keskiviikko 20. tammikuuta 2016

MONIKULTTURISTI-SIONISTI SHIRLEY HUBARA ALIAS KOKO HUBARA – SUOMEN BARBARA L. SPECTRE

Juutalaista identiteettipolitiikkaa - hide and destroy!

Yle Radio 1:n uusinta viime joulukuulta,  Näkökulma ja Koko Hubaran naistenlehti, antaa vapaan puheenvuoren avoimen suomalaisvihamieliselle feministi Koko Hubaralle. Yle on käärinyt Hubaran myrkyllisen vihan normaalia sukupuolisuutta ja valkoisuutta kohtaan kauniiseen käärepaperiin, jotta kuuntelijan olisi helpompi sulattaa sen sisältämä myrkky. Näin Yle informoi ohjelmasta:
"Minähän en halua lukea naistenlehtiä, koska olen ruskea," kirjoittaa Koko Hubara blogissaan.  
Kun vantaalainen Koko Hubara oli nuori tyttö, hän pyöräili läheiseen kirjastoon lukemaan lehtiä, joiden kuvissa näkyi hänen näköisiään tyttöjä ja naisia. Tummaihoisia. Hän luki viikottain tuntikausia, selasi meikkivinkkejä ja hiustenhoito-ohjeita. Ja tutustui samalla naisiin, jotka olivat isoja tähtiä maailmalla, vaikutusvaltiaisia tekijöitä eri ammateissa.   
Suomessa ei silloin ollut eikä ole vieläkään suomenkielistä ei-valkoisille suunnattua tyttöjen tai naisten lehteä. Ja sellaisen haluaa blogisti ja A-klinikkasäätiön projektikoordinaatori Koko Hubara perustaa. Lehden, jossa esiteltäisiin rodullistettuja naisia suomalaisen yhteiskunnan eri tasoilta, miehiäkin. Ja räppiskenestä, Koko Hubaralle rakkaasta aiheesta, tuosta Suomessa niin testosteronilla kuorrutetusta, siitä kirjoittaisivat hänen lehdessään vain tytöt.  
Lehden Koko Hubara haluaa perustaa, sillä hän uskoo painetun sanan menestykseen, vaikka sille loppua povataankin.  Haastattelu: Jaana Semeri. Lisää aiheesta: Koko Hubaran blogi: Ruskeat tytöt / Lily.fi
Haastattelussa Koko Hubara valittaa muiden mediavallan päihdyttämien monikultturistien tapaan, että hallituksessa oleva "äärioikeistolainen" puolue on muka normalisoinut rasistisen puheen julkisessa keskustelussa. Näkemys on tyyppiesimerkki siitä, kuinka ne jotka ovat vuosikausia saaneet edistää julkisuudessa kenenkään häiritsemättä monikulttuurista agendaa, kokevat yhteiskunnallisen diskurssin muuttuneen vain sen perusteella, että valtioneuvostossa on yksi nurkkaan ajettu kosher-konservatiivinen kompromissipuolue ja somessa kansalaiset ovat saaneet esittää mielipiteitä, jotka eivät pääsisi valtamediassa seulan läpi.

Ne, joilla on lähes täydellinen yksinoikeus esittää tiettyjä mielipiteitä valtamediassa, tämä ei tietenkään riitä. Vallan ahneina kontrollifriikkeinä he haluavat aivan kaiken, viimeistä piirtoa myöten. Siksi totaalista monikultturistista tiedotusvaltaa vaativa Hubara kokee harhaisesti vähäisenkin virallista agendaa kritisoivan näkökulman vuotamisen julkisuuteen olevan merkki siitä, että natsi-rasistit hallitsevat yleistä poliittista keskustelua. Silti samaan aikaan valtamediat runnovat hirveällä voimalla turvapaikkamaahanmuuttoa tukevaa propagandaa, mutta tätä Hubara ei pidä poikkeuksellisena vaan normaalina, joskin riittämättömänä asiantilana. 

Hubaran haastattelu on yksi esimerkki monista, mitä "julkinen keskustelu" on 99,99%:sti Ylessä ja muissa valtamedioissa. Kuulijalla onkin naurussa pitelemistä, kun tiedotusvallan sokaisema Hubara narisee potentiaalisen miljoonayleisön Ylen ohjelmassa, että julkinen keskustelu on "rasistien" kaappaama. Vain hänen kaltaiset voivat sanoa ääneen tällaisen tolkuttomuuden, sillä Ylessä ei koskaan haastatella roturealisteja, puhumattakaan, että heille annettaisiin vapaa sana, jota haastattelija vielä komppaisi. Katsotaanpa asiaa miten päin tahansa, kiistämättömäksi faktaksi jää, että Ylestä lähetetään taukomatta, väsymättömällä syötöllä, absoluuttisen yhdenmukaista monikultturismia tukevaa ohjelmaa ja keskustelua. Näyttäkää minulle yksikin monikulttuurisuutta käsittelevä Ylen ohjelma, jossa syyttävä sormi ei viime kädessä osuisi valkoisiin eurooppalaisiin ja jossa maahanmuutto tuomittaisiin, niin minä näytän teille valtavirran Hollywood-elokuvan, joka ei ole juutalaisyhtiön tuottama.

