perjantai 30. tammikuuta 2015

HEGEMONISET KULTTUURINVÄÄRISTÄJÄT SAAVAT MEDIA-AIKAA YLESSÄ.

Ruben Östlund: "Jesss!... kulttuuriarvojen mädättäminen etenee!"

Yle TV 1, 30.1.2015, klo 18.00, Uutiset

Elokuvaohjaaja Ruben Östlundin haastattelu kohdasta 
13:45" eteenpäin.


Ylen uutisten kulttuuritoimituksen toimittaja Janne Sundqvist haastatteli Ruben Östlundia, jota pidetään naapurimaan kuumimpana elokuvaohjaajana viimeisen palkitun tuotoksensa Turisti (2014) ansiosta. Se, että joku elokuvaohjaaja on "kuuma" Ruotsissa kuten aiemmin Lukas Moodysson, saa kansallisen tarkkailijan antennit heräämään. Eikä punatutkan vaisto pettänyt tälläkään kertaa, sillä Ruben Östlund on juuri sellainen tiedostava ja näennäistabuja rikkova "yhteiskuntakriittinen" (synonyymi sosialistille) ohjaaja kuin vain voi Moraaliselta suurvallalta odottaa.

Uuden ajan audiovisuaalisille propagandisteille, kulttuurinvääristäjille, on tyypillistä, että he salaavat manipulatiivisen arvovaikuttamisen kertomalla, että he toivovat vain herättävänsä yhteiskunnallista keskustelua. Haastattelussa Östlund kertookin, että 

haluan saada yleisön miettimään asoita, joita pidämme itsestään selvinä. Esimerkiksi sukupuolirooleja, jotka hyväksymme lähes automaattisesti ja jotka johtuvat kulttuuristamme kuten kuva miehestä sankarina. 
Yle puolestaan uusintaa kritiikin kulttuuria, kun se kertoi klo 20.30 tv-uutisten introssa, että ruotsalainen elokuvaohjaaja "tarttuu vaiettuihin aiheisiin". Jo kohtuullisella yhteiskunnallisten asioiden seuraamisella kuka tahansa kykenee huomaamaan, että kovasti kuulutetut tabut on rikottu jo moneen kertaan ja että tabujen metsästäjät jahtaavat vain särkyneiden tabujen olemattomia haamuja. Asiahan on pikemminkin niin, että lörpöttelevän lukeneiston asenteita peilaavassa mediassa pidetään itsestäänselvyytenä sitä, että sukupuoli on vain ympäristön luoma sosiaalinen konstruktio. Mikäli joku elokuvaohjaaja haluaisi aidosti ravistella nyky-yhteiskunnan asenteita täytyisi ensin kyseenalaistaa vallitsevat liberaalit ennakkoluulot kuten tasa-arvoinen toiveajattelu, jonka mukaan sukupuolet ja rodut ovat kyvyiltään ja olemukseltaan samanlaisia [1]. 

Östlundin kieroutuneessa profeministisessä tasa-arvoajattelussa toiset ovat tasa-arvoisempia, moraalisempia, eli parempia kuin toiset.  Tämä on itse asiassa vallitseva tilanne myös maamme kajahtaneiston keskuudessa, mutta erityisesti se on sitä Ruotsissa. Lyhyesti sanottuna Östlund pyrkii uutuselokuvassaan kiistämään miesten miehisyyden yleistämällä heidät naurettaviksi pelkureiksi – ja tämä tietenkin tasa-arvon puolustamiseksi. Esimerkiksi demarien pää-äänenkannattaja Demokraatin tuoreessa arvioissa  paljastetaan keitä tasa-arvoa kannattava ruotsalaisohjaaja pitää Turisti elokuvassa hyviksinä ja keitä kelvottomina pahiksina: 
Elokuvan miehet ovat saamattomia reppanoita, jotka hylkäävät perheensä tosipaikan tullen. Itsekkäät luovat rahakasta uraa tai hurvittelevat puolta nuorempien kanssa. Naiset sietävät liikaa kaksilahkeisten kelvottomuutta ja pärjäisivät paremmin omillaan. Kohtuutta on kai myöntää, että ivassa on totta vähintään toinen puoli.
Kuulostaa jokseenkin normipuheelta mikäli seuraa aktiivisesti maamme johtavia medioita Yleisradiota ja Helsingin Sanomia.  Koska Östlund ei uskalla suoraan mollata miehiä, hän puhuu vain miesten "roolien" kyseenalaistamisesta. Silti hän liittää Episodi-lehdessä miessukupuoleen hyvin essentaalisia piirteitä sanoessaan että hätätilanteissa "miehillä on voimakkaampi itsesuojeluvaisto". Östlund näyttää ajavan itsensä nurkkaan kun hän puolustaa "sukupuolirooleista" luopumista sillä, että ne eivät vastaa miesten ja naisten todellista olemusta. Tällainen ajattelu kiistää oletuksen miesten ja naisten perimmäisestä samanlaisuudesta, mikä taas vie perusteet yhteiskunnan ajamalta matemaattiselta tasa-arvolta. Tämä perustuu siihen, että erilaisiksi tunnustettuja pitäisi kohdella eri tavalla, sillä erilaisten samanarvoinen kohtelu on jommalle kummalle aina edullisempaa, mikä ei ole lainkaan tasa-arvoista. Ylen haastattelussa Östlund vetää itsensä lopullisesti solmuun:
Otin selvää muun muassa Estonian ja Titanicin tilastoista. Tilastojen mukaan turmissa suuri osa kuolleista oli naisia ja lapsia, eloonjääneistä taas miehiä. Silti kulttuurimme mukaan mies suojelee perhettä.
Jos kerran sukupuoliroolit ovat sosiaalisesti rakentuneita ja tasa-arvo on optimaalinen hyvä, niin miksi miesten sitten pitäisi ritarillisesti pyrkiä pelastaa naisia, sillä voisivathan naisetkin tasa-arvon nimissä yrittää ensisijaisesti pelastaa miehiä. Koska sukupuoli on näille östlundeille yksilöllisyyttä turhaan rasittava kahle, yhdentekevä muokattava rooli,  pitäisi katastrofitilanteissa noudattaa vain yhtä sääntöä, pelastukoon ken voi. Silloin ei ainakaan tulisi kannatettua sortavia keinotekoisia sukupuolirooleja. Vastaavasti se (pro)feministinen blokki, jonka mielestä "sukupuoliroolit" pitää hylätä sillä perusteella, että miehet ja naiset ovat olemuksellisesti samanlaisia, heidän täytyisi uskoa katastrofitilanteissa siihen, että miesten ja naisten pelastumissuhde on 50/50. Näin ei juuri koskaan tapahdu, mutta tästä heidän on turha valittaa, kun ovat ensin vaatineet miehiä karistamaan harteiltaan naisia holhoavasti suojelevan "sukupuoliroolin".

Se mitä Yle ei kerro Östlundista, löytyy Helsingin Sanomien haastattelusta  "Ruotsin puhutuin elokuva ensi-iltaan Suomessa – ohjaaja halusi lisätä avioerojen määrää", joka paljastaa jo jutun nimeä  myöten, mitkä ovat tämän "yhteiskunnallisen keskustelun herättäjän" motiivit:
Östlund sanoo puolileikillään, että elokuvalle oli alusta alkaen kaksi tavoitetta: Hän halusi tehdä historian hienoimman lumivyörykohtauksen ja kasvattaa avioeroprosenttia yhteiskunnassa. (...) toista tavoitetta, avioerotilastojen kasvua, pitää vielä odotella. Todellisuudessa Östlund halusi ravistella kuvaa onnellisesta ydinperheestä. Erityisesti hän halusi kyseenalaistaa kuvan miehestä, jonka tehtävä maailmassa on puolustaa perhettään tai maataan ulkoiselta uhalta.
Etnisesti Hollywoodin medikeisareihin viittavaan etunimen omistava Östlund tunnustaa Hesarin jutussa olevansa pesunkestävä kulttuurimarxilainen mädättäjä, jonka tarkoituksena on rapauttaa länsimaista yhteiskunnan ydininstituutioiden perustaa kuten perhettä ja patriotismia, miesten uhrivalmiutta puolustaa maataan. Kalastaja Pentti Linkola ei todennäköisesti pitäisi Östlundin kaltaista punaliberaalia suuressa arvossa, sillä hänen mukaan juuri avioerojen määrän kasvu on kaikkein keskeisin indikaattori länsimaisen elämäntavan pahoinvoinnista, jopa tärkeämpi kuin itsemurhat. Siksi on vaikea ymmärtää miksi Hesari ja Yle ylistävät tällaistä "keskustelun herättäjää", jonka päämääränä on lisätä ihmisten kärsimystä.



************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

torstai 29. tammikuuta 2015

YLE PROMOTOI KANSANVIHOLLISTEN PROPAGANDAA.



Ylen tv-uutisten lisäksi yhtiön verkkosivut kertoo tänään (29.1.2015) päivätyssä myötäkarvaan kerrotussa uutisessa EVA: Maahanmuutto kaksinkertaistettava, että "Suomen työllisyysaste jää pysyvästi liian alhaiselle tasolle, ellei ulkomailta saada reilusti lisää työikäistä väkeä". Tällainen arvio on esitetty Elinkeinoelämän Valtuuskunnan EVAn tilaamassa raportissa 
Tulevaisuuden tekijät, jonka ovat kirjoittaneet yliaktuaari Topias Pyykkönen ja tutkija Pekka Myrskylä

Terveessä kansallisvaltiossa tällaiset tutkijat olisi julistettu kansanviholliseksi ja EVA rikolliseksi suomalaisvastaiseksi organisaatioksi. Ikävä kyllä elämme aikaa, jossa Euroopan maiden juuretonta eliittiä tukeva "sivistyneistö" voi rangaistuksetta käydä sotaa kansojaan vastaan. Päämäärättömän talouskasvun ylimmäksi epäjumalaksi nostanut maamme "eliitti" on viimeistään 1990-luvun laman jälkeen hylännyt valtion ensimmäisen periaatteen, sen tehtävän hoitaa omien kansalaisten etuja. Jokaisella suvereenilla valtiolla on myös maantieteelliset rajat, joiden sisälle pääseminen riippuu kansalaisten tahdosta eikä muiden kuten globaalitalouden asiamiesten ja ulkomaalaisten maahanpyrkijöiden haluista. Valtiojohdon hyväksymät talouselämän lakeijat ajavat ilmiselvästi muiden kuin suomalaisten etua, joten sellainen "eliitti" on yksinkertaisesti pettänyt kansalaisensa. Se, että Yle levittää EVA:n propagandaa ilman sen näkyvämpäa kritiikkiä, asettaa myös veronmaksajien kustantaman tiedotusjätin kyseenalaiseen asemaan.

EVAn liberaalit näkevät kaiken vain taloudellisen kasvun ja materiaalisen "hyvinvoinnin" lasien läpi, eivätkä yksiulotteisina fanaatikkoina kykene ymmärtämään, että ihmiset tarvitsevat muutakin pelkkää materiaalisen hyödyn tavoittelua. Sitä paitsi markkinatalouden ylistämä "onnellisuus" perustuu harvoin omanvoitonpyyntiin, vaan oivallukseen, että ihmisen on mahdollista olla osa jotain itseään suurempaa ja myös vaikuttaa siihen omalla osallistumisellaan. Kaikkialla on näkyvissä merkkejä siitä, että markkinafundamentalistinen ideologia ja sen edistämä elämäntapa ei tuo jatkuvassa näännyttävässä ja tarkoituksettomassa kilpailussa juuri mitään hyvää, eikä se anna varsinkaan ihmisen olemassaololle mitään todellista merkitystä. EVAn tunteettomille teknokraateille esimerkiksi kuuluminen kansakuntaan, sen traditioiden sisäistäminen ja jälkipolvista huolehtiminen ovat silkkaa myrkkyä, koska niistä ei ole kvantitatiivista hyötyä talouden rattaille tässä ja nyt. 

Loppujen lopuksi herrojen taloudellisetkin argumentit vuotavat kuin seula, joten täytyykin kysyä, mitkä ovat heidän todelliset motiivit tällaisten laskelmien tekemiselle, jossa ihmiset ja kansat ovat pelkkiä keskenään vaihdettavia numeroita ja muttereita globaalitalouden isossa helvetinkoneessa.

EVA kuvittelee keksineensä taloudellisen ikiliikkujan rahtaamalla Suomeen alkuperäisväestön syrjäyttäviä ulkomaalaisia:
EVAn mukaan työvoiman tarjonta lisää työvoiman kysyntää eli yritysten intoa kasvattaa toimintaansa. Työn tarjonta kiihdyttää taloutta, työvoiman väheneminen kuihduttaa. Ainoa todellinen keino lisätä työvoimaa on kiihdyttää maahanmuuttoa, raportissa todetaan.
Kun tätä "työn tarjontaa kiihdytetään" ulkomailta tarpeeksi paljon, tuo se ennen pitkää maahan niin paljon ulkomaalaisia, että he voivat jo demokratian keinoin avata portit heimoveljilleen ja lopettaa suomalaisuuden kuten Stalin teki aikoinaan suomensukuisille kansoille Pohjois-Venäjällä. Siksi tässä yhteydessä puhe taloudellisesta "välttämättömyydestä" ei ole muuta kuin maanpetoksellisuutta, varsinkin kun kyse ei edes ole mistään taloudellisesta hyödystä! Sen todistaa jo Ylen jutussa ohimennen kerrottu huomio:

Pyykkösen ja Myrskylän mukaan maahanmuuttajien työllisyysaste on reilut 50 prosenttia. Osa muuttajista, kuten virolaiset, työllistyvät hyvin mutta pakolaisina tulleet huonosti.

Koska pakolaisina maahan päästetyt ulkomaalaiset ovat käytännössä toistaitoisia afrikkalaisia, on heidän taloudellinen hyötynsä Suomelle lähes poikkeuksetta negatiivinen. Ongelmaa pahentaa vielä näiden kognitiivisesti haasteellisten tyhjäntoimittajien (rikosten alalla he ovat yleensä aktiivisia) perheenyhdistämiset. Jotta pääsisimme Pyykkösen ja Myrskylän matematiikalla aluksi tarvitsemaamme 100 000 työntekijän lisämäärään, pitäisi ulkomaalaisia tuoda maahan 
200 000, koska puolet heistä tulisi joka tapauksessa olemaan työttömiä. Mitä tämä sitten merkitsee kansantaloudelle ja valtion velalle, voi kukin laskea tykönään. 

Aivan oma vaikutuksensa tällä hulluudella on kantasuomalaisiin ja jo nyt työttöminä oleviin n. 350 000 - 400 000 kansalaiseen. Miksi talouselämä ei käytä näin isoa suurelta osin koulutettua työvoimareserviä hyväkseen? Tässä ei voi välttyä ajatukselta, että isänmaattoman talouselämän tarkoitus on tuoda maahan kilpailevaa työvoimaa, joka tekee työt huomattavasti halvemmalla kuin oma väki ja alentaa samalla jo työssäolevien palkkatasoa. 

Omituista tässä kuviossa on myös se, kuinka laimeasti duunarivasemmistoa edustavat ammattijärjestöt ja puolueet ovat regoineet valtamedioiden kuten Ylen aika ajoin nostattamiin puheisiin ulkomaalaisen "työvoiman" kasvattamisesta. Sen sijaan uusliberaalien kanssa epäpyhässä liitossa olevat räyhävasemmistolaiset, preka-eetut, no bordersit, anarkomarkot ja muut valtion subventioilla elävät "vaihtoehtoväen" edustajat ovat todennäköisesti sisimmissään vain riemuissaan siitä, että maamme etnistä pohjaa murennetaan ulkomaalaisella halpatyövoimalla ja sen vanassa tulevilla toimettomilla vapaamatkustajilla. Kulttuurinmädättäjille EVAn vaatimukset on vain yksi keino muiden joukossa, jolla pyritään muuttamaan Suomi ei-suomalaiseksi alaluokan vallankumouksen pesäkkeeksi. Päin suomalaisten naamaa heitetyn multikultikakun kirsikkana on RKP:n pakolaispolitiikka, josta kertoo puolueen puheenjohtaja Carl Haglund Ylen uutisessa (28.1.2015) Haglund: SDP:n ja vasemmistoliiton vaalilupaukset epärealistisia:
RKP:n vaaliohjelmassa todetaan, että ”Suomen on oltava avoin ja toivotettava tervetulleiksi ihmiset, jotka tarvitsevat apua ja turvaa”. Puolue ajaa aktiivista ja vastuuntuntoista kehitys- ja kauppapolitiikkaa. Se vaatii vaaliohjelmassaan, että Suomen kehitysavun tavoitetaso nousisi 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vaaliohjelmassa todetaan myös, että Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrää tulisi lisätä tuntuvasti.  –Meidän mielestämme se olisi meidän kansainvälisen vastuun mukaista, perustelee Haglund puolueen tavoitetta lisätä kiintiöpakolaisten määrää.


************************************************************************************************************


Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.


Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

tiistai 27. tammikuuta 2015

VIHAMIELISEN ELITIIN JUHLAPÄIVÄ.



Ylen uutiset ja verkkosivut ovat kertoneet näyttävästi 
tänään Auschwitzin vapauttamisen 70-vuotis juhlallisuuksista, johon osallistui koko joukko maailman kosmopoliittista eliittiä. Tuo vihamielinen eliitti tunnetaan valveutuneiden kansalaisten keskuudessa erityisesti siitä, että se on jo ajat sitten irtautunut kansallisista intresseistä ajaakseen vain oman sairaan visionsa mukaista yhdenmukaistetun maailman politiikkaa. Maailman valtamediat ovat pitäneet Ylen tapaan muistotilaisuutta niin tärkeänä, että ne esittivät tuon pöyristyttävän hurskastelun monessa maassa suorana lähetyksenä. Vastaavasti Suomessa mm. presidentti Sauli Niinistö ja kansanedustaja Ben Zyskowicz osallistuivat maahamme mitenkään liittymättömään muistotilaisuuteen Helsingin juutalaisessa seurakunnassa.

Tämän vihamielisen eliitin filosemiittisinä perskärpäsinä toimivat myös monet Ylen toimittajat kuten pahamaineinen 60-lukulainen kulttuurimarxisti Hannu Reime, jonka tämänpäiväinen kiliseinen olkkiukkokokoelma ei pidä lainkaan vettä, mikäli vastaan asetettaisiin esimerkiksi professori Kevin MacDonaldin viime vuosikymmenten tutkimukset juutalaisen sisäryhmän evolutiivisesta strategoista vieraassa kulttuuriorganismissa ja miten tämä on synnyttänyt väistämättä kansallisen itsesuojelureaktion kaikkialla minne juutalaiset ovat yrittäneet soluttautua. Jutussaan Reime rinnastaa juutalaiset mihin tahansa etniseen vähemmistöön, ikään kuin esimerkiksi eskimot tai baskit omistaisivat puolet Wall Streetistä ja 90% globaaleista medioista.

Kaikesta kyynisyydestään huolimatta vihamielinen kosmopoliittinen eliitti kuitenkin herkistyy itsensä luoman uususkonnon, holokausti-kultin, edessä. Kyse on ennen kaikkea funktionaaliseen tarpeeseen luodusta uskonnosta, jonka tarkoitus on palvella konkreettisia päämääriä toisen maailmansodan jälkeisessä uudessa maailmanjärjestyksessä. Juuri holokaustin tarkoin varjeltu ja lakien valvoma (!) virallinen narraatio on se työkalu, jonka avulla valkoisia eurooppalaisia kaikkialla maailmalla pidetään kuristusotteessa. Siksi holokaustitarinaa toistetaan rituaalinomaisesti päivittäin maailman eri medioissa ja sen "totuus" on monissa maissa myös sankitoitu ankarasti. 


Esimerkiksi kansalliseen totuuteen herännyt entinen Punaisen armeijakunnan pääideologi Horst Mahler on tuomittu hiljattain 12 vuoden (!) tuomioon vain siksi, että hän on kyseenalaistanut kiistämättömillä lähteillä holokausti-kertomuksen keskeisimmät väitteet. Ollaan holokaustin virallisesta versiosta mitä mieltä tahansa, on Mahlerin sananvapautta loukkaava tuomio kaikissa suhteissa suhteeton itse "tekoon", joka on vain kokoelma vasta-argumentteja tietystä historian tapahtumasta. Monessa Euroopassa maassa murhamiehetkin saavat pienemmän tuomion kuin Mahler sanomisistaan, mikä taas kertoo siitä, millä pelokkaalla vakavuudella vihamielinen eliitti ottaa kerettiläisen puheet. Samalla se kertoo myös eliitin epävarmuudesta omaan uskoonsa, koska sen täytyy ylläpitää oikeaoppista kertomusta mielivaltaisen lain turvin. Eliitin tapa betonisoida tietty historian tapahtuma nyt ja ikuisesti vain tietynlaiseksi (ja jopa kieltää aiheen jatkotutkimus, mikäli uudet löydökset uhkaavat virallista narraatiota), ei eroa mitenkään keski-ajan katolisen kirkon tavasta asettaa pannaan ne, jotka kyseenalaistivat Raamatun maa-keskeisen universumin. Horst Mahlerin mukaan kyse on poliittisesta vallasta, Saksan ja samalla koko Euroopan nujertamisesta:
Kansana ja kansankokonaisuutena meillä on oma kansallinen ja hengellinen luontomme. Varmin tapa hävittää Saksan oma henkisyys on tuhota kansallinen sielumme ja identiteettimme, ettemme enää tietäisi keitä tai mitä olemme. Vihollinen tahtoo tuhota kansallishenkemme vaatiessaan, että hyväksyisimme ”holokaustiopin” kyseenalaistamatta ja ettemme koskaan saisi selville, ettei tämä järjetön tarina nimeltä ”holokausti” koskaan tapahtunut. Sille ei yksinkertaisesti ole todisteita!  
Nyt, kun ymmärrämme olevamme kansallisen tuhon partaalla, ei ole enää epäilystäkään siitä, kuka vihollisemme on: ikuinen kansojen murhaaja. Sinä hetkenä, kun ymmärrämme tämän, emme enää toimettomina kuuntele vihollisen valheita ja disinformaatiota. Olemme etsimässä asetta puolustaaksemme omaa Saksaamme ja riistääksemme viholliselta sen vallan, joka sillä on meihin. Kuinka ollakaan, meillä on se ainoa ase, jota tarvitsemme puolustaaksemme itseämme hävitykseltä. Se ase on totuus. ”Totuus, koko totuus, eikä yhtään vähempää kuin totuus!”

Kansalaisen on vaikea saada saada selvyyttä holokaustista, sillä on selvää, että pelkästään sodan voittajien versiota seuraavissa median kertomuksissa totuus jää vähintään puolitiehen kuten tuoreessa Ylen jutussa Eloonjääneet muistavat Auschwitzin vapautusta. Siinä halutaan 
lukijan uskovan 100-prosenttisesti viralliseen tarinaan pelkästään väitettyjen todistajien lausuntojen perusteella, ilman, että niille esitettäisiin yhtään vastakysymystä. Vastapainoksi kannattaa lukea kyseenalaistakin mainetta saaneen Magneettimedian artikkeli Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä. Muistutan, että viestintuojaa ei kannata tappaa vain siksi, että viesti ei satu miellyttämään 

Poliittisen nomenklatuuran käyttämässä historiapolitiikassa holokaustilla on keskeinen rooli kansalaisten indoktrinaatiossa. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka viime vuosien hyökkäykset juutalaisia vastaan Euroopassa ovat olleet järjestään ihanaa toiseutta edustavien arabimuslimien tekemiä. Jatkuva mediarummutus "antisemitismin noususta" ei mainitse koskaan eksakteja tekijöitä, vaan vihjaa että kyseessä olisivat valkoiset äärioikeistolaiset, "natsien perilliset". Tällaista mielikuvaa ei levitä vain media vaan nimenomaan juutalaistet itse kuten sanomalehti Kalevan juttu Antisemitismin nousu Suomessa huolestuttaa: ”Se on jo täällä” paljastaa. Lehdessä Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbiini Simon Livson nostaa esille vain netissä löytyvän juutalaiskriittisyyden, vaikka väkivalta tulee puhtaasti muslimien leiristä:
Viime vuosina Helsingin juutalainen seurakunta on satsannut satojatuhansia euroja turvajärjestelmiinsä. Lisäksi se on saanut tukea turvallisuustilanteen valvontaan suurimpina juhlapyhinä poliisipartiolta.  Suomessakaan juutalaisvastaisuudelta ei ole Livsonin mukaan vältytty.  – Suomessahan se on jo levinnyt. Täällä on Magneettimedia, joka on hyvin antisemiittinen, selkeä kannoissaan ja vähättelee holokaustia. Se on jo täällä, Livson toteaa.
Livson noudattaa tässä yleistä juutalaista linjaa, joka on tuttu kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hyökkäykset juutalaisia vastaan halutaan vierittää vain valkoisten (kristittyjen) niskoille, koska johtavat juutalaiset eivät halua keinuttaa yli laidan heidän itsensä luomaa lempilasta, monikulttuurista yhteiskuntaa, joka on näihin päiviin asti ollut niin ylitsevuotavan hyödyllinen heille, sillä kontrolloimattoman maahanmuuton avulla se on heikentänyt huomattavasti kilpailevan isäntäkansan valtaa ja identiteettiä. Tämän kääntöpuolena se on luonnollisesti lisännyt juutalaisten valta-asemaa länsimaissa. Tässä yhteydessä kansalaisten ajatukset muualle harhauttava holokaustipuhe on ollut erityisen hyödyllistä.

******   ************ ***************** *************************



"Tästä täytyy puhua ettei se toistu." Toisia kansanmurhia muistellaan, toisia ei....


"Älkää katsoko tätä videota. Siinä tapetaan ihmisiä, Pakottamalla heidät istumaan rivissaä ja ajamalla autolla heidän ylitseen. Kyllä, kaikki näytetään. Ajankohta on toukokuu 1945, paikka Borislavka-katu Prahassa. Der Spiegel: " Helena Dvoracková, amatöörikuvaaja Jirí Chmelnicekin tytär, oli ensimmäinen joka näki kuvat näistä teloituksista. Hän ei muista, kuinka vanha hän oli kun hänen isänsä pystytti valkokankaan ja näytti filmin. "En voi muistaa kertoiko hän mitään siitä --- ja todella, ei siihen ole paljoa sanottavaa", hän kertoo. Niityn alla Hänen isänsä piilotti filmin vuosikymmeniksi. Kommunistinen poliisikin kyseli sitä, kun joku oli vihjaissut että filminpätkä on olemassa. Poliisi kyseli filmistä ja uhkaili Chmelnicekiä. Filmin kuvaaja ei kuitenkaan luovuttanut filmirullaa. Hän halusi maailman saavan tietää, mitä tapahtui avuttomille ihmisille toukokuussa -45 Borislavkassa. Kymmenen vuotta sitten, kauan isänsä kuoleman jälkeen, Helena Dvoracková tarjosi filmiä tunnetulle Tsekin television historioitsijalle, mutta tämä piti filmin piilossa. "Kansa kivittää minut kuoliaaksi jos näytän tämän", hänen kerrotaan sanoneen. Filmikela päätyi Tsekin television arkistoon kunnes kameramies, joka tunsi amatöörikuvaajan perheen, kertoi filmistä Vondracekille. Tänään Borislavka on yksi Prahan kauneimmistä kaupunginosista, ja ruoho peittää niityn jolla teloitukset tapahtuivat. Vondracek haluaisi aloittaa joukkohaudan etsinnät. "Sen täytyy olla jossain niityllä," hän sanoo. Ei kovin kaukana tästä paikasta sijaitsee kahden (2) natseja vastaan 6.5.1945 taistellessaan kaatuneen tsekin muistolaatta."



Kommentteja:

"Prahassa vuonna 1945 myös sidottiin saksalaisia siviilejä puistojen puihin ja valeltiin bensiinillä ja poltettiin elävä"


"....Vaclavin aukiolla, Beneshin tulojuhlaa varten. Myös saksalaisia, sairaaloista revittyjä haavoittuneita, poltettiin elävältä. Nythän on holokaustin tms. vuosipäivä? Siis muistellaan."




************************************************************************************************************


Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.


Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

torstai 22. tammikuuta 2015

KUINKA ITSERUOSKINTA JA PELKURUUS TUHOAVAT LÄNNEN.



TV 1, 22.1.2015, klo 18.00, Uutiset


Uusi kirja kertoo Ruotsin synkästä rotuhistoriasta (toim. Jussi Mankkinen).

Katso Yle Areenasta kohdasta 14.08" minuuttia eteenpän.


Ylen toimittaja Jussi Mankkisen tuore (24.1.2015) lukiolaisvuodatus Näkökulma: Ruotsin ruma rotuhistoria. (Koska Ylen verkkosivut eivät ymmärrettävästi uskalla antaa kommentointimahdollisuutta, kommentoin tässä lyhyesti yhtä Mankkisen jutun puolivillaista väitettä: "Äskettäin esimerkiksi puoluesiihteeri Björn Söder ilmoitti, etteivät saamelaiset kuuluu Ruotsin kansaan. Lausahduksessa kaikuivat viittaukset eugeniikan kulta-aikoihin."  Vastaus: Söder ei kyseenalaistanut saamelaisten Ruotsin kansalaisuutta, kunhan vain totesi sen tosiasian, että svealaiset on eri kansa kuin saamelaiset. Jatkuvan indoktrinaation seurauksena on levinnyt käsitys, että Euroopan kansojen identiteetit eivät ole mitään, jonka vuoksi kuka tahansa maahanmuuttaja voi halutessaan olla vaikkapa ruotsalainen tai suomalainen. Ajatuksen hullunkurinen tekopyhyys on helppo todistaa sillä, että kuka tahansa ei voisi tuosta vain julistaa olevansa saamelainen, sillä saamelaiset itse pitävät tiukkoja kriteerejä etnisyydestään, jota muiden valkoisten Euroopan kansojen kohdalla pidettäisiin tuomittavana rasismina)




Biologian kyseenalaistavan sosiaaliantropologian asiantuntija Tapio Tamminen kirjoitti jo yli kymmenen vuotta sitten (uus)natsismia kauhistelevan kirjan Pahuuden viehätys (Otava, 2004). Kirjan viestinä oli varoittaa utilitaristiseen ideologiaan perustuvan atomistisen yhteiskunnnan kohtaamasta uhasta, joka syntyy yhteisöajattelua ruokkivasta valkoisesta itsetietoisuudesta ja etnisestä itsesuojelusta (mustien rotutietoisuus lienee sen sijaan Tammiselle kannatettava idea). Kun nyt vuonna 2015 on kaikkien selvästi nähtävänä, että koko valkoinen sivilisaatio on muun maailman piirittämä, vieraiden populaatioiden kansoittama, demografisesti surkastunut ja lopulta taantunut kulttuurisesti rappioliberaaliin infantilismiin, on Tamminen näille kuolemanmerkeille entistä sokeampi. Hän yrittää vielä kuilun reunallakin kiihdyttää mukavuudenhaluisen lukeneiston keskuudessa etnistä itsetuhoa julkaisemmalla ruotsalaisten ja siten samalla kaikkien eurooppalaisten valkoista syyllisyyttä saarnaavan teoksen Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014)

Uutuuskirjassaan Tamminen harjoittaa manipuloivaa historiapolitiikkaa, kun hän käyttää tendenssimäisesti tarkoin sopivasti valikoituja tiedonsirpaleita ajamaan omaa agendaa, eurooppalaisten itsemurhaa edistävää monikultuurisuutta. Kirjan idea pohjautuu Tammisen käsikirjoittamaan Radioateljeen kuunnelmaan "Kansankodin pimeämpi puoli - metadekkari", jonka Yle Radio 1 lähetti 15.6.2012.

Tammisen käymä kulttuurisota, joka on yhdessä 68'-sukupolven hengenheimolaisten kanssa paljastumassa läntisen sivilisaation tuhoamisodaksi, kaivelee kirjassaan yli 150 vuoden takaisia asioita kytkeääksen ne nyky-Ruotsiin, joka on todellinen antiteesi Tammisen tuomitsemille vanhoille kansallisen itsesuojelun (mm. kansankoti) ideoille. Se tosiasia, että maa on rajattoman maahanmuuton myötä käytännössä peruuttamattomasti tuhottu, ei tunnu haittaavan kirjalijaa. Oikeastaan hän ei edes suostu näkemään suoraan silmien alla tapahtuvaa traagista kansanmurhaa, vaan yrittää paisuttaa pienimmänkin järjen ja vastarinnan äänen kuten Ruotsidemokraatit äärimmäisen demonisuuden ilmaukseksi, jonka juuret löytyvät itse Saatanasta, rotuopeista ja kansallissosialisteista. Kaikista ajan merkeistä huolimatta tämä asenne on ateismilla ja materialistisella rationaalisuudella ylpeilevällä lukeneistolla edelleen varsin yleinen.

Ylen uutisten jutussa monen silmille pomppasi varmaan toimittaja 
Jussi Mankkisen kirjan pohjalta esittämä väite, että "opin mukaan esimerkiksi suomalaiset leimattiin rodulliseksi pohjasakaksi". Tässä Tamminen yrittää lyödä kiilaa tämän päivän Euroopan kansallisuuksien väliin kertomalla että ruotsalaiset rotututkijat halusivat aikoinaan kieltää ruotsalaisilta avioliitot suomalaisten kanssa, joita tutkijat pitivät toimittaja Mankkisen suulla "pohjasakkana". Väite tuntuu oudolta heidän tunnetussa rotuhierarkiassaan, kun mukaan lasketaan myös mulatit, mustan Afrikan neekerit, Siperian alkuperäisukkaat, Amazonin intiaanit ja Australian aborignaalit ym. Toimittajan keksimällä sanavalinnalla kuvitellaan tehtävän tyhjäksi suomalaisten etninen ylpeys, mutta tuo vanha svekomaanienkin käyttämä temppu on niin läpinäkyvä, että metsään menee. Toimittaja Jussi Mankkisen ja kirjailija Tapio Tammisen ajatuksena on, että koska suomalaisten perimä ei ollut joidenkin sata vuotta sitten eläneiden ruotsalaisten chauvinistien mielestä tarpeeksi hienoa, eivät nykypäivän "rasistitkaan" voisi vedota lähinnä germanistisesta estetiikasta kumpuavaan rotuoppiin ikään kuin muunlaista rotuajattelua ei olisi olemassakaan.

Uuden dysgeneettisen multikulti-rotuopin soveltaminen suomalaisiin on tässä kohtaa huomioimisen arvoinen. Ensinnäkin Tamminen tulee kannattaneeksi nykyisen rotuopin mukaista epätieteellistä väitettä, että rotuja ei ole olemassa paitsi silloin kun värilliset saavat siitä etua ja valkoiset maksutaakan. Toiseksi, Tamminen haluaa ärsyttää maamme "rasisteja" kirjoittamalla vanhoista rotuopeista, joista osa liittyy mm. kreivi Gobineuaun mielikuvitukselliseen arjalaisteoriaan, josta suomalaiset on poissuljettu. Tämän kaksoisstrategian tarkoituksena on uskotella sekä anti-rasisteille että "rasisteille", että etninen suomalaisuus ja sen varjelu on turhaa, jolloin sekaantuminen etenkin meistä mahdollisimman kaukaisiin kognitiivisesti haasteellisiin neekereihin olisi mahdollista. Toisin sanoen suomalaisuus on merkityksetöntä siksi, että rotuja ei ole ja jos olisikin, suomalaiset ovat "pohjasakkaa", jonka vuoksi sekoittumisella neekereihin olisi lähinnä vain positiivisia vaikutuksia. 

Voihan sitä kansanmurhaa näinkin edistää. Me täällä Yle Watchissa sen sijaan kannattamme etnopluralismia, jossa jokaisella rodulla, etniteetillä ja kansalla on oikeus itsesäilytykseen. Meitä ei loukkaa mitä ruotsalaiset natsit ajattelevet meistä ennen tai tänään, meitä kiinnostaa vain Itämerensuomalaisen kansansirpaleemme säilyminen keskellä seitsemän miljardin ihmisen kansojen merta. Tätä diversiteettiä Tamminen haluaa kirjallaan epäsuorasti viedä historian unohduksiin edistämällä monikulttuurin nimellä kulkevaa globaalia monokulttuuria.

Mainitun "pohjasakan" lisäksi jutussa tarttui korviin lause "Saksassa rotuoppi johti tunnetuin seurauksin holokaustiin". Tässä monet historian syy-seurausketjut kääritään yhdelle rullalle, jonka nimi on rotuoppi. Sama kuin väittäisi, että kommunismin 100 miljoonaa uhria Venäjällä, Kiinassa ja Kamputseassa olisivat olleet pelkästään seurausta Karl Marxin opeista. Niillä on varmasti osansa, mutta tuskin edes kiihkein antikommunisti voisi vakavissaan väittää sellaista. Sitä vastoin holokaustin syistä voidaan tehdä kaikenlaisia yksinkertaistuksia, pääasia, että juutalaisten omat toimet antisemitismin syntymiseen voidaan siirtää virallisen keskustelun ulkopuolelle.

Mankkisen uutisjuttu sisälsi myös tahattoman humoristisia piirteitä, mikä ei johtunut niinkään hänen tyylistään vaan kerrotusta kirjasta, johon on pyritty kokoamaan kaikki ne raavittavissa olevat ruotsalaisen menneen maailman ilmiöt, joita valveutunut nykyihminen pitäisi opetetun papukaijan tapaan "pahoina". Voi vain kuvitella millaista moraalista närkästystä syntyi
 elämästä vieraantuneissa liberaaleissa tv-katsojissa, kun toimittaja kertoi Abban tahtiin Ruotsissa ja Suomessa tehdyn vielä 1970-luvulla vammaisten ja mielisairaiden sterilointia, koska se kuului tuolloin normaaliin kansankoti-ajatteluun. Sormella osoitteva jälkiviisastelu on tehty nykyään niin kovin helpoksi.


Jutussa mopo keuli myöhemminkin, kun toimittaja liiotteli Tammisen laihoihin lähteisiin perustuen Ruotsin roolia sodanjälkeisessä eurooppalaisessa uusnatsismissa. Ruotsissa toki järjestettiin 1950-luvulla eurofasistien kokoontuminen, mutta maa ei ollut marginaalisten uusnatsien keskuspaikka kuten vaikkapa Englanti (Cotswoldin kokous ja julistus 1962) tai Länsi-Saksa. Todellinen valhe Tammisen teoksesta löytyi Ilta-Sanomien (20.1.2015) kautta, joka kertoi kirjaan viitaten, että "SD [Ruotsidemokraatit] syntyi, kun valkoisen vallan liike Vitt Ariskt Motstånd eli VAM jakautui poliittiseen siipeen ja maanalaiseen siipeen 1990-luvun alussa." Silkkaa valhetta, joka on helppo tarkistaa mistä tahansa julkisesta lähteestä. 1990-luvun alussa perustetulla ja vain pari vuotta toimineella VAM:lla ei ollut mitään yhteyttä SD:n eli Ruotsidemokraatteihin. Puolueen juuret ovat 1980-luvun puolivälin tienoilla vaikuttaneessa roturealistisessa, mutta ei natsistisessa kansalaisliikkeessä "Bevara Sverige Svenskt" eli Pidä Ruotsi ruotsalaisena. Mikähän ihme into Tammisella on valehdella tässäkin? Onko syytä olettaa, että koska hän on altis valehtelemaan tällaisissa "pikku asioissa", valehtelee hän todennäköisesti isoissakin?

Tammisella menee ilmeisen tarkoituksellisesti äärioikeisto ja uusnatsit sekaisin, varsinkin silloin kun hän puhuu islamistien ja joidenkin "äärioikeistolaisten" yhteisistä vihollisista. Äärioikeistolla toimittaja viittaa tosiasiassa joihinkin uusnatsien sirpaleryhmiin eikä äärioikeistolaisiksi kutsuttuihin puolueisiin, joista monet kuten Ranskan Front National ovat juutalaisten ostamia kosher-konservatiivisia valleja aggressiivista islamia vastaan. Tamminen yrittää kuitenkin joidenkin hajatapausten perusteella nähdä kansallismieliset radikaalit ja islamistit yhteistyössä liberaalia järjestelmää ja ennen kaikkea sen erityisessä suojeluksessa olevia juutalaisia vastaan. Samaa harhautusta käyttää myös Ylen Kioski jutussaan Mitä yhteistä on terroristilla ja natsilla, jonka tarkoitus on projisoida lörpöttelevän punaliberaaliluokan petikaveruus islamilaisten maahanmuuttajien kanssa kauas historiaan poliittiseen viholliseen .  

Puheet "natsien" (joilla monet toimittajat viittaavat suurin piirtein jokaiseen, joka ei hyväksy monikultuurisuutta) yhteneväisistä arvoista islamistien kanssa ovat mielivaltaisia, sillä kaikkien sivilisaatioiden kestäviin totuuksiin on kuulunut se, että esimerkiksi kulttuuri puolustaa reviiriään; että  avioliittoinstituutio on vain miehen ja naisen välinen yhteiskuntaa uusintava liitto; että homous on poikkeama, josta ei pidä palkita. Myös juutalaiset ymmärtävät nämä historian testaamat arvot, vaikka he tavalliselle goyim-väestölle propagoivatkin medioidensa kautta päinvastaisia epäarvoja, mutta se onkin sitten täysin eri tarina.

Tammisen löytämä ideologinen 
yksittaistapaus islamistien ja uusnatsien välillä on mitätöntä siihen verrattuna mitä hänen oma viiteryhmänsä punaliberaalit ovat tehneet vuosikausia islaminuskoisten maahanmuuttajien kanssa. Sekä Ruotsissa että Suomessa juuri vasemmisto, demarit etunenässä, ovat kutsuneet islamilaisia maahanmuuttajia riveihinsä. Vasemmistolaisille maallistuneille humanisteille ei tuota mitään ongelmaa, että heidän poliittisten johtajiensa maahanpäästämät muukalaiset kannattavat kivikautista uskontoa, jossa sukupuolisyrjintä on syväkoodattu sen arvoihin ja väkivalta on hyväksyttävä tapa levittää uskoa, joka perustuu alistamiselle. Punaisten kutsuun on myös vastattu ja ainakin Ruotsissa islamilaisista maista tulevat vieraat äänestävät poikkeuksetta demareita ja muuta vasemmistoa, koska se on luvannut heille eniten etuisuuksia veronmaksajien kukkarosta. Vastaavasti vasemmisto on voinut hidastaa laskevaa kannatuskäyräänsä rahtaamalla maahan lisää heitä äänestäviä Euroopan ulkopuolisia maahanmuuttajia. Tilanne on sekä demaripuolueelle että muukalaisille win-win, mutta nettotappio lystin maksavalle kansalle. Vaikka tilanne on tämä, kehtaa Tamminen kiinnittää huomion muualle sössöttämällä "natsien" ja islamistien olemattomasta petikaveruusta.

Kun toimittaja kysyy jutun lopuksi mitä meidän tulee Tapio Tammisen kirjasta oppia, kirjoittaja vastaa, että "mitä meidän pitää oppia on juuri se, että meidän pitäisi ymmärtää mitä niiden taustalla on ja niistä ajattelutavoista pyrkiä oppimaan ikään kuin pois." Niinpä niin. Indoktrinaatiota ja manipulaatio on lisättävä entisestään, jo heti lastentarhoista lähtien. Aikuiskasvatuksen puolella Yle onkin jo hyvässä mallissa.




TV1, 22.1.2015, klo 21.05, A-studio: Talk Yle

Pelottava ääri-islam. Vieraina Maryan Abdulkarim, Sylvia Akar, Sadek Elwan ja Atte Kaleva. Keskustelua vetää Susanne Päivärinta. #yleastudio

Ohjelman linkki Yle Areenaan.


Ylen vieraskoreus näkyi jälleen kerran kun puhuttiin eurooppalaisiin kohdistuvasta uhasta eli islamista, joka oli ohjelmassa nimetty ääri-islamiksi ikään kuin arkinen islam olisi jotenkin maltillista ja suvaitsevaa suhteessa maallistuneeseen länsimaiseen elämänmenoon. Keskustelijoiden asema suhteessa islamiin noudatti A-Studion tuttua kaavaa eli neljästä vieraasta kolme oli islamin ymmärtäjiä ja vain yksi, tutkija Atte Kaleva, edusti kriittistä linjaa.

Ohjelmassa oli eniten äänessä 1980- ja 90-luvun taitteessa Neuvostoliitosta Suomeen vanhempiensa kanssa loikannut somalimuslimien ylisuorittaja 
Maryan Abdulkarim (s.1982), jonka  rasittava pseudoakateeminen puheripuli kaikkialle hiipivästä fasismista sekä vaatimukset vähemmistöt jalustalle nostavasta identiteettipolitiikasta muistuttivat puhdasoppista kulttuurmarxilaista retoriikkaa. Väestöliitolla monikulttuurisuuden asiantuntijana (sic) työskennelleen Abdulkarimin  kliseinen kielenkäyttö oli kuin suoraan omaksuttu taideyliopiston rehtorilta Tiina Rosenbergilta. Tuttujahan he ovatkin, sillä Abdulkarim on haastatellut Rosenbergia vanhojen enemmistökommunistien Kansan Uutisiin aiheena rasismiKeskustelussa hän poikkesi jatkuvasti aiheesta Suomen palestiinalaisten siirtokuntayhdistyksen puheenjohtaja Sadek Elwanin tavoin. Molempien puheessa vilisi ahkeraan myös Anders Breivik, vaikka aiheena oli muslimien terrori. 

Jos Abdulkarim sekavasta länsimaista suvaitsemattomuutta sättivästä vuodatuksesta (kusui mm. Pegida-liikettä fasistiseksi) voi nostaa esiin jonkun kokoavan ajatuksen, olisi se varmaankin väite, että Eurooppa ei ole koskaan ollut valkoinen ja kristillinen ja että tätä toteutumatonta myyttiä ajavat tänään ennen kaikkea "islamofobiset" fasistit. Koska tällaisen provokaation esittäjä on itse ei-euroopplainen ei-valkoinen muslimi, on hänen etnisenä etunaan tietenkin väittää tuollaista ja toivoa, että sen pohjalta eurooppalaiset uskoisivat siihen itsekin ja alistuisivat itsetuhoon johtavaan monikulttuurisuuteen - ja lopuksi monokulttuuriseen islamiin. Jos monikulttuurisuus on Abdulkarimin mielestä niin hieno asia kuin hän väittää, niin mikseivät sitten rasismista vapaat somalit kykene maassaan suvaitsemaan edes toisiaan, puhumattakaan, että sinne saapuisi kymmenittäin eri etniteettiä edustavia maahanpyrkijöitä rakentamaan monikultuurista paratiisia.  

Yhtään sen järkevämpää puhetta ei kuultu 
Helsingin yliopiston tataaritaustaiselta islamtutkija Sylvia Akarilta, joka on tuskin se kaikkein objektiivisin tutkijaääni islam-kysymyksessä. Jo heti keskustelun alussa hän esitti kuin pelkkänä ilmoitusasiana, että islam on osa eurooppalaisuutta. Keskustelun edetessä Akar totesi, että islamia ei voi määrittää, jonka vuoksi se voi vastakkaista todisteista huolimatta olla yhtä lailla rauhanuskonto, näkemys, johon hän näyttää itse vakaasti uskovan. Koska historiallista islamia ei voi Akarin mukaan määrittää, sitä ei voi sen vuoksi myöskään syyttää mistään eksaktista, vaikkapa viime aikojen terroriteoista, mikä lieneekin ollut Akarin retorisen vedätyksen tarkoitus. Kun tutkija Atte Kaleva kertoi koraaniin ja arkihavaintoihin perustuen, että islam on väkivaltainen ja militantti uskonto, ei islamin apologeetti Sylvia Akar kyennyt vastaamaan tähän mitenkään, vaan alkoi rääpiä kristinuskoa ja kaivella esiin raamatusta löytyvää väkivaltaisuutta, vaikka sen pohjalta tehdyt nykymaailman väkivallanteot ovat hyttysen ininää sotaisaan ja jihadistiseen islamiin verrattuna. Ohjelman alussa Akar kykeni ennalta arvattavan kliseisesti nimeämään läntisen maailman ainoan tunnetun kristillisen väkivaltaisen liikkeen, jonka Amerikan aborttiklinoihin tekemät iskut ovat vaatinet vain muutamia kuolonuhreija ja nekin joskus kaukaisella 1990-luvulla.

Loppujen lopuksi jankkaaminen islamistien terrorismista on ongelman ratkaisun kannalta täysin hedelmätöntä, jopa tarkoituksella harhaan johtavaa massojen mielenhallintaa. Islamisti-ongelmalle on kaksi syytä, joiden poistuessa myös ongelma poistuu: 

1) Sionistien vaikutus Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan, jonka ansiosta tavallisten amerikkalaisten verorahoilla kustannettu sotakoneisto pommittaa hajalle yksi toisensa jälkeen Israelin strategisia vihollisia. Tästä taas seuraa, että Eurooppaan valuu Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta kutsumattomia pakolaisia, joilla monilla on täysi syy vihata koko länttä, vaikka todellinen syyllinen on vain sionistinen USA eikä Eurooppa.

2) Euroopassa ei olisi mitään islamismin ongelmaan, mikäli tänne ei olisi päästetty vuosikausien ajan kansalta lupaa kysymättä miljoonittain vihamielisiä muukalaisia. Terrorismikin on pienempi haitta kuin heidän pysyvä läsnäolonsa, sillä täällä oleskellessaan he ovat ehtineet tappaa monta kertaa enemmän eurooppalaisia kuin kaikki terrori-iskut Amerikassa ja Euroopassa yhteensä.



Yle Radio 1, 23.1.2015, klo 22.05, Radioateljee: Hitlerin jumalatar - Maximiani Portas alias Savitri Devi

Maximiani Portas (1905 - 1982) oli omalaatuinen nainen. Kreikkalais-brittiläisten vanhempien tyttärestä kasvoi Ranskassa intohimoinen kansallissosialisti ja eläinten oikeuksien puolustaja. Hän muutti Intiaan 1920-luvun lopulla väiteltyään ensin matematiikassa Sorbonnen yliopistossa. Intiassa hänestä tuli Savitri Devi, joka löysi poliittisen kotinsa äärihindujen luota.  Sodan jälkeen Savitri Devi palasi vuosiksi Eurooppaan, jossa oli keskiössä synnyttämässä uusnatsien kansainvälistä verkostoa. Hän loi erikoisen esoteerisen uususkonnon yhdistämällä natsismin hindulaisuuteen. Hitlerin jumalattareksi kutsutun naisen kuoleman jälkeen radikaali oikeisto organisoitui monissa maissa terroristijärjestöiksi.  Käsikirjoitus ja ohjaus: Tapio Tamminen Kertojat: Minna Haapkylä, Aki Raiskio ja Timo Välisaari Tekninen toteutus: Pekka Lappi Tuottaja: Harri Huhtamäki.


Ylen linkki ohjelmaan (kuunteluaikaa kuukausi). Sen jälkeen tai jo nyt kuunnelma voidaan tallentaa tästä linkistä omalle kotikoneelle.


Pahamaineisen sosiaaliantropologian tutkija Tapio Tammisen kirja Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014) sai eilen näyttävästi huomioita Ylen klo 18 tv-uutisissa. Tammisen perinteinen vasemmistolaisfiksaatio nazismi-fasismiin on kuitenkin näkynyt tai paremminkin kuulunut hänen Ylen Radioateljeelle käsikirjoittamissa kuunnelmissa kuten "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta" (2002), "Taru pääkallosormusten herrasta" (2003), "Agentti 488 - Carl Gustaf Jung ja sodanjumala" (2012) ja "Kansakodin pimeämpi puoli" (2012). Natsisaaga saa nyt jatkoa kun herra on käsikirjoittanut syväekologina tunnetun kansallissosialisti Savitri Devin elämästä radiokollaasin. Intiaan perehtynyttä tutkijaa on kiehtonut aihe aiemminkin, sillä hän on kirjoittanut Savitri Devistä kirjassaan Pahan viehätys (2004) sekä antanut tälle sivuroolin radiokuunnelmassa "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta".

Ohjelman ensimmäiset noin 40 minuuttia pysyy 
vielä kohtalaisesti aiheessaan, Savitri Devin elämässä. Tietenkin hänen taivallustaan tarkastellaan jälkiviisaan nykyfiltterin läpi, mutta mitään varsinaisia asiavirheitä kertomuksesta ei löydy. Eniten häiritsi ehkä se, että osa akustisen kuunnelman tekstinäytteistä olivat samoja kuin "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta" -ohjelmassa.

Kohtalaisen asiallisesti etenevä ohjelma saa lopussa omituisen muodon kun se sortuu p
uhtaan vasemmistolaiseksi vainoharhaisuudeksi. Monelle kuulijalle tuli varmaan mieleen, että vaihtuiko kuunnelmassa käsikirjoittaja kesken matkaa, sillä viimeiset kaksitoista minuuttia kuulostaa siltä kuin sen olisi kirjoittanut Dan Koivulaakso. Loppupuolellaa alkaa paistaa läpi myös lähdekritiikin puute ja sekä perehtymättömyys aiheeseen. Koomisimmillaan se näkyy erilaisissa käännöskukkasissa, kun esimerkiksi salanimellä Andrew Macdonald (William L. Pierce) kirjoitettua fiktiota The Turner Diaries kutsutaan nimellä Turnerin aikakirjat, vaikka teos on käännetty suomeksi täsmällisellä ilmauksella Turnerin päiväkirjat

Vasemmistolaista "anti"-fasistista narraatiota noudattaen kuunnelman loppupuolella esitetyt tosistaan riippumattomat yksittäiset väkivallanteot eri puolilla maailmaa ovatkin osa globaalin "äärioikeiston" päämäärähakuista verkonkudontaa. Väkivaltaesimerkkien vyöryttämisen taustalla on ihmiskunnan hyväntekijönä esiintyvien "anti"-fasistien propagoima näkemys, että juuri "äärioikeistolla" olisi taipumus poliittiseen väkivaltaan, vaikka tilastot ja muu empiirinen aineisto todistaa heidän vastustajansa syyllistyvän siihen itse moninkertaisesti. Aivan oma lukunsa on median pimittämä värillisten länsimaissa valkoisiin kanta-asukkaisiin kohdistama systemaattinen väkivalta. Joka tapauksessa, vasemmistoradikaalien todellisuuden kieltävä pelikuva selittynee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturien (engl. Social Justice Warriors, SJW) tavasta projisoida oma taipumus väkivaltaan poliittiseen viholliseen.

Yleensä tällaiset 
Systeemin vahtikoirina toimivat tahot saavat kontrolloimattomia raivokohtauksia jo siitä, että he tietävät kotimaassaan olevan ihmisiä, jotka ajattelevat vapaudesta ja oikeuksista eri tavalla kuin he. Kuten terroristijärjestö Punaisen armeijakunnan  entinen pääideologi Horst Mahler on sittemmin tunnustanut, hän politisoitui moraalisen suuttumuksen vuoksi ja lopulta hänestä tuli moralisti jollaisena hän teki sitten rikoksia. Hän lainaakin mielellään Hegeliä, jonka viisaus kuvaa hyvin monen vasemmistoradikaalin sielunmaisemaa: ”Ihmiskunnan hyvinvoinnin puolesta lyövä sydämeni on muuttunut nyrjähtäneen omahyväisyyden raivoamiseksi”. 

Vasemmistolaisen salaliittoteorian ohella kuunnelmassa huvitti valtava into paisutella Savitri Devin vaikutusta uusfasismiin ja kansallismielisyyden nousuun toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Tosiasiassa kyseessä oli hyvin marginaalinen vaikuttaja, vaikka hänellä olikin suhteita mm. Otto Skorzenyyn ja Leon Degrelleen ja hän kävi mm. kirjeenvaihtoa uusnatsijohtaja George Lincoln Rockwellin kanssa. Savitri Devin vaikutusta jopa uuteen suomalaiseen nationalismiin koitetaan vakuutella kertomalla, että "Suomessa kulttuuripoliittisessa verkkolehdessä [tarkoitetaan luultavasti Sarastusta] ylistetään Savitri Devin esoteeristä natsismia."

Ohjelman loppumetreillä pelotellaan taustalla kuuluvien aavemaisten hälyäänien avulla keskiluokkaisia punaporvareita
 eurooppalaisten populistipuolueiden viimeaikaisilla vaalivoitoilla ja kenties Auschwitzia enteilevillä tiukennetuilla pakolaislaiella. Sitten edistysuskovainen selostaja voivottelee, että eihän tässä näin pitänyt käydä ja toivoo kai kuulijoiden heräävän vastarintaan vapaan maahanmuuton puolesta. Ennen loppua saamme kuulla vielä tuttua liturgiaa siitä kuinka "uusnationalistiset liikkeet" unelmoivat paluusta kulttuuriseen puhtauteen, jossa haikaillaan kansallisesta viattomuuden ajasta ennen siirtolaisuutta. Islamin tapaan "uusnationationalistinen liike hakee perusteita kriisin voittamiseksi myyttisestä menneisyydestä (...) paluulla takaisin kulttuurin perusarvoihin tai paremminkin kuviteltuihin perusarvoihin". Päällimmäiseksi tässä moralistisesta kauhistelussa nousee se, että kansan terveen osan halu rakentaa uudelleen se minkä epäpyhässä liitossa olevat markkinaliberaalit ja uusvasemmistolaiset ovat murentaneet, onkin jotain perkeleellistä.

Mitä näillä ohjelmien tekijöiden vetoamilla Hyvillä ihmisillä on sitten tarjottavana esitetyn "äärioikeistolaisen kauhuskenaarion" tilalle? Mikäli he vastustavat "uusnationalismia" merkitsisi se päinvastaista politiikkaa, joka on itse asiassa koko ajan vallalla. Sitä vastoin aktiivinen kansallismielisyyden vastustaminen tarkoittaisi nykylinjan kiihdyttämistä ja Euroopan porttien avaamista lopullisesti koko maailmalle jo täällä olevien kymmenien miljoonien ulkoeurooppalaisten lisäksi. Pitävätkö he todella sallitusta kansainvaelluksesta seuraavaa kaaosta, ekologista katastrofia, Euroopan kulttuurin ja lopulta eurooppalaisen ihmisen tuhoa, parempana kuin kosmista järjestystä ja Euroopan säilymistä eurooppalaisena? Millaiseen solmuun ihmisaivot täytyy kulttuurimarxilaisuuden näsäviisauksia lukemalla vetää, jotta itsetuhovaihtoehto näyttää houkuttelevammalta kuin sivilisaatiomme säilyminen?


************************************************************************************************************


Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.


Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

tiistai 20. tammikuuta 2015

A2 JA SELITTELYJEN LOPUTON SUO ENNEN VEDENPAISUMUSTA.



TV 1, 20.1.2015, klo 21.00, Ajankohtainen kakkonen 


Onko yhdistyvä ay-liike norsu vai hiiri? Mitä virkaa on yt-asiamiehellä? Ranskan maahanmuuttajalähiöissä sikiää jihadismi. Saksan kaduilla marssii islamvastainen Pegida-liike. Juontajina Salla Paajanen ja Jyrki Richt. HD

Yle Areenan linkki ohjelmaan.

Euroopan ja Suomen kantaväestö on saanut kokea tuta tämän vuoden alusta lähtien, mutta eliitin taskussa oleva media reagoi vuosikausia kasaantumaan päästettyjen ongelmien revähtämiseen kasvoille samoilla loputtomilla selityksillä, joiden ei ole tarkoituskaan johtaa ratkaisuihin vaan pelata aikaa. Tai sitten toivoa, että ajan myötä ongelmat, "monikulttuurisuden kasvukivut", poistuisivat itsestään. Voin monien maalaisjärkeä käyttävien tapaan vain todeta: eivät ne katoa - ne pahenvat. 

Eurooppalaisen sivilisaatio-organismin tasapainoa häiritsemään päästetty kulttuuriparasiitti monikulttuurisuus ja siitä väistämättä seuranneet komplikaatiot olisi voitu takavuosina hoitaa helposti, mikäli koko ongelma - tuhoisa mikrobi - olisi alun perin suljettu ulkopuolelle. Nyt kun vahinko on jo päässyt tapahtumaan, voi henkitoreissaan oleva eurooppalainen organismi säilyä hengissä vain ankarilla kirurgisilla toimenpiteillä. Se vaatii monikulttuurisen meemiviruksen mukanaan tuoman parasiittiorganismin saastuttaman osan poistamista. 

1700-lukulaiseen liberalismiin jämähtäneet tiedotusvälineet eivät konservatiivisessa status quo -ajattelussaan tietenkään uskalla tunnustaa kriisin kuolemanvakavuutta, vaan ne pyrkivät Ajankohtainen kakkonen -ajankohtaisohjelman tapaan löytämään selityksiä selitysten perään diagnoosille, joka on jo alunperin väärä. Siksi saamme kuulla A2:n toimittajilta pelkkää pelkurimaista toisaalta-ja-toisaalta -liturgiaa, maagisten selitysten etsimistä maahantunkeutujien sosiaalisista oloista ja äärimaltillisen Pegida-liikkeen yhdistämistä natseihin. 

A2:n todellisuuden kieltävä toiveajattelu manifestoituu paljastavasti Pegida-jutun lopussa kun se antaa suunvuoron vasemmistolaiselle auktoriteetille, Systeemin miehelle Jakob Augsteinille, joka käyttää uusliberaalia argumenttia talouskasvusta perustellakseen vieraan kulttuuriorganismin jäsenten läsnäolon "välttämättömyyttä" Euroopassa. Tällaisestä "välttämättömyydestä" ei seuraa kuin yksi todellinen välttämättömyys, kulttuurien sota Euroopan sydänmailla. Senkin tuhovaikutukset olisivat pienemmät, jos medialla kuten A2:lla olisi rohkeutta kertoa mikä on tosiasiallinen tilanne ja siihen sopivat aidot ratkaisut.


************************************************************************************************************


Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.


Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

maanantai 19. tammikuuta 2015

YLE ISKEE KUIN 6 MILJOONAA IHMEELLISESTI™ PELASTUNUTTA PÖRSSIMEKLARIA!



TV 1, 19.1.2015, klo 19.00, Historia: Treblinkan henkiinjääneet


Treblinkan tuhoamisleirillä natsit surmasivat 800 000 Puolan juutalaista vuonna 1942. Millaista elämä Treblinkassa oli kahden leiriltä paenneen kertomana ja kuinka he myöhemmin jatkoivat taisteluaan natseja vastaan? T: BBC HD


Ylen linkki ohjelman esittelyyn ja ohjelmaan.


Vuoden alku on raskasta aikaa tavallisille valkoisille elivätpä he sitten Euroopassa tai Amerikassa. Ensin on holokausti-uskonnon täyttämä pitkä tammikuu, joka huipentuu kaikkialla maailmassa vihamielisen eliitin merkkipäivään 27.1., joka on nimetty 
”vainojen uhrien muistopäiväksi”. Käytännössä päivä on pyhitetty pelkästään oletetun holokaustin (siis siinä laajuudessa kuin Hollywood ja BBC sen massoille esittävät) muistelulle. Juuri tästä syystä medioissa koko tammikuu täyttyy erilaisilla natsi-ohjelmilla. Helmikuu on puolestaan pyhitetty kaukaisten Afrikan serkkujen historian saavutuksille (sic) ja kärsimyksille. Tätä mustan rasismin kuukautta vietetään erityisesti Yhdysvalloissa, mutta niin kuin muutkin hullutukset, tämäkin tapa on leviämässä median välityksellä myös Eurooppaan. Ainoa hyvä puoli tässä mustan "historian" saavutuksia ylistävässä kuukaudessa on se, että helmikuu on vuoden lyhin kuukausi, mikä lienee syy sille, että tätä black uhurua vietään juuri tällöin.

Tämän iltaisessa BBC:n Hitler Channelin epäjumalanpalveluksessa kuulemme kahden Treblinkasta ihmeellisesti pelastuneen juutalaisen Samuel Willenbergin ja Kalman Taigmanin tarinointia ilman keskeytyksiä ja ikäviä vastakysymyksiä. Herrojen esittämiä poskettomia väitteitä ei voida kyseenlaistaa, sillä sellainen olisi historiarevisionismia, silkkaa valhetta, mikäli asiaa kysytään tiedonvartijoina olevilta mediamoguleilta. Jo pelkkä epäilys, että herrat saattaisivat laskea omiaan, olisi ilmaus antisemitismistä, eikä sellainen olisi mahdollista BBC:n sionistimieliseltä tuotantotiimiltä.

Ylen motiivi lähettää tällaisia tarinoita yhä kiihtyvällä, lähes hysteerisellä tahdilla, liittyy puolestaan moninkulttuuriprojektin edistämiseen. Tarkoituksena on ehdollistaa ja syyllistää kansalaiset niin, että kansallinen itsesuojelu voidaan aina yhdistää oletettuun holokaustiin.

************************************************************************************************************


Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.


Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

YLEN ASIANTUNTIJOINA UUSVASEMMISTON TUTKIJAKAADERI.

Punainen tutkijatäti Leena Malkki osaa valehdella.

Olipa uutisaiheena sitten "islamofobia", feminismi tai rasismi, Yle osaa valita asiantuntijoikseen lähes poikkeuksetta jonkin sortin uusvasemmistolaisia akateemisia höyrypäitä kuten Tiina Rosenbergin tai kuten nyt Euroopan islamiterrorismin uhan alla Helsingin yliopiston terrorismitutkijan Leena Malkkin. Ylen tuoreessa jutussa Terrorismitutkija: Eurooppa kestää terroria – Suomessa surmataan vuosittain enemmän kuin terrori-iskut Euroopassa vajaan 10 vuoden aikana, Malkki "kyseenalaistaa Euroopan päättäjien reaktiot viime aikaisiin terrori-iskuihin".

On totta, että kansaan epäluuloisesti suhtautuva länsimainen eliitti voi käyttää terrorismia tekosyynä kansalaisoikeuksien kaventamiseen, mutta sikäli kun oikeudenmenetykset koskevat oman maan kansalaisia, Malkki olisi tuskin niistä kovin huolissaan. Koska multikulturalismiin sitoutunut eliitti näkee suurimpana vihollisena maidensa isänmaalliset "nuivat" patriootit, ei Malkki näkisi heidän salakuunteluaan, valvontaa ja poliittista vainoa mitenkään pahana juttuna. Juuri tällaiset tutkijat ovat kovin huolissaan terrorismin synnyttämästä "islamofobiasta",
mutta muistuttavat samaan hengenvetoon kiihkeästi, että rasismia ei tule sitten sietää yhtään, "sille ehdoton nollatoleranssi!".

Tämä on helppo päätellä siitä, että asiantuntija Leena Malkki kirjoittaa
Revolutionary New Left -nimiseen verkkojulkaisuun. Itse asiassa RNL on uusvasemmistolaisten vallankumouksellisten liikkeiden tutkijoiden verkosto. Tätä taustaa vasten Malkin suurin huoli terrorismin aiheuttamista vahingoista on ylireagointi, joka saattaa koskea länsimaissa oleskelevaa muslimipopulaatiota. Jonkinlaisesta terrorismin vähättelystä kertoo Malkin lausunto, jossa hän hän tölväisee "suomalaisten ominaispiirteestä". Yle kirjoittaa:
Hän huomauttaa, että Suomessa kuolee vuosittain henkirikoksiin keskimäärin enemmän ihmisiä, kuin Euroopassa on kuollut terrori-iskuissa vuonna 2005 Lontoossa tehtyjen iskujen jälkeen.
Ihan jännä huomio tutkijalta ellei se olisi silkkaa valhetta. Nopean laskutehtävän jälkeen Malkki tulee väittäneeksi, että Suomessa tehtäisiin yli tuhat henkirikosta vuodessa, kun oikea luku pyörii 100-150 kuolonuhrin välissä. Kenenköhän Ylen työntekijän kapakkatuttu tämä Malkki oikein on?

************************************************************************************************************


Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.


Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

YLESSÄ SUOMI EI SAA OLLA SUOMALAINEN.



TV 1, 18.1.2015, klo 18.15, Suomi on venäläinen 

Aloitamme juontaja Juhani Seppäsen seurassa matkan Suomen venäläisyyteen puhumalla venäläisyyden kiivaasta vastustuksesta. Kuuluuko "ryssäviha" tämän päivän Suomeen vai onko se historiaan hautautunut tietyn ajan tuote? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Tänään sunnuntaina alkoi Ylen uusi 10-osainen (sic) tv-sarja Suomi on venäläinen, joka on eräänläinen jatkosarja kaksi vuotta sitten lähetetylle Suomi on Ruotsalainen -maratonille, josta Yle Watch teki luonnollisesti oman analyysin.

Ohjelman alku ei luvannut hyvää. Jo ensimmäisessä repliikissä suomalaisia muistutettiin yleiseurooppalaisesta rotuvihan synnistä, joka kohdistui vuoden 1918 sisällissodassa Viipurin venäläisiin. Toki ohjelman edetessä kerrotiin asiantuntijan suulla myös venäläisten hirmuteoista kuten ísovihan aikaisesta tapahtumasta Hailuodossa, jossa yhden syysillan aikana venäläiset murhasivat kirvein 800 suomalaista. Sekä toimittaja Juhani Seppänen että asiantuntija Teemu Keskisarja hieman epäröiden tunnustivat, että isovihalla saattoi olla vaikutusta siihen, että suomalaiset suhtautuivat vielä 1900-luvun alussa epäilevästi venäläisiin.

Sarjaan valitut asiantuntijat, joihin kuuluu mm. Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen, esittivät ohjelman perusasetelmasta huolimatta ihan tolkullisia analyysejä suomalaisten ja venäläisten historiallisista suhteista. 

Samaa ei sen sijaan voi sanoa tavallisten suomalaisten mielipiteistä. Monet haastatelluista eivät edes tienneet Suomen historiaan ja identiteettiin oleellisesti vaikuttanutta isovihaa (1713–1721), mutta olisivat varmaan kuin piipun hyllyltä laukoneet "totuuksia" vaikkapa holokaustista, jolla ei mitään tekemistä suomalaisten kanssa. Vastauksissa näkyi myös puhdas naivius ja sivistyneisyyttä korostava omahyväisyys, kun kansalaisilta kysyttiin ryssä-sanan käytöstä. Sisäsiisteiksi alamaisiksi koulutettujen Hyvien ihmisten tapaan monet haastatellut tuomitsivat ryssittelyn tyhmien ja sivistymättömien tavaksi, jolla ei ole sijaa modernissa maailmassa, jossa kaikki ovat yhtä suurta perhettä. Puheissa paistoi pikkuporvarillinen mukavuudenhalu, jossa elämä on maailman tappiin asti vain rauhanomaista kamasaksojen kaupustelua ja kuluttamista, josta on suljettu pois arkista pikkuminää suuremmat kysymykset yhteisöstä, jonka puolesta elää ja kuolla. Ohjelmasarjan ensimmäinen osa paljastikin shokeeravasti millaisia Nietzschen viimeisiä ihmisiä (Hannu-Pekka Ikäheimon Herra Gägä -blogi) länsimaalaiset suomalaiset ovat.

Sarjan pääviesti näyttää olevan, että Suomi itse ei ole yhtään mitään, vaan se on joko ruotsalainen tai venäläinen, mieluiten molempia. Kun asenne 
tällainen, Ylen ohjelmahankkijoille ei voisi tulla edes mieleen tehdä sarjaa, jossa kerrottaisiin miten suomalainen kulttuuri on vaikuttanut muihin maihin. Sellainenhan saattaisi turhaan ylpistää kovan kyykytyskampanjan alaiset muukalaiskammoiset massat!

Tuskin edes paatunein "russofobi" on vaatimassa tälle sarjalle esityskieltoa, mutta kun diversiteetistä puhutaan, niin miksi Yle ei voisi lähettää vastavuoroisesti edes kerran suomalaisesta näkökulmasta ponnistavaa sarjaa suomalaisista. Nythän kansallista identiteettiä luotaavien ohjelmien näkökulma on poikkeuksetta monikulttuurinen ja suomalaisuutta mitätöivä kuten monikulttuurista perhe-elämää romantisoiva tuore TV 1:n sarja Kuka kutsui Kokanderin, jolla viitataan Hollywoodin ensimmäiseen roturutsaa promotoivaan elokuvaan Arvaa kuka tulee päivälliselle (Guess Who's Coming to Dinner, 
1967).

Yle Watch tekee itsensä tarpeettomaksi siinä vaiheessa, kun Yleisradion kanavilta alkaa löytyä ohjelmia joiden nimiä ovat "Suomi on suomalainen" ja "Elämää suomalaisessa Suomessa".


************************************************************************************************************


Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.


Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1