tiistai 15. elokuuta 2017

POPULISTIJOHTAJAT OVAT KOSHER-KONSERVATIIVISIA PELKUREITA JOIHIN EI OLE LUOTTAMISTA



Länsimaiden valtamediat eivät eroa maasta toiseen juuri mitenkään, koska niillä kaikilla on pitkälti sama liberaali agenda, jota ne junttaavat välinpitämättömän vaalikarjan tajuntaan. Viime viikonlopusta asti jatkunut uutisointi lauantain poliittisesta rähinästä Yhdysvaltain 
Charlottesvillessä kertoo hyvin siitä, kuinka valkoisten etniseen intressiin vihamielisesti suhtautuvat tiedotusvälineet eivät ole oikeastaan muuta kuin punaliberaaleja painostusjärjestöjä. 

Tässä suhteessa suomalaisten veronmaksajien kustantama Yle ei poikkea juuri lainkaan Yhdysvaltain juutalaisten omistamista arvoliberaaleista massamedioista. Varsinkin, kun Yle käyttää päälähteinä heprealaisten omistamaa uutiskanava MSNBC:tä ja Itärannikon pahamaineista sionistilehti New York Timesiä verkkosivujensa uutisjutussa Rasismin tuominnut Trump moitti mediaa liioittelusta: "Valheellinen uutismedia ei tule koskaan tyytyväiseksi"

Jutun sävy on irvaileva, koska demarieläkeläiset ja punavihreät  on indoktrinoitu lukemaan rivien välistä nokkeluuden, jossa "vainoharhainen" presidentti Trump syyttää taas mediaa puolueellisuudesta. Se, mikä Ylen jutussa jää tarkemmin analysoimatta, on Trumpin lausunnon ydinsanoma, jossa valtamedialle ei riitä mikään yksipuolinen natsien ja rasistien tuomitseminen. Valtamedialle riittää ainoastaan totaalinen irtiotto kaikesta, jossa puolustetaan edes vähäisesti valkoista identiteettiä. Presidentin olisi pitänyt ymmärtää tämä maanantaisessa tv-lausunnossaan, mutta hänkin on niin tiukasti sionistisen ja värillistä invaasiota kannattavan median otteessa, että katsoi paremmaksi tyynnytellä sitä:
– Rasismi on pahuutta. Ja sen nimissä väkivaltaa lietsovat ovat rikollisia ja roistoja. Mukaan lukien Ku Klux Klan, uusnatsit, valkoisen ylivallan kannattajat ja muut viharyhmät, Trump sanoi televisioiduissa lausunnoissaan.
Jo lausunnon tyylissä ja  presidentin ilmeissä oli jotain samaa laskelmoitua moralismia kuin huhtikuussa, jolloin Trump tuomitsi Syyrian väitetyt myrkkykaasuiskut ja sai näin tekosyyn pommittaa Israelin vihollista. Tuore julkilausuma oli juuri sellainen, jota toimittajat olivat toivoneet "äärioikeistolaiselta" Trumpilta, sillä se toistaa samaa median yksipuolista narraatiota, jossa rasismi nähdään vain valkoisten "pahuutena".  Tosiasiassa "rasismia" eli etnistä itsesuojelua harjoittavat kaikkien intohimoisemmin Israelin juutalaiset (jopa YK on muutamia kertoja samaistanut sionismin "rasismiin") ja mustat, mutta heidän diversiteettinsä varjelua ei kutsuta tiedotusvälineissä edelleenkään rasismiksi. 

Trumpin tuorein moite valtamediaa vastaan oli tietenkin kyyninen yritys mielistellä valkoista rotutietoista äänestäkuntaa, sitä samaa, jonka hän ehti eilen tuomita. Viimeistään nyt on käynyt selväksi, että jopa eliitin "ulkopuolelta" tulevat populistit eivät ole valkoisen äänestäjäkuntansa puolella. Demokratia eli kansanvalta alkaa käydä näin jo vanhentuneeksi vitsiksi. 

Toinen kosher-konservatiivi, Iso-Britannian Brexit-voittoon vienyt UKIP-puolueen puheenjohtaja Nigel Farage, tuomitsee vain Charlottesvillen nationalistiset mielenosoittajat ja päivittelee moraalista närkästystä teeskennellen, kuinka Yhdysvalloissa voi liehua julkisesti hakaristlippu (tuo median ja vasemmiston loputon hunajapurkki). Samainen sionisti totesi vain pari viikkoa ennen Brexit-äänestystä Daily Mail -lehdelle, että jos Britannia jättää EU:n, maa voi ottaa enemmän mustia siirtolaisia. Tällaiset kansanviholliset kuuluvat kansantuomioistuimeen eivätkä minkään isänmaallisuutta teeskentelevän cuck-liikkeen johtoon!

Lauantain mitättömät tapahtumat Charlottesvillessä (Chicagossa mustat listivät viikonlopun aikana toisiaan tusinan verran) saivat koko läntisessä maailmassa suhteettoman suurta huomioita, vaikka äärivasemmiston ja värillisten rasistien aloittamat kahinat johtivat lopulta vain yhteen vasemmistolaiseen kuolonuhriin. Ylen maanantainen uutinen Hitlerin ihailijaa epäillään yliajosta mielenosoitukseen – Mistä Charlottesvillen kaaoksessa oli kyse? oli otsikkoa myöten tyylipuhdasta vasemmistoliberaalia tarinointia, jossa osallistujat on jaettu hyviksiin ja pahiksiin, vaikka tapahtumien todellinen luonne videosta kertoo aivan muuta. Toimittaja Simo Ortamo kirjoittaa: 
Auto syöksyi kävelevien mielenosoittajien joukkoon kovaa vauhtia ja törmäsi pysäköidyn auton perään. Kun jotkut mielenosoittajat piirittivät auton, se peruutti paikalta työntäen ihmisiä syrjään.
Kuolemaan johtanut peruutus tapahtui vasta sen jälkeen, kun militantti antifa-joukkio alkoi murjoa toisen kulkuneuvon perään ajaneen epäillyn autoa pesäpallomailoilla ja lipputangoilla. Kuljettaja oli todellisessa hengenvaarassa, jonka vuoksi hän peruutti paniikissa pois paikalta mahdollisimman nopeasti.



Syy, miksi tapahtumat eskaloituvat autokaustiin johtui aiemmin päivällä alkaneista väkivaltaisuuksista, joista olivat vastuussa tuttuun tapaan median silittämät "fasismin vastustajat". Kutsumattomina vieraina tulleiden äärivasemmistolaisbolsujen tarkoitus oli pelkästään häiritä valkoisten nationalistien tilaisuutta ja poliisi antoi heille tähän täysin vapaat kädet. Syytä ei tarvitse hakea kaukaa, sillä
Charlottesville on Demokraattien vahvaa tukialuetta ja taajaman äärivasemmistolaista mentaliteettia voisi verrata Itärannikon surullisen kuuluisaan Berkeleyn kaupunkiin. Vasemmistolainen poliisi oli enemmän kuin tyytyväinen voidessaan delegoida likaisen työn Järjestelmän suosimalle punaiselle roskaväelle. Luonnollisesti valtamediat eivät kertoneet mitään äärivasemmiston provokaatiosta ja aggressiosta. Aivan samoin kuin ne ovat hyssytelleet niitä lukuisia murhia ja tappoja, joihin äärivasemmistolaiset Trumpin vastustajat ja rasistisen Black Lives Matter -liikkeen huligaanit ovat viimeisen puolentoista vuoden ajan syyllistyneet.

Amerikan tilanne heijastaa pitkälti sitä, mitä Euroopassa on tapahtunut jo pitkään. Kiukutteleva ja lellitty äärivasemmisto alkaa turhautua, kun sen loputtomaan kitinään ja vaatimuksiin ei koko ajan suostutakaan. Väkivaltaan he ovat viime aikoina tarttuneet siksi, että on löytynyt avoin vihollinen, joka on kyllästynyt näiden Järjestelmän elättämien punamädättäjien paskapuheeseen, joka kiistää totuuden, kauneuden ja hyvyyden. Kulttuuritaistelu on jo tosiasia, mutta nyt se alkaa näkyä myös kaduilla. 


Amerikan paisuteltu pikku episodi paljasti itsepintaisemmallekin takarivin taavolle, että kosher-konservatiiviset populistijohtajat ovat aina globalististien ja liberaalien puolella. Nyt on viimeinen hetki ymmärtää, että valkoista etnisyytä puolustavien nationalististen liikkeiden johtajien ja poliittikkojen on löydyttävä kansan keskuudesta, ei Brysselin käytäviltä tai globaalien suuryhtiöiden pöytien takaa.

tiistai 8. elokuuta 2017

GOOGLEN PC-POTKUT UUTISISSA – KUKA PROPAGOI ENITEN: 1) YLE 2) IL 3) MM?


Vapaan informaation portinvartijoina julkisuudessa toimivat valtamediat julistavat alinomaan, kuinka vain ne kykenevät ammattitaidollaan takaamaan rehellisen tiedonvälityksen ja objektiivisen näkökulman maailman asioista. Väite on osoitettu viimeistään 2000-luvulla täysin perusteettomaksi jo siksi, että internetin aikakaudella valtamediat ovat jääneet jatkuvasti kiinni merkittävien uutistapahtumien vaikenemisesta. Vaikka asioista kertomatta jättäminen eri tekosyillä ei ole teknisesti katsottuna suoraa valehtelua, on se sitä kuitenkin käytännössä.

Kun jotain asiaa kuten Etelä-Afrikan valkoisiin maanviljelijöihin kohdistuvasta hyvin dokumentoidusta rasistisesta kansanmurhasta ei kerrota valtamediassa, sitä ei ole silloin tapahtunut tavallisen matti meikäläisen tietoisuudessa. Suuret mediat tietävät totisesti millaista epideemistä väkivaltaa mustat harjoittavat Etelä-Afrikan, Amerikan ja Euroopan suurkaupungeissa, mutta koska niistä raportointi ei sovi viralliseen vain valkoisia syyllistävään antirasistiseen narraatioon, tapahtumista vaietaan systemaattisesti. 

Silloin kun valtamediat sattuvat uutisoimaan jostain arasta asiasta, ne painottavat vain yhtä tarinaa ja jättävät röyhkeästi muut näkökulmat ja faktat kertomatta, koska ne rikkoisivat ennalta ylläpidettyä poliittisesti korrektia kerrontakaavaa. Tänään Ylen verkkosivuilla ilmestyi kouluesimerkki uutisesta, jonka koko totuuden voi helposti tarkistaa muista, jopa "virallisista" läheistä kuten Iltalehdestä. Ylen Italian kirjeenvaihtajana tunnettu Petri Burtsov kirjoittaa työnantajansa verkkosivujen jutussa Harvardin tohtori lähetti naisia halventavan viestin – Google antoi potkut hyvin valikoivan kuvauksen irtisanomisen syistä ja taustoista. Tälläkin hetkellä Suomessa on valtava joukko vain Yleä seuraavia demarieläkeläisiä, jotka uskovat Burtsovin puolivillaiseen tarinaan, jossa kauhistellaan pyhää tasa-arvoa loukkaavaa julkeutta, jonka vuoksi tohtori sai lähteä ihan perustellusti kävelemään:
Teknologiayritys Google on erottanut työntekijän, joka väitti biologisten eroavaisuuksien selittävän naisten miehiä vähäisempää määrää teknologia-alalla.
Potkut saanut James Damore väitteli Harvardissa systeemibiologiasta tohtoriksi. Damore ei saanut potkuja tilastollisiin tosiasioihin perustuvien tosiasioiden sanomisesta, vaan siitä, että hän rikkoi Googlen poliittisesti korrektia kulttuuria, jossa on "sukupuolistereotyyppistä" esittää tosiasioita, jotka ovat epäedullisia naisille (miehistä epäedullisen tiedon levittämiseen puolestaan kannustetaan).

Uutisjutun lopussa tosin kerrotaan, että Damoren mielestä Googlen "vasemmistolainen ennakkoasenne on luonut poliittisesti korrektin monokulttuurin, joka estää rehellisen keskustelun tasa-arvokysymyksistä". Tämä tieto käy selville vasta lukemalla koko juttu viimeistä riviä myöten. Varsinaisia valheita Burtsov ei jutussaan levitä, mutta uutinen on otsikkoa myöten kirjoitettu sellaisella filtterillä, että se synnyttää väkisinkin mielikuvan, jossa tilastollisten tosiasioiden sanominen olisi "naisia halventavaa" ja potkut sen vuoksi aivan perustellut.

Sen sijaan samaa aihetta käsitelleessä Iltalehden uutisessa lähtökohta on täysin eri. Tapaus oli Iltalehden (IL) narraatiossa uutisoimisen arvoinen siksi, että Googlessa rajoitetaan työntekijöiden ilmaisuvapautta ja siten keskustelun moninaisuutta:

Erotettu insinööri James Damore kritisoi muistiossaan myös Googlen "poliittisesti korrektia monokulttuuria". Bloombergin mukaan Damore syytti Googlea konservatiivisten mielipiteiden vaientamisesta. 
(...) Damore kirjoitti, että keskittyminen sukupuolueen ja etniseen taustaan, johtaa siihen, että Google sivuuttaa ideoiden moninaisuuden.
Uutissivusto Nykysuomi teki jokin aika sitten jutun, kuinka totuuden rajamailla kulkeva propaganda voidaan tunnistaa. Esimerkkitapauksena käytettiin Ylen uutista Etelämantereelta irronneesta jäävuoresta. Jutussaan Näkökulma: Miten propagandaa tehdään? verkkolehti paljastaa lukijoille retorisia temppuja, joita valtamediat kuten Yle käyttävät harhauttaakseen ja jopa aivopestääkseen lukijoita. Alussa mainitun Ylen Google-uutisen otsikointi pätee hyvin Nykysuomen analyysiin, vaikka siinä käsitelläänkin ilmastonmuutosta:
Aniharva niistä jotka näkevät tuon otsikon avaavat artikkelin. Otsikon näkijät vahvistavat näkemänsä avulla ennakkokäsitystään piakkoin lähestyvästä ilmastonmuutoskatastrofin maailmanlopusta. Se murto-osa lukijoista, jotka lukevat koko artikkelin havaitsevat, ettei ilmiössä ole kysymys mistään poikkeavasta vaan normaalista luonnonilmiöstä. Artikkelin kirjoittaja ei edes pyri kiistämään asiaa.
Aivan samalla tavalla uutisotsikko Googlen potkuista vahvistaa tasa-arvofundamentalistien käsitystä, että kamalaa epätasa-arvoistavaa diskurssia esiintyy vieläkin, mutta onneksi kehitys kehittyy ja pahat ihmiset saavat mitä ansaitsevat. Tärkeintä on tietyn asenteen ylläpitäminen, mutta niin ettei suoranaisiin valheisiin syyllistytä. Nykysuomi:
Paras propaganda toimii juuri näin, että se antaa ymmärtää, vahvistaa lähes koko kohdeyleisön ennakkoasenteita, muttei anna kriitikoille tartuntapintaa siltä osin, että voisi sanoa artikkelin olevan valheellinen. Sen sijaan artikkeli vain vihjailee, antaa ymmärtää, vahvistaa ennakko-oletuksia samalla kun se asiatasolla ei oikeastaan sano asiasta yhtään mitään.
Tavallisen informaationkuluttajan kannalta on nurinkurista, että niin sanottujen arkojen aiheiden kohdalla julkisuudessa parjatut vaihtoehtomediat tuovat esiin rehellisinta tietoa ja kertovat lisäksi oleellisista seikoista, joita valtamediat eivät suostu uutisissaan mainitsemaan. Magneettimedia (MM) käsittelee Google-potkuja jutussaan Työpaikkojen kulttuurimarxistinen mielipidevaino kiristyy – nyt asialla Google tavalla, jossa sen informaatioarvo on Yleen ja Iltalehteen verrattuna huomattavasti korkeampi. Sitä paitsi MM ei peittele omaa poliittista kantaansa, mutta ei myöskään pyri vääristämään sen vuoksi potkuihin liittyneitä tosiasioita:
Damore ihmetteli, miksi yhtiö yrittää kiistää ihmisten väliset biologiset erot. Hänen mukaansa työntekijät tulisi palkata näiden osaamisen eikä korruptoituneiden vähemmistökiintiöiden perusteella. Vaikka Damoresta on alettu maalata raivoavan naisvihaajan karikatyyriä, todellisuudessa hän vaati vain työmarkkinoille meritokratiaa sekä poliittista sananvapautta.

Valtamedia on keskittynyt lähinnä muistion naisia käsittelevään osuuteen, mutta Damore kritisoi myös rodullista ”positiivista syrjintää” eli epäpätevien värillisten suosimista pätevien valkoisten ammattilaisten kustannuksella. Toisin sanoen hänen mukaansa ammattitaidon tulisi painaa työnantajien vaakakupissa enemmän kuin kulttuurimarxistinen viha valkoisia miehiä kohtaan. 
Mikä häkellyttävintä, Damore sai potkut, vaikka hän ei kritisoinutkaan työnantajaa julkisuudessa. Sen sijaan sanktio määrättiin hänen laatimansa sisäisen muistion vuoksi. Enää ei riitä, että työntekijät ovat julkisuudessa edustavia – heillä on oltava myös ”poliittisesti korrektit” mielipiteet yksityiselämässä.
Ylen versio tapahtuneesta tarttui lillukan varsiin, kun sen sijaan MM palveli lukijaansa tuomalla päivänvaloon potkujen laajemman yhteiskunnallisen kontekstin ja paljastamalla todellisen epätasa-arvon meritokratiaa teeskentelevässä länsimaisessa yhteiskunnassa.

maanantai 7. elokuuta 2017

TRUMPIN PÄIVITTÄINEN NÄLVINTÄ YLESSÄ ON LAADULTAAN JO PATOLOGISTA


Trump vs. Hillary mediassa.

Veronmaksajien kustantamalta Yleisradiolta pitäisi vaatia, että se kertoo toimittajiensa poliittisen puoluekannan jo puhtaan tiedotusvastuun ja katsojatakuun vuoksi. Siitäkin huolimatta, että kyseessä olisi pelkkä muodollisuus, koska monien toimittajien poliittiset näkemykset ovat niin läpinäkyviä, ettei niitä tarvitse paljoa arvuutella. 

Eräs heistä on Ylen surullisen kuuluisa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen. Suurin osa vasemmistoliberaalin Pöntisen uutisjutuista on reilun vuoden aikana keskittynyt Donald Trumpiin. Pöntisen krooninen viha paheni Trumpin vaalivoitin jälkeen traumauksi, jota hän on koko ajan yrittänyt terapoida pommittamalla katsojia kaunaisilla Trump-jutuillaan. Viimeisin vihanpurkaus nähtiin viime lauantaina puoli yhdeksän tv-uutisissa ja aiemmin ilmestyneessä verkkosivujen raportissa Pilapiirtäjä Tom Tolesilla on tavoite: presidentti Trumpin erottaminen.

Ihailevan kritiikittömään sävyyn kerrotussa jutussa toimittaja oli päästänyt ääneen toisen patologisen Trump-vihaajan, pilapiirtäjä Tom Tolesin. Häikälemätöntä vasemmistoliberalismia kannattavaan Washington Postiin piirtävä Toles julkaisee lähes joka ikinen päivä Trumpin erottamista vaativan pilapiirroksen:
Kyseessä on jo yhdeksäs Yhdysvaltain presidentti Washington Postin pilapiirtäjän Tom Tolesin työpöydällä. Silti tämä uusin – Donald Trump – on vallannut Tolesin mielen niin, että ehdokkaasta presidentiksi nousseesta liikemiehestä on piirtynyt kuva lehden pääkirjoitussivulle lähes joka päivä, yli kahden vuoden ajan.
Näin sairaalloista maanisuutta voi odottaa vain vanhalta 60-lukulaiselta kulttuurimarxilaiselta mädättäjähipiltä, jonka mielestä maan rakentaneet valkoiset joutaisivat vain sosialistipummeille varallisuutta tuovaksi kiltiksi puurtajavähemmistöksi. Tämä linja sopii erittäin hyvin juutalaisomisteisen Washington Postin linjaan, vaikkei lehti pääkirjoituksissaan uskallakaan vielä aivan suoraan vaatia Trumpin erottamista ja "valkoisen paholaisen" korvaamisella fantastisen sosialistisella Hillary Clintonilla.

Eräs syy Trumpin voittoon oli se, että hän vastusti Itärannikkon poliittista eliittiä ja sen asialla olevia sanomalehtiä. Nyt tämä sama omahyväinen punaliberaali valtaklikki rääkyy demokratian kaventumista, vaikka se on itse kahminut vuosikymmenien ajan valtaa ja marginalisoinut valkoista työvänluokkaa valtavalla tarmolla. Systeemin vahtikoirana toimiva Toles ei kuitenkaan tunnista poliittisen havaintomaailmansa mustia pisteitä, vaan marmattaa huulet väristen, että maan hiljaisten äänenä toimiva Trump olisikin uhka demokratialle. Varmasti, mutta vain median manipuloimalle ja verhojen takaa toimivan pikkuklikin mestaroimalle demokratuurille!
– Donald Trump on erityislaatuinen ja todellinen uhka amerikkalaiselle demokratialle, instituutioille, keskustelulle ja ymmärrykselle. Töissäni teen selväksi, että ainut järkevä teko on saada hänet pois virasta, joko syytteeseen tai lääketieteellisin perustein, sanoo Toles.
Pöntisen kuva Yhdysvalloista perustuu lähes täysin itärannikon liberaalimedian antamaan näkemykseen maan tilasta. Tästä propagandasta Ylen katsojat joutuvat vielä maksamaan. Amerikan kirjeenvaihtajan rajoittunut, sosialistipuolue Demokraattien politiikkaa tukeva ideologisuus näkyy myös uusimmassa jutussa, jossa hän ylistää Tolesin pilapiirroksia edellisistä presidenteistä:
Eivätkä aiemmatkaan presidentit ole päässeet pakoon Tolesin terävää kynää: Esimerkiksi syksyn 2002 pilakuva silloisesta presidentti George W. Bushista ratsastamassa tekstillä "Die Saddam" varustetulla ohjuksella herätti huomiota.
Toisin sanoen Toles sättii vain republikaanien presidenttejä, mutta ei lainkaan sellaisia "maailmanpelastajia" kuin demokraattien Bill Clintonia ja Barack Obamaa. Jos Toles ja Pöntinen ottaisivat nenältään pois punavihreät lasinsa, he huomaisivat nopeasti, että median rauhantekijäksi julistaman Obaman kaudella rodulliset jännitteet kiristyivät ennen näkemättömiin mittoihin, kun mustien kasvavaa väkivaltaa valkoisia vastaan katsottiin politiikassa ja lainpidossa läpi sormien. Juutalaisten vaikuttajien ja aktiivisen äänestäjäkunnan presidentiksi nostaman Magic Mulatton politiikka oli mitä häpeämätöntä rotusuosintaa, mutta tekopyhiä luihuiberaaleja tämä ei ole haitannut, koska positiivisen syrjinnän ja rodullisesti motivoituneen katuväkivallan kohteena on tavallinen valkoinen väki. Ylempi liberaali keskiluokka niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa ei ole koskaan joutunut kärsimään monikultturisuudesta, koska heillä on varaa asua etnisesti homogeenisillä aluiella, jotka ovat poliisin ja korkeiden aitojen turvaamia.

Sekä Tolesin että Pöntisen pikkusieluisen mauttomasta kostonhimosta kertoo hihittely, kun he kertovat, että Trumpin suu muistuttaa peräaukkoa. No, tällainen alapäähän takertuva freudilaisuus ja kulttuurimarxisti Marcuselta omaksuttu perversiolla mehustelu kuuluu jokaisen nilkkiliberaalin patologiaan:
– Kaikki ajattelevat hänen hiuksiaan. Ne ovat tärkeä osa Trumpin hahmoa. Minä taisin olla yksi ensimmäisistä, joka piirsi hänen suunsa ympyräksi, jossa on pilkku keskellä. Ystäväni sanoi, että se muistuttaa anatomista aukkoa. (Tätä ennen Toles käytti Trumpin suusta hieman kansanomaisempaa ilmaisua, mutta arveli aivan oikein, ettei se ole julkaisukelpoinen.)
Jutussa yritetään purkaa myös sitä liberaalien traumaa, jonka Trumpin voitto sai aikaan kaikissa hyväkkäissä. Yksinkertaiseksi patenttiselitykseksi otetaan jälleen valkoisten rasismi. Jostain syystä nämä samat ihmiset eivät näe rodullista ajattelua syynä Obaman valinnalle, vaikka yli 90 % mustista äänesti ei-valkoista ehdokasta, kun taas valkoisista puolet äänestivät muuta kuin oman rotunsa edustajaa. Mustille omien paljon yleisempää omien suosintaa ei nähdä rasismina, mutta valkoisille valkoisen miehen äänestäminen on merkki halusta nostaa valtaan uusi Hitler:
– Trump ajaa heimopohjoista ja lojaalisuuteen perustuvaa järjestelmää, jossa demokratia ja tasavertaiset oikeudet eivät ole kiveen hakattuja. Trumpin voitto oli Tolesille täysi shokki, vaikka ennen vaaleja hän tajusi, että Hillary Clintonin voittomarginaali oli kutistunut FBI:n uuden tutkinnan takia hyvin pieneksi. Valkoisen keskiluokan talouskasvun pysähtyminen ja Trumpin herättämä avoin rasismi olivat Tolesin mielestä voiton avaimet.
Lopuksi piti tölväistä vielä Trumpin suhdetta Venäjän presidentti Vladimir Putiniin, joka näyttääkin olevan se viimeinen oljenkorsi, jolla presidentin toivotaan kammettavan virastaan. Tosiasia kuitenkin on, mitään konkreettista näyttöä vaalivilpistä ja salaisista sopimuksista ole, ainoastaan valtamedian paisuttelemia vihjeitä. Aktiivisella Venäjä-rummutuksella pyritään myös lakaisemaan Hillary Clintonin sähköpostiviestiskandaalia ja vuotoja Venäjään pois kansakuntien muistista:
Pilapiirustuksissa Trumpin rinnalle on tullut kaveriksi presidentti Vladimir Putin. Tom Tolesin pohdinta velloo kuin television ajankohtaiset puheohjelmat, vaikka hän ei niitä juuri katsokaan. – Mehän olemme vasta kaiken alussa. Emme tiedä totuutta. Talouskytkennöillä, ehkä rahanpesulla on osuus.
Yle Watch kirjoitti viime kesäkuussa FBI:n pomo James Comeyn potkuja käsitelleessä  jutussaan Globalistieliitin poliittinen teatteri nimeltä Trumpin Venäjä-yhteydet niitä syitä, miksi Yhdysvaltojen hallitseva liberaalimedia haluaa pitää yllä keskustelua presidentin hatarista ja varmentamattomista kytkennöistä Venäjään. Tässä yhteydessä seuraava lainaus toimii edelleen pätevänä vasta-argumenttina median loppumattomille vihjauksille Venäjä-yhteyksistä:
Kun nämä seikat otetaan huomioon käynnissä olevassa Trump-jahdissa, on helppo ymmärtää, miksi Amerikkaa tosiasiassa hallitseva anglosionistinen eliitti haluaa esittää kaikki presidentin yhteydet Venäjään petoksellisina. On melko selvää, ettei tuo konnalauma itsekään usko hakkerointiin ja salaliittoon. Tietoisena tästä juutalaisten hallitsema valtamedia työntää maailmalle kuitenkin juonittelu-narraatiota, jonka tarkoitus on ainoastaan parjata Venäjää.

Kun venäläisille on tässä poliittisessa näytelmässä annettu pahiksen rooli, Trumpin on hyvin vaikea tehdä mitään rakentavaa Venäjän kanssa. Kaikki mitä presidentti tekee, vanha eliitti median suulla tuomitsee sen vehkeilyksi vihollisen kanssa. Kun katsoo tämän lietsotun hysterian lävitse, huomaa ettei siinä ole kyse siitä, mitä Trump tai Venäjä ovat tai eivät ole tehneet. Kampanjan tarkoitus on ainoastaan ehkäistä se, mitä nämä suurvallat toisilleen ystävällisinä valtioina saattaisivat tehdä. Siksi sionisti-globalistit ovat lavastaneet poliittisen teatterin, jotta Yhdysvalloilla ei voisi olla ystävällisiä suhteita Venäjään.


                                                           ****************************


Yle TV1, maanantai 7.8.2017 klo 23:50, Parakkielämää Oslossa 

1/3. Puolalaistyöläiset ovat asuneet Oslossa jo vuosia parakeissa toivoen pian pääsevänsä muuttamaan oikeisiin asuntoihin. Millaista elämä parakeissa on ja kuinka Lukasz viettää siellä syntymäpäiviään? HD Äänitekstitys: suomi.


Yle Fem, maanantai 7.8.2017 klo 19:00, Uusi koti Ruotsissa 

3/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Vietnamilainen Le Nyguen ja valkovenäläinen Marta Lundin kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.


Yle TV1, maanantai 7.8.2017 klo 21:00. A-studio 

Presidenttiehdokas Huhtasaari. Toimittajan Markus Liimatainen. Linkki Yle Areenaan.

torstai 3. elokuuta 2017

VALTAMEDIAT KUTEN YLE VAIKENEVAT YOUTUBEN KIRISTYVÄSTÄ SENSUURISTA



Pari päivää sitten Googlen verkkosivuilta kerrottiin, että sen omistama YouTube aikoo jälleen kerran kiristää sensuuritoimiaan. 
Maailmalla mikään suuri uutistoimisto ja media ei nostanut asiaa esille, vaan uutista käsiteltiin ainoastaan pienissä riippumattomissa uutissivustoissa. Suomessa tapauksesta kertoi ensimmäisenä ja melkeinpä ainoana uutissivisto Nykysuomi uutisessaan Youtube kiristää sensuuria ADL apunaan.

Tällä kertaa YouTubessa sensuuri ulottuu myös sellaisiin videoihin, jotka eivät suoranaisesti levitä globaalieliitin pelkäämää totuus- eli "vihapuhetta", vaan karsinnan kohteeksi joutuu mikä tahansa "kiistanalainen" materiaali, joka ei miellytä asiantuntijaksi värvätyn pahamaineisen juutalaisen painostusjärjestön Anti-Defamation Leaguen eli ADL:n silmää. Puolueellisen sionistijärjestön valinta YouTuben vihapuheasiantuntijaksi ei ole yllätys, sillä Google/YouTube on juutalaisten Sergei Brinin and Larry Pagen omistama. Sattumaa ei liene sekään, että myös muut vekkomaailman vaikuttajat Facebook, Wikipedia, Yahoo, MySpace, E-bay ja jopa PayPal ovat heprealaisen heimon tiukassa monopoliomistuksessa.

Lyhyessä uutisessaan Nykysuomi kertoo:
Google aikoo mm. rajoittaa videoiden leviämistä, jotka eivät riko sen ehtoja, mutta joissa on ”kiistanalaista” sisältöä.

Videot, joista jotkut käyttäjät ovat valittaneet voivat nyt joutua rajoitetuiksi eri tavoin, vaikka ne eivät rikkoisia sääntöjä siinä määrin että ne poistetaan.

Rajoituksina voi tulla mm. varoitustekstejä, mainoksia ei sallita niille ja toimintoja kytketään päältä kuten kommentointi, tykkääminen tai se, että videota voidaan ehdottaa palvelussa.

Google myös käyttää yhä enemmän koneoppimista videoiden poistamiseen. Youtube on myös ottanut kumppanikseen 15 uusliberaalia toimitahoa pahan kitkemiseen palvelustaan.

Tunnetuin niistä on ADL, joka on mm. ilmoittanut, että luvut 13, 38, 83, 511 ja 43 ovat rasistisia. ADL:ää on myös syytetty siitä, että se väittää Israelin kritisoimista antisemitismiksi. 
ADL kieltää Armenian kansanmurhan samalla taistellessaan juutalaisten kansanmurhan unohtamista vastaan ja on lisännyt vihalistoilleen mm. juutalaisten kansanmurhasta selvinneiden jälkeläisiä.
YouTuben tiukentuneesta totuuden tukahduttamisesta ovat olleet huolissaan vain erilaiset riippumattomat sananvapausjärjestöt, libertaarit sekä kansallismieliset aktivistit, joihin sensuuri ensisijaisesti kohdistuu. Luonnollisesti äärivasemmisto on ollut uutisesta hiljaa, sillä se hyötyy eniten siitä, että poliittisten ideoiden ja vaiettujen totuuksien markkinoilla vastapuolen näkemykset vaiennetaan suurelta yleisöltä.

Maailman suurimman videoiden levityskanavan toimet ovat suututtaneet myös ne vaihtoehto-oikeiston aktiivit, jota suhtautuvat muutoin positiivisesti juutalaisiin. Heistä yksi tunnetuin, Ramzpaul, kertoo tuoreessa videossaan, että mikään uusnatsien propaganda ei ole kyennyt lisäämään niin paljon antisemitisimiä kuin ADL:n ryhtyminen YouTuben pääsensoriksi. Ramzpaulin mukaan YouTuben ratkaisu todistaa ikävällä tavalla, että natsien ennakkoluuloiset puheet juutalaisista ovat sittenkin totta.


                                                     *****************************

Yle Fem, torstai 3.8.2017. klo 19:00, Minun Ruotsini 

7/9. Juontaja Ylva Hällen työskenteli 1990-luvulla pakolaisleirillä. Nyt hän tapaa perheen, johon tutustui siellä. Syyriasta Ruotsiin paennut Fady on onnistunut aloittamaan Forshagassa uuden elämän perheensä kanssa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

tiistai 1. elokuuta 2017

ARKIHAVAINTO ILMAN 0-TUTKIMUSTA: YLESSÄ KEKSITYT JUTUT LEVIÄVÄT KAIKKEIN NOPEIMMIN


Mitä enemmän ihmiset etsivät internetistä tietoa ja uutisia, sitä epätoivoisemmaksi käy etabloituneiden valtamedioiden taistelu vähenevän lukijakuntansa ja uskottavuutensa puolesta. Internetin ilmaantuminen 1990-luvulla ei ole ainoa syy valtamedian epäsuosioon, vaan kansalaiset ovat huomanneet, että virallinen uutisjournalismi on selkeästi epäluotettavampaa, arvolatautuneempaa ja propagandistisempaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Niin sanonut vastamediat, joita valtamedia kutsuu ylimielisesti valhemedioiksi, eivät ole syntyneet tyhjästä tai silkasta pahantahtoisuudesta, vaan ne ovat tulleet täyttämään tiedollista tyhjiötä ja pimitystä, joista valtavirran tiedotusvälineet ovat ideologisista syistä päävastuussa. Peittääkseen omat valheensa valtamedia kiinnittää yleisen huomion "valeuutisiin", joita tekevät tietenkin kaikki muut paitsi viralliset ja arvostetut uutistalot. 

Vaikka Ylen verkkosivujen tuore uutisjuttu Saksassa tutkittiin valeuutisten levittämistä: Maahanmuuttovastaiset valheet levisivät kuin kulovalkea ei koskekaan Suomea, halutaan sen julkaisulla kertoa, että myös täällä on "yhteisestä arvopohjasta" (lue: media- ja talous"eliitin" arvot) poikkevia uutissivustoja, joita kuluttajat eivät saisi missään nimessä seurata. Artikkeli on niin osoitteleva, ettei sen viestiä ota tosissaan kuin ne, jotka uskottelevat itselleen vain kabaalin äärioikeiston vastaavan "valeuutisista". 

On tutkitusti totta, että huomattava joukko suomalaisista suhtautuu hyvin skeptisesti politisoituneen Ylen uutistarjontaan, mutta valtionjätillä ei ole toisaiseksi vielä hätää, koska sen suurimpana katsojarunkona on vuodesta toiseen demarieläkeläiset, jotka uskovat sen sanaan kuin paavin julistuksiin. Yleisradio kyllä aavistaa, että kun tuo höperehtivä katsojasegmentti on ajan myötä väistymässä, kanavajätti ei ole kiristyvässä kilpailutilanteessa saamassa tilalle uusia höynäytettäviä. Vielä tällä hetkellä se voi luottaa valtiouskollisiin demarikatsojiinsa, joille uppoaa hyvin mm. tänään Päivän kasvo -tv-ohjelmassa haastatellun valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantilan vakuuttelut siitä, että maamme koulutustaso (mm. monikulttuurilla aivopestyt lastentarhat ja punainen yliopisto) on niin korkea, että kriittinen medialukutaito panee heidät luottamaan vain Yleen ja muihin valtamedioihin.

Saksalaisia valeuutisia käsitellyt uutisjuttu paljasti epäsuorasti, että Saksan yleisradioyhtiö ARD:n eilen esittämä dokumentti stuttgartilaisen yliopiston valeuutiskokeesta on itsessään keinotekoisesti luotu uutinen. Sekä Ylen jutusta etti Hohenheimin yliopiston "selvityksestä" käy nopeasti selväksi, että keksittyjen juttujen poliittisena määritelmänä on oletusarvoisesti "äärioikeistolaisuus":
Yliopiston työntekijät kehittivät valeuutisten lisäksi neljä valeprofiilia seuramaan oikeistopopulistiksi tiedettyjä nettisivustoja. Suosituin valeprofiili keräsi kahdessa viikossa 251 Facebook-seuraajaa. 
"Der Volksbeobachter" muistutti nimeltään Völkische Beobachter -sanomalehteä, joka oli natsien puoluelehti vuodesta 1920 vuoteen 1945. Tutkijoiden mukaan jo nimen piti kertoa, että kyseessä ei voi olla kovin uskottava media.
Miksi tutkimus ei ottanut kohderyhmäkseen myös äärivasemmistolaisia ja valtavirran liberaaleja sivustoja seuraavia ihmisiä? Ilmeisesti siksi, että sellainen tutkimus olisi antanut vääränlaisen lopputuleman. Siksi Hohenheimin yliopiston tutkimusasetelmassa establishmentin tiedotusvaltaa tukeva johtopäätös oli selvä jo ennen tutkimusta:  valeuutisista vastaa vain ja ainoastaan oikeistopopulistit eivätkä suinkaan valtavirtaliberaalit ja äärivasemmisto. Vuosien varrella paljastuneet valtamedian huijaukset puhuvat luonnollisesti tällaista yksipuolista tulkintaa vastaan.

On tragikoomista, että Saksaa vuodesta 1945 hallinneen sionistisen miehityshallinnon äänitorivena toimiva ARD esittää tv-dokumentin punavihreän yliopiston keksimän vaihtoehtomedian valheista. ARD ei ole tietenkään maan ainoa saksalaisvihamielinen mediajätti, koska myös yksityiset tiedotusvälineet ovat tiukan totuussäätelyn ja itsesensuurin alaisia, mutta toisaalta sen valtava katsojapeitto edustaa samaa ylivaltaa kuin verorahoitteinen Yle Suomessa, joten kyse ei ole mistä tahansa propagandan levittäjästä. Siksi ARD:n (ja Ylen) valheet ja pimitykset ovat monta kertaa raskauttavampia kuin amatööripohjalta toimivien vaihtoehtomedioiden muutamat tarkastamattomat uutisjutut.

Ymmärrettävistä syistä maamme valtamediat eivät halua nostaa esille saksalaisten hengenheimolaisten  kieroilua tiedotusvälineissä. Parikymmentä vuotta sitten tämä oli vielä mahdollista, jolloin muutamassa valtalehdessä reposteltiin toimittaja Michael Bornin kolmeakymmentä saksalaisille tv-kanaville tekemää valedokumenttia. Hänen tunnetuin huijausdokumentti esitettiin syyskuussa 1994 Stern-tv:ssä, jossa aiheena oli amerikkalaisen Ku Klux Klanin toiminta Saksassa. Mitään saksalaista Klaania ei oikeasti ollut, mutta tiedostava punaliberaali Born halusi, että sellainen pitää olla, jotta mediassa saataisiin lietsottua moraalipaniikkia ja mässäillä vaarallisilla rasisteilla, joiden toimintaan valtiovallan pitäisi puuttua ankarasti. Bornin dokumentin ensimmäisessä versiossa ei esitetty muita todisteita Saksan Klaanista kuin muutama anonyymi haastattelu ja epämääräisiä vihjeitä saksalaisten ja amerikkalaisten rotuaktivistien kirjeenvaihdosta. Kunnon skuuppia odottaneelle Stern-tv:lle tämä ei tietenkään riittänyt ja se tivasikin Bornilta tiukasti, että "missä ovat huput? Ilman huppuja ei filmiä!". Born teki työtä käskettyä ja ompeli itse (sic!) lakanoista klaaniasusteet ja pyysi paria tuttuaan esittämään "seremoniaa". Vaikka tulos oli kömpelö, se kuitenkin riitti Stern-tv:lle. Melko pian ohjelman esittämisen jälkeen Bornin valedokumenttien vyyhti alkoi purkaantua. 

Bornin tapaus ei ole Saksassa mitenkään ainutlaatuinen, vaan siellä valtamediat ovat sodan jälkeisenä aikana syyllistyneet mitä härskimpiin valheisiin kansallissosialisteja, nationalisteja ja jopa valtavirran konservatiiveja vastaan. Maan tapaan kuuluun, että valtion hallinto ja syyttäjälaitos katsovat näitä jatkuvia valheita ja saksalaisiin kohdistuvia vihakampanjoita läpi sormien, jonka vuoksi media ei joudu pyytelemään niitä koskaan anteeksi puhumattakaan vakavimmista rangaistusseuraamuksista.

Saksalaisella ja suomalaisella valtamedian härskiydellä on vain aste-ero, mutta muutoin ne vetävät yhtä köyttä epäkansallisen globalismin puolesta. Onneksi valtamedian valheita seuraavilta valppailta kansalaisaktvisteilta ei ole jäänyt tämäkään Ylen juttu huomaamatta. Juha Huopainen kertoo, kuinka Yle on mediakritiikissään häpeämättömän kaksinaamainen: 
En nähnyt Ylen uutisoivan Otto Brenner-säätiön selvityksestä, jonka mukaan ns. valtamedia raportoi siirtolaiskriisistä hyvin yksipuolisesti ja vähätteli toteutuneita ja potentiaalisia ongelmia. 
Tämä on ikävää, koska Otto Brenner-säätiön havainto koski laajasti ”laatumediakenttää” ja sen työskentelyä. Se, että somessa jaettu feikkiuutinen alkaa helposti levitä, ei mielestäni ole uutinen. Se, että laatumedia fantsuttelee, ja raportoinnin sijaan yrittää kasvattaa ja ohjata yleisöään ajattelemaan ja toimimaan ”oikein”, pitäisin paljon huolestuttavampana. 
Se, että Yle jätti viikko sitten julkaistun raportin uutisoimatta, vaikka se oli iso uutinen Saksassa, on toimituksellinen valinta. Se, että Yle uutisoi hassun ”jaoimme kolme uutista itse tekemällämme nettisivulla”-havainnon, on toimituksellinen valinta. 
Pidän surullisena, että Yle on tavattoman huolissaan valemediasta (joka ei varsinaisesti onnistu kenenkään muroihin kusemaan, vaikka yrittääkin), mutta ei ollenkaan huolissaan valtamediasta, vaikka valtamedia siis vähemmästä kusettamisen määrästä muokkaa ja rajaa yleistä mielipidettä ja keskustelun sopivuuden rajoja paljon enenmän. 
Minusta ongelma ei ole se, että joku hät’hätää verkkoon pystyyn pistetty sivu jakaa, ja onnistuu levittämään paskaa. Ongelma on, että ns. valtamedia kärsii suunnattomista biaksista, ja mikään määrä pahkasikamaisten ”me laatumediassa olemme totuuden asialla”-julistusten allekirjoittamista ei näköjään muuta tätä. 
Ja ymmärtääkseni ainoa Suomessa aiheesta uutisoinut oli Suomen Uutiset.
Saman päivityksen kommentissa eräs lukija muistelee, että Ylellä oli vielä 1990-luvulla "varaa" jonkinlaiseen vilpittömään mediakritiikkiin, vaikka Maailma Sanojen Vankina -ohjelma oli sinällään hyvin vasemmistolaisesti virittäytynyt:
Tärkeä aihe. Aikoinaan 90-luvulla Ylelläkin oli Maailma Sanojen Vankina - ohjelma, jossa paljastettiin valtamedian virheitä. Vähän oli kyllä silloinkin fiilis että ohjelma oli sen verran kuumaa kamaa että haluttiin piilottaa hankaliin katseluaikoihin. Toisaalta siihen aikaan ei oikein edes ollut mitään muuta kuin valtamedia, jos vastaavaa ohjelmaa tehtäisiin nykyään niin tuskin enää valtamediaa kritisoitaisiin.



                                                     ********************************



Yle TV1 Tiistai 1.8. klo 21:00. Allsång på Skansen  

Suora yhteislauluohjelma Tukholman Skansenilta, jonka juontaa Sanna Nielsen. Lähetyksen selostaa suomeksi Hanna Pakarinen. Ohjelmaa voi seurata ilman selostusta valitsemalla lähetyskieleksi ruotsin. HD


Aikamme kulttuurimarxilaisen identiteettipolitiikan läpilyönnistä kertoo paljon se, että jopa sellaisissa ohjelmissa, joissa multikulti- ja pervoprogandaa ei uskoisi löytyvän, se yllättääkin koko yhdessä viihtyvän perheen (selvennykseksi: perhe = isä + äiti + lapset).

Näin kesäaikaan ruotsalainen versio Tammerkosken sillalla -yhtieislauluohjelmasta esitetään
suorana Tukholmasta Yle tv 1:ssä joka tiistai. Parissa ensimmäisessä Allsång på Skansen -jaksossa saatiin eläkeläiset koukutettua mukaan tunnelmaan, kun lavalla näkyi vain liinatukkaisia ruotsalaisia. Ainoa ulkomaalainen vieras oli toisessa tai kolmannessa jaksossa näkynyt Suomen rangaistus Ruotsille, kulttuurikommunisti Arja Saijonmaa.

Saijonmaa ei ole tietenkään oikea "ulkomaalainen ruotsalainen" (oksymoroni), sillä häneltä puuttuu ulkoeurooppalainen suojaväri. Seuraaviin jaksoihin lisättiinkin pikku hiljaa mutta varmasti etnisesti eksoottisia uusruotsalaisia "artisteja". Ohjelmaa seuraavat demarieläkeläiset ikään kuin totuteltiin siihen, että kansallinen yhteislauluperinne onkin oikeastaan aika afrikkalainen juttu.

Eikä pelkästään afrikkalainen, vaan tämän iltaisen jakson perusteella myös transsukupuolinen, kun lavalla hypähti laulajapari, joista toinen oli tumma nainen ja toinen skandinaavinen transu. Jotta katsojille ei olisi jäänyt epäselväksi mistä on kysymys, Skansenilla liehui Ruotsin lipun vieressä sateenkaarilippu. Tietääkseni tuo lippu ei ole mikään virallisesti hyväksytty tunnus valtiolippujen ohella, mutta siellä se vai liehui todistaen kuinka pieni mutta vaikutusvaltaisen itsekäs painostusryhmä on saanut kantansa läpi yhteiskunnassa. Paikalla olleita katsojia asia ei haitannut, sillä he hoilasivat iloisia lauluja onnellisen lasittuneilla silmillään kuin olisivat olleet uppoavan Titanicin kansituoleilla. Täällä itäisellä puolella kotisohvien demarieläkeläiset ilmeisesti yhtyvät aina niin nauravaisten ruotsalaisten joutsenlauluun. 


Yle Fem Tiistai 1.8. klo 11:00, Uusi koti Ruotsissa 

2/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Venäläinen Igor Sapega ja makedonialainen Filip Skovin kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.


Yle Fem, tiistai 1.8.2017 klo 19:00, Sankareita helvetissä 

2/6. Anja jatkaa pelastusyrityksiään Nigeriassa, missä viattomat lapset saattavat menettää henkensä noitavainon takia. Andreas yrittää saada Filippiineille nopeasti ruoka- ja vesiapua taifuunin runneltua maata. HD Äänitekstitys: ruotsi.


Yle Fem, Tiistai 1.8.2017 klo 15:00 Historia: Euroopan juutalaisten tarina 

6/8. Ne, jotka selvisivät. Kun sodan loppu lähestyi, Himmler pyrki peittämään kansanmurhan jäljet hävittämällä kuolemanleirejä. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus). UUSINTA.


Yle TV1, tiistai 1.8.2017 klo 23:30, 
Klovni sotatoimialueella 

Tanskalainen Marie Louise Willemoes käy säännöllisesti Ugandan köyhimmillä slummialueilla ja pakolaisleireillä ilahduttamassa sodasta kärsineitä lapsia - klovnin asussa. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

maanantai 31. heinäkuuta 2017

KEHITYSMAALAISTEN MONET KONSTIT JÄÄDÄ LÄNSIMAIHIN IKUISESTI ELÄTETTÄVIKSI

Kristittyjä? Uskokoon ken haluaa!

Viime viikolla Yle kertoi tv-uutisissaan ja verkkosivujensa jutussa Sadat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristityiksi – paluuta vanhaan kotimaahan ei ole (26.7), kuinka sadat Afganistanista, Iranista ja Irakista Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista ovat "luopuneet" islamista ja liittyneet evankelisluterilaisen kirkon