Päällimmäisen Hubaran puheesta jäi mieleen, että Suomi on aivan liian valkoinen, jossa "rodullistetaan" ihmisiä paholaismaisen eurooppalaisuuden tapaan. Siksi hän kannattaa valtavaa värillistä maahantunkeutumisen hyöykyaaltoa, jotta "eurosentrisellä, naisvihamielisellä ja homofobisella" pahuudella ei olisi jatkossa enää sijaa. Ei liene myöskään sattuma, että Hubara on innostunut räppiskenestä poliittisena välineenä, sillä sen avulla valkoiset nuoret voidaan ohjata pois alkuperäisestä identiteetistä, joka vaivihkaa korvataan globaalin musiikkiteollisuuden promotoimalla neekerien elämäntavalla. Tästä kaikesta taas seuraa jatkokysymys: kenen asialla Koko Hubara oikeastaan on?

Tarkka kuuntelija huomaa välittömästi, että Hubaran ulosanti ja ideologiset päämäärät ovat sen verran hienoistuneita, että niitä tuskin esittäisi tavallinen korsolaisen yksinhuoltajaäidin mulattilapsi, johon afrikkalaistaustainen nimi Koko näyttäisi viittaavan. Kuten arvata saattaa, kyseessä on susi lammasten vaatteissa kuten Yle Watch tiesi aiemmin kertoa. Uudella tekaistulla identiteetillä "ruskea tyttö" Koko Hubara on pyrkinyt kätkemään sen, että itse asiassa hän kuuluukin etuoikeutettuun liberaalijuutalaisten ryhmään, jonka Lännen arvoperustuksia nakertavaa kulttuurimarxilaisuutta hän pyrkii edistämään.

Internetin ihmeellisestä maailmasta nimittäin paljastuu, että oikeasti "ruskea tyttö" olikin ennen vaaleampi ja etunimeltään Shirley. Vajaa pari vuotta sitten mm. A-klinikassa työskennellyt Hubara tunnettiin oikealla etunimellä Shirley. Etunimensä hän vaihtoi "sattumalta" samaan aikaan kun hän perusti Ruskeat tytöt -bloginsa. "Sattumoisin" hänen tukanvärinsäkin muuttui noihin aikoihin lähes mustaksi samoin kuin hänen kasvoistaan tuli tummemmat, ilmeisesti itseruskettavan voiteen tai meikin ansiosta. Kyseessä on siis varsin epäilyttävä muodonmuutos, ikään kuin tässä olisi tietoisesti luotu etnisempi (lue: afrikkalainen) imago vaihtamalla alkuperäinen etunimi ja hiusten väri etnisemmiltä vaikuttaviksi. Motiiivina lienee se, että vaikka juutalaisilla on paljon uhripääomaa, vasemmistolaiset aktivistit ja värilliset näkevät heidät kuitenkin vaikutusvaltaisena, etuoikeutettuna ja etnosentrisenä ryhmänä. Esiintymällä afrikkalaisena mulattityttönä Hubara on päässyt automaattisesti uhrihierakian kärkeen ja voi näin esittää mitä tahansa vaatimuksia "sorretun" suojavärinsä takaa. Samalla hän voi etäännyttää itsensä muista juutalaisista vaikuttajista, jotka ovat tuoneet esiin vihamielisen asenteensa eurooppalaisia kohtaan. Tosi asiassa hänen valkoisten etnistä perikatoa kannattavien mielipiteidensä taustalla ei ole värillisten väittämä sorto, vaan se saa salatun ravintonsa juutalaisten ikiaikaisesta kaunasta (kristillistä) valkoista Eurooppaa kohtaan.

Puhdaoppisimmillaan tämä kulttuurimarxilaisuuteen sisältyvä sisältyvä viha tulee esiin E
urooppalaisen juutalaisinsituutin (Paideia) johtaja Barbara Lerner Spectren vallanhaluisessa ja vihamielisessä asenteessa, joka ei perustaltaan eroa juurikaan Hubaran esittämistä ajatuksista. Ruotsissa vaikuttava Spectre on esittänyt mm. seuraavanlaisia näkemyksiä maahanmuutosta, jotka eivät eroa oikeastaan mitenkään israelilaistaustaisesta Shirley Hubarasta:










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti