YLE RADIO 1, 28.1.2013 klo 12.15 - 13.00. Historiasarjoja: Kurkistuksia suomalaiseen rasismiin
Kurkistuksia Suomalaiseen rasismiin 1/3: Suomalaisen rasismin historia. Suomessa rasismia on tutkittu 90-luvulta lähtien, kun ensimmäiset Somalit tulivat Suomeen. Rasistinen ajattelu pohjaa kuitenkin jo 30-luvulle ja Natsi-Saksan juutalaisvastaisuuteen. Mitä tässä välillä tapahtui? Kuinka rasistiset asenteet ja rasistinen puhe on muuttunut Suomessa 30-luvulta tähän päivään? Suomalaisen rasismin historiaan kurkistaa toimittaja Seija Aunila yhdessä tutkijoiden Vesa Puurosen ja Sini Perhon kanssa
Esittely ohjelmaan ja kuuntelulinkit.
Itä-Suomen yliopiston kommunistaustainen tutkija Vesa Puurosella on viime aikoina riittänyt medianäkyvyyttä, sillä hänen uskontunnustustaan saadaan kuulla Radio Yle 1:ssä jo toisena perättäisenä päivänä. Tällä kertaa häntä haastatellaan rasismin asiantuntijana, mitä on kuullun ohjelman perusteella vaikea uskoa. Ohjelman alussa rasismitutkija ei osaa selittää edes rasismi-sanan alkuperää ja hän yrittääkin yhdistää sen käytön synnyn kansallissosalistiseen Saksaan. Tosiasiassa kyseessä on aina ollut ideologisesti pejoratiivinen termi, jota on käyttänyt ensimmäisenä juutalainen kommunisti Lev Trotski puhtaasti poliittisin tarkoitusperin. Arvolatautuneena, tuomitsevana käsitteenä, sen otti 1930-luvulla "tieteelliseen" käyttöön egalitaristiset sosiaaliantropologit, jotka halusivat kiistää koko rodun olemassaolon. Sosiaalitieteisiin ajatuksen biologian merkityksettömyyydestä ihmisen käyttäytymiseen toi Franz Boas (1858 - 1942):
Hyökkäys biologiaa vastaan alkoi 1920-luvulla, ja kukaan ei ole yhtä paljon vastuussa sen menestymisestä kuin Franz Boas (1858 - 1942). Hän puolusti väsymättömästi näkemystä, jonka mukaan käytöstä hallitsi biologian sijaan ympäristö. Boas oli Saksasta Yhdysvaltoihin muuttanut juutalainen maahanmuuttaja, joka loi lähes yksinään perustan antropologiselle tutkimukselle Amerikassa ja joka hallitsi kyseistä koulukuntaa Columbian yliopistossa (Columbia University) sijainneesta päämajasta käsin.
Boas olisi mielissään, jos hän tietäisi, missä tilassa Yhdysvallat on tänä päivänä. Hän työskenteli innokkaasti vapaamielisen maahanmuuttopolitiikan ja neekereiden tasa-arvon puolesta. Hän uskoi, että seka-avioliitot ratkaisisivat lopullisesti rotu-ongelmat. Ja hän oli vakuuttunut siitä, että ihmisten vaivat voitaisiin ratkaista näppärästi ympäristöä säätämällä. Biologia oli merkityksetöntä.
Boas oli ensimmäinen, joka käytti termiä "kulttuuri" sen nykyisessä, kieroutuneessa merkityksessä; hänen mielestä kulttuuri tarkoitti kaikkea inhimillistä käytöstä. Ennen Boasia kulttuuri tarkoitti kehittyneen yhteiskunnan korkeimpia taiteellisia saavutuksia. Boasin mielestä kaikkein inhottavimmat heimorituaalit olivat "kulttuuria" siinä missä ooppera ja kirjallisuus. Ihmiset, jotka tänä päivänä käyttävät sellaisia ristiriitaisia termejä kuten köyhyyden "kulttuuri" ("culture" of poverty), ovat Boasin perillisiä.
Prof. Deglerin mielestä Franz Boasin vaikutusta on mahdotonta yliarvioida. Lähes kaikki biologiaa vastaan taistelleet olivat joko Boasin oppilaita tai ainakin vahvasti Boasin vaikutuksen alaisena. Prof. Degler toteaa myös, että ne nimet, jotka liittyivät läheisimmin kyseiseen liikkeeseen - kuten Kroeber, Klineberg, Goldenwieser, Sapir ja Herskovits - edustivat laajaa etnistä muutosta yhteiskuntatieteissä.
Jotkut näistä juutalaisista tutkijoista olivat niin määrätietoisia kampanjoidessaan biologian kumoutumisen puolesta, että prof. Degler päätyy pohtimaan heidän motiivejaan. Prof. Degler toteaa, että huolimatta useista tutkimuksista, joilla pyrittiin osoittamaan, että genetiikan sijaan ympäristö selitti ihmisten käytöserot, nämä kiihkoilijat eivät ikinä saaneet haluamiaan tuloksia. Tulokset, joita he saivat, eivät eronneet niistä tuloksista, jotka olivat vakuuttaneet heidän edeltäjänsä biologian tärkeydestä. Mustat ja intiaanit (jotka olivat samankaltaisia kuin useimmat nykyisistä hispaanoista) saivat huonoja tuloksia älykkyystesteissä, tekivät enemmän rikoksia ja pysyivät köyhinä. Boasin liike kuitenkin hylkäsi biologiset selitykset näille eroille ja vakuutti, että kaikki johtui ympäristöstä. Faktat eivät muuttuneet, ainoastaan selitys muuttui.
Varsinkin 1980-luvulta lähtien geenitutkimukset ovat todistaneet rotujen eli erilaisten geneettisten klusterien olemassolon. Näiden tulosten kieltämisen motiivina ei voi olla muu kuin ideologia, joten sekä toimittaja Seija Aunila että tutkijan titteliä häpemättömästi kantava Puuronen valehtelevat valtiorahoitteisen radiokanavan kautta koko Suomen kansalle. Samalla he levittävät suomalaisia demonisoivaa ja halventavaa kiihotusta, johon pitäisi valtion yleisen syyttäjän puuttua välittömästi.
Toimittaja Aunila määrittelee rasismin yksinkertaisesti valkoisten ylivaltana, mikä on sikäli rasistinen kommentti, että se katsoo vain valkoisten olevan vastuussa egalitaristien tuomitsemasta rasismista, vaikka etnistä itsesuojelua ja ulosrajaamista harjoittavat tunnetusti kaikki ihmisyhteisöt. Sitä paitsi monet tutkimukset ovat osoittaneet, että kaikkein rasistisimmat ihmisryhmät eivät ole valkoiset eurooppalaiset, vaan tietyt itä-aasialaiset kansat ja Jumalan valituksi kansaksi itsensä nostaneet juutalaiset.
Kun puheeksi tulee Suomi, niin sekä toimittaja että Vesa Puuronen haluavat syyllistää ainoastaan etnisiä suomalaisia rasismista viemällä keskustelun historian hämärään, suomalaisten heimojen ja saamelaisten väliseen taisteluun elintilasta. Tosin tuohon aikaan ei edes tunnettu yhtenäistä Suomen kansaa, mutta tietenkin silloin se oli Puurosen mielestä olemassa, koska näin sillä voidaan syyllistää nykyisiä suomalaisia! Muutoin hän taas kiistää suomalaisuuden olemassaolon ja pitää sitä kulttuurimarxilaisen tapaan pelkkänä "sosiaalisena konstruktiona".
Jos rasismi nähdään etnisenä sortona, niin mikseivät he mainitse sanallakaan ruotsalaisten vuosisatoja suomalaisiin kohdistamaa ylivaltaa? He vaikenevat myös Suomen ruotsinkielisten 1800-luvun propagandasta, jota voidaan pitää jo klassisena rasismina, koska siinä heidän valta-asemansa perusteltiin suomalaisten alemmuudella. Tunnetuin esimerkki tästä rasismista on suomenruotsalaisen kielentutkija Axel Olof Freudenthalin käyttämät rotuteoriat. Ruotsalainen Kansanpuolueen (RKP) isänä pidetyn Freudenthalin kunniaksi puolue jakaa aika ajoin perustajan nimeä kantavan Freudenthal-mitalin henkilölle, joka on edistänyt ruotsinkielisten etuoikeuksia Suomessa. Sen ovat saaneet mm. sellaiset suomalaisuutta halveksuvat rasistit kuten Jutta Zilliacius ja Paavo Lipponen. Kuullun ohjelman perusteella se olisi syytä luovuttaa seuraavaksi Vesa Puuroselle.
Tammikuussa 2013 rasismi-teemaa on puitu näyttävästi ja kyllästymiseen asti kaikilla Ylen kanavilla. Kyse ei tietenkään ole sattumasta, vaan suunnitelmallisesta media-offensiivista, suoranaisesta blizkriegistä suomalaista identiteettiä ja olemassolon oikeutusta vastaan. Ketkähän tätä kampanjaa ovat ideoineet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti