esimerkiksi valkoisen identiteetin viholliset ovat halunneet samaistaa muita sortavan rasismin terveeseen geneettiseen itsepuolustukseen ja jälkipolvien elämän jatkuvuuden turvaamiseen. Tämän perusteella niin sanotut anti-rasistit ovatkin rasisteista pahimpia, sillä heidän häiriintyneissä mielissään toivotaan geneettisen ja kulttuurisen erityislaadun tuhoutumista vain omalle rodulle. Sen sijaan rodun olemassaolon hyväksyvät roturealistit toimivat ennaltaehkäisevästi rasismia vastaan vastustaessaan konfliktiherkkien monikulttuuristen yhteiskuntien rakentamista. Tämän tiesi jo Helsingin kaupungin entinen pormestari Raimo Ilaskivi, kun hän totesi viisaasti: "Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat".

                                                ************************************


Pannaanpa samalla toinen rehvakas yritys "jauhottaa rasistit" halki, poikki ja pinoon. Tässä tapauksessa kyse on maaliskuun lopun Suomen Kuvalehdestä, jonka verkostakin löytyvässä artikkelissa Minun rotuni yhtenä kansikuvapoikana on koko kansan inhokki kirjailija Jari Tervo. Suomen Kuvalehden juttu oli pari astetta tieteellisempi kuin Nyt-liitteen sosiologinen sössötys, mutta tarkemmassa analyysissa sekin paljastui pelkäksi tuhoon tuomituksi semanttiseksi yritykseksi kieltää rodun todellisuus.

Jutun lähtökohtana on myynnissä olevat ja lähinnä liberaalien suosimat kyseenalaiset geenitestit, jotka tuottavat optisen harjan, jossa meissä kaikissa nähdään jotain eksoottista, vaikka vieraan perimän määrä on äärimmäisen vähäinen ja ajallisesti kaukainen. Tuo mittasuhdeharha sopii kuitenkin hyvin liberaalien rodunsekoitusideologiaan, koska testien avulla voidaan "todistaa", että esimerkiksi suomalaiset ovatkin "juuriltaan" afrikkalaisia
 ja vastaavasti afrikkalaiset taas eurooppalaisia jne.:
Yhdeksän kymmenesosaa eroista on yksilöllisiä. Eurooppalaisten väliset erot ovat siis suurempia kuin vaikkapa eurooppalaisten ja afrikkalaisten erot.
Taitavaa harhauttavaa retoriikkaa. Väite ei merkitse sitä, että satunnainen afrikkalainen olisi lähempänä eurooppalaista kuin eurooppalaiset keskenään, kuten tarkkaamaton lukija voisi äkkilukemalta kuvitella.

Ryhmien ja ryhmän sisäisten erojen rinnastaminen toisiinsa on analogiavirhe. On tilastollisesti tunnettua, että yksittäisten miesten keskinäiset pituuserot ovat suurempia kuin miesten ja naisten keskimääräinen pituusero. Tästä olisi silti valheellista tehdä sellainen looginen loikka, että miesten ja naisten pituusero on merkityksen, koska ryhmän sisällä pituuserot ovat suuremmat. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että miehet ovat keskimäärin pidempiä kuin naiset 
 satunnainen mies on suurella todennäköisyydellä pidempi kuin satunnainen nainen. Ryhmien välisten erojen rinnastaminen ryhmän sisäisiin eroihin on tietoinen analogiavirhe, jolla ei ole rodun/geneettisen klusterin kohdalla muuta motiivia kuin edistää egalitaristista ideologiaa.

Ihmiskunnan yhdenmukaisuutta saarnaava juttu todistaa tahattomasti aasialaisten ja euroopalaisten fundamentaalisen eron Saharan eteläpuolisiin afrikkalaisiin:
Nykyihminen levisi, muut kuolivat sukupuuttoon. He elävät kuitenkin geeneissämme. Kaikkien Afrikan ulkopuolisten ihmisten geeneissä on 1–4 prosenttia neandertalilaista, ja esimerkiksi nykyaustralialaisten perimästä 2–6 prosenttia on kotoisin denisovalaisilta.
Mediassa ja YK-oppeja noudattavassa koululaitoksessa korostetaan, kuinka rotu on vain sosiaalinen konstruktio, jolla ei ole biologista vastaavuutta tedellisuuden kanssa. Silti tässä jutussa jopa kyseenalainen geenitesti ja Inssbruckin yliopiston kuuluisa professori todistivat, että fenotyypiltään (ulkoasultaan) tunnistettaviin rotuihin ja etniteetteihin kuuluvat Jari Tervo (valkoinen, eurooppalainen), Alan Salehzadeh (Lähi-itä) ja Abdirahim ”Husu” Hussein (somali) vastaavat näiden populaatioiden edustajia myös geeneiltään, genotyypiltään. Jos rotu olisi vain sosiaalinen konstruktio ja ihmisten erot ainoastaan merkityksettömiä ulkonäkökysymyksiä, 100-prosentin vastaavuus geno- ja feno-tyypin välillä ei voisi olla mahdollista:
Palo päätti kokeilla, arvaisiko kollega. Hän lähetti meiliä Itävallan Innsbruckiin professori Walther Parsonille. Tämä on alan suuria nimiä, ollut muun muassa tutkimassa jäämies Ötzin perimää. Vastauksessa ei ollut epäröintiä: yksi on Afrikasta, toinen Lähi-idästä ja kolmas Euroopasta, ehkä Suomesta.
Kuvalehden artikkelissa toistuu jatkuvasti sama ajatus, että koska ihmispopulaatioiden väliset geneettiset erot melko pienet, täytyy todellisten, fenotyypissä näkyvien erojen olla myös merkityksettömiä. On esimerkiksi tunnettua, että ihmisten ja simpanssien geeniperimästä noin 98%:ia on samaa, hiivankin kanssa meillä on vielä 50% yhteistä perimää. Olemmeko siis 98%:sti samanlaisia kuin simpanssit? 

Geenien määrän samanlaisuus ei vielä todista lajien samanlaisuutta, sillä yksittäiset geenit vaikuttavat dramaattisesti tiettyihin ominaisuuksiin. Lisäksi geenien sisäinen säätely poikkeaa huomattavasti lajien ja rotujen sisällä, mikä puolestaan tuottaa valtavia eroja fenotyypissä. Pienetkin geneettiset erot tuottavat suuria eroja, mikä on todistettu mm. älykkyystesteissä. Oma lukunsa on vielä epigenetiikalla. Eräs kansalaisvaikuttaja tiivisti sosiaalisessa mediassa Suomen Kuvalehden jutun väitteet ihmiskunnan geneettisen samanlaisuuden merkityksestä näin:
Oikeusgenetiikan tutkija Palo valehtelee poliittisten syiden takia. Rotujen välisiä geenejä verrattaessa havaitaan, että n. 90% geeneistä on satunnaista kohinaa, ja siten merkityksettömiä rotujen olemuksen kannalta. Vaikka kaikki nämä geenit olisivat sattumalta (erittäin pieni todennäköisyys) samanlaisia suomalaisen ja somalialaisen välillä, se ei viittaisi näiden henkilöiden geneettiseen samanlaisuuteen. n. 10% rotujen välisistä geeneistä muodostavat yhdessä systemaattisesti rotujen välillä eri tavalla jakautuneita ja merkityksellisiä kokonaisuuksia. Näiden geenien avulla suomalainen ja somalialainen voidaan erottaa 100% varmuudella toisistaan. Nämä geenit luovat rotujen välille merkittäviä eroja keskimääräiseen älykkyyteen (älykkyysjakauman sijainti) ja älykkyysjakauman muotoon; persoonallisuustekijöihin; fyysisiin ominaisuuksiin; immuunipuolustustekijöihin; rikollisuuden määrään; jne.
Rotu ei ollut alun perin välttämättä polittinen käsite toisin kuin usko rodun olemattomuuteen. Rodun kieltämiselle on varattu valtavasti tutkimusrahaa ja julkista näkyvyyttä, mutta tulokset ovat edelleen luvattoman heikkoja, toisin kuin vastakkainen evidenssi.

Jutussa pyritään tekemään naurettavaksi myös absoluuttinen rotupuhtaus, vaikka sillä ei ole ollut koskaan suurta merkitystä edes rotutietoisissa kulttuureissa. Vielä tänään tärkeää on vain se, että löytyy ihmisiä, jotka tunnustavat olevansa biologisesti lähempänä toisiaan kuin muita. Heidän etunsa geenipoolinsa jatkuvuudelle merkitsee samaa kuin vanhemmalla on intressi jatkaa lastensa kautta omaa verilinjaa.
 Asian perusteita valaisee hyvin artikkeli Racial Purity, Ethnic Genetic Interests, & the Cobb Case.
Kuumimman reaktion sai aikaan Husun haploryhmä, tai oikeastaan sen muut, kuuluisat kantajat. Palo paljasti kaksi Husun haplokaimaa, näytölle ilmestyivät Napoleon Bonaparte ja Albert Einstein. Husu hymyili. Vielä yksi, kukahan se on? Videotykki heijasti kuvan valkokankaalle. ”Ei, ei, eiiii”, Husu parahti. Tuima mies univormussaan ja pienissä viiksissään, tukka tiukasti päätä pitkin kammattuna. Adolf Hitler. Isälinja kotoisin Afrikasta – siis itsensä Hitlerin esi-isät olivat afrikkalaista sukua.
Se, että haploryhmistä käytettiin esimerkkinä juuri Hitleriä on liberaalien tarkoituksellista afrikkalaisen ulosteen hieromista päin eurooppalaisten naamaa: "Höhöö, Hitler olikin neekeri, siitäs saitte rasistit!". Vuonna 1889 syntynyt itävaltalainen Adolf Hitler ei ollut neekeri, ja jos hänen esi-isänsä 65 000 vuoden takaa olisivat olleetkin, niin samalla venyttämisellä voidaan myös esittää, että hän olisi yhtä lailla sukua hiivalle ja ameeballe, kunhan vain mennään dna:n aikajassa riittävän kauas. Keskustelu haploryhmistä ja yhteisestä perimästä tässä yhteydessä onkin silkkaa hippien pilviunelmaa, sillä tutkija Jukka Palo tunnustaa asian itsekin:
"Tämä on höpöhöpöä”, Palo pohjusti. ”Yhteinen haploryhmä on vähän sama asia kuin yhteinen syntymäpäivä jonkun kuuluisan ihmisen kanssa.”
Silti heti tämän kommentin jälkeen jutussa sauhutaan Hitlerin haploryhmästä... Yhtä valikoivaa on esitys evoluutioteorian perustaja Charles Darwinista:
Ajatus sai tukea biologiasta: Jo Charles Darwin (1809–1882) oli ollut sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat samaa lajia ja populaatioiden erot johtuvat niiden sopeutumisesta erilaisiin ympäristöihin.
Populaatioiden sopeutumiset ympäristöön synnyttävät myös lajin sisäiset rodut. Suomessa Darwinin teos Descent of Man on vähän tunnettu populaaritieteessä. Sen perusteella tuo äskeinen lainaus asettuu aivan toisenlaiseen valoon artikkelissa Darwin’s view of the ‘races’ of men.

Suomen Kuvalehden ja Nyt-liitteen jutut eivät kestä edes populaaritieteen kritiikkiä, mutta niitä ei olekaan kirjoitettu asioista tietäville, vaan sopivan pintatiedon varassa eläville multikulturalisteille ja vasemmistohenkisille liberaaleille. Niistä he saavat riittävää uskonvahvista harhaiselle utopialleen, joka jo nyt kokeilun alkuvaiheessa on osoittautunut virheeksi. Yksi epäonnistumisen syy on se, että liberaalit kieltävät rodun todellisuuden, ja tämän egalitaristisen virheolettumuksen seuraamisesta seuraavat kaikki muut vastoinkäymiset.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

FACEBOOK-SIVUSTO" POLIITTISEN KORREKTIUDEN PARHAAT" PALJASTAA YLEN PUNAISUUDEN




Harjoitetaan sitä Yle-kriittisyyttä muuallakin. Facebookissa vaikuttava maan mainio
Poliittisen Korrektiuden Parhaat kertoo eilen, kuinka Yle valkopesee vuoden 1918 maanpetoksellisen kapinan aloittanutta punaista puolta ja näkee sen pelkästään pahojen valkoisten uhrina.

Ylessä vaikuttaa edelleen liuta kaunaisia punikkeja, jotka eivät ole vieläkään päässeet yli vanhemman sukupolven epäonnistuneesta kapinayrityksestä, vaan nakertavat ja kyseenalaistavat kaiken mediavallan suomin keinoin jatkuvasti laillisen Suomen puolellla olleiden valkoisten arvoperustaa. Kuinka huonoja häviäjiä he ovatkaan! Synkimmissä, usein jo äänen lausutuissa toiveissa, nämä hyväosaiset, valtion suojatyöpaikoissa viihtyvät punaporvarit, elättelevät euforisessa vihassaan vuoden 1918 uusintaa. Jokainen voi todistaa omin silmin kuinka avoimesti Yle tunnustaa punaväriä uutisjutussaan 
Tutkija: Totuus vankileirien kauhuista ei selviä koskaan kokonaan – "Tilastoja kaunisteltiin"Hyvä on, antaa tulla sitten - mutta tällä kertaa punainen syöpä poistetaankin juuriaan myöten! 

Tässä Poliittisen Korrektiuden Parhaat -sivuston artikkeli kokonaisuudessaan:


Kieltämättä julmuuksia, joita Vapaussodan aikana ja sen jälkeen tehtiin, niin  YLE:n verovaroin tuotettu ns.journalismi (Kotimaa, 1.4.2016 klo 14:26; Tutkija: Totuus vankileirien kauhuista ei selviä koskaan kokonaan – "Tilastoja kaunisteltiin") on lähinnä vasemmistolaista sosiaalipornoa ja Tuulikki Pekkalaisen tutkimus aitoa kulttuurimarxilaisista ja feminististä lähtökohdista tehtyä nollatutkimusta.

Tällä ns.uutisella ja humpuukitutkimuksella pyritään vääristelemään totuutta. Parhaiden Frankfurtin koulukunnan raadollisten esimerkkien mukaan.

Totuus on kuitenkin se, että SDP ja sen laittomasti aseistettu ja sotilaallisesti organisoitu Suomen Punainen Kaarti aloittivat punaisen terrorin jo syksyllä 1917 (kuuluisimpina pienempien ryöstelyiden lisäksi ehkä Turun juustovaraston ryöstö ja Mommilan veriteot).


Punaisten tekemät murhat, raiskaukset ja ryöstely huipentuivat aseelliseen vallankaappaukseen ja nousuun laillista valtiojärjestystä vastaan Tammisunnusntaina 27.1.1918. 

Vapaussodan aikana punaiset surmasivat hallitsemillaan alueilla 1 400–1 650 siviilihenkilöä. Teloituksia oli tammikuun lopun ja helmikuun lopun välisenä aikana runsaasti, noin 700. Terrori yltyi huhtikuussa ja toukokuun alussa 1918 punaisten tappion varmistuessa; surmattuja oli noin 700. 

Poliittisen väkivallan motiivina oli vastapuolen tuhoaminen luokkana, sekä voimakkaasti tähän vaikuttimena toiminut luokkaviha ja myös henkilökohtainen aggressio. Osa teloitetuista oli aktiivisia suojeluskuntalaisia, kartanonomistajia, talollisia, poliitikkoja, poliiseja, opettajia ja ylempiä virkamiehiä sekä teollisuuden johtajia ja omistajia. 

Suurin osa punaisesta terrorista kohdistui silmittömänä vihana myös tavallisiin ihmisiin. On muistettava, että punaiset kohdistivat silmitöntä "luokkavihaa" myös raiskaamalla ja/tai murhaamalla myöskin naisia ja lapsia.


Terrorin uhrien joukossa oli myös noin 90 punaiseksi tai (maltilliseksi) sosialistiksi luettavaa henkilöä.

Vaikka punainen terrori
ei kohdistunut erityisesti Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan, punaiset surmasivat kaikkiaan kymmenen pappia (seurakunnissa yhteensä noin 1 200 pastoria). Murhat tehtiin osin aatteellisistakin syistä, mutta erityisesti maaseudulla papisto edusti yhteiskunnan perinteistä (ja laillista) valtajärjestelmää, jonka kaikki edustajat pyrittiin tuhoamaan luokkana, erottelematta tästä naisia, lapsia tai vanhuksia.

Merkittävä osa punaisesta terrorista toteutettiin Kouvolan-Kymenlaakson ja Toijalan seudun ns. terrorikeskuksissa. Niissä teloitettiin kaikkiaan 300–350 uhria.Punaisten huomattaviin väkivallantekoihin tammikuusta huhtikuuhun, 1918, lukeutuvat myös mm. seuraavat joukkosurmat:

31.1. 15 suojeluskuntalaisen ampumateloitus Kangasalla, eli nk. Suinulan verilöyly.

1.2. 10 vangin murha Vihdistä Nummelaan johtavan tien varrella, Ojakkalan tienhaarassa. Murhattujen joukossa oli mm. eteläpohjalainen ylipoliisikonstaapeli, joka tammikuisen vangitsemisensa hetkellä oli virantoimituksessa.[147][148]

2.2. vankiryhmän ampumateloitus Nummelassa.[147]

6.2. 11 valkoisen teloitus Porin Lyseon sisäpihalla eli ns. Porin lyseon joukkomurha

10.3. 16 A. Ahlström Oy:n toimihenkilön ampuminen Porin ja Noormarkun rajalla, ns. Koliahteen joukkomurha.


19.4. Kuurilan junamurhat Kuurilassa.

25.4. 23 valkoisen vangin teloitus Lappeenrannassa, eli nk. Lappeenrannan joukkomurha.


27.4. 30 valkoisen vangin surmaaminen Viipurin lääninvankilassa eli nk. Viipurin lääninvankilan joukkomurha.[149]

Punaisten tavoitteena ollut sosialistinen kommunismi on hirvittävin rikos ihmisyyttä vastaan koko ihmiskunnan historian aikana. Sen uhriksi on joutunut vajaan sadan vuoden aikana yli 100 miljoonaa ihmistä ja tämä punainen terrori jatkuu edelleen mm. Kiinassa ja Pohjois-Koreassa.
Nämä kulttuurimarxilaiset pyrkivät tuomaan sen takaisin, joten he ovat Suomen kansan vihollisia. He yrittävät naamioitua suvaitsevaisuuden kaapuun, mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä.

Suomessa kapinan aloittaneen osapuolen on aivan turha hakea nytkään säälipisteitä ja kirjoittaa historiaa uudelleen.

Herää Suomi!

Jäikö jotain myös voittajilta kesken vuonna 1918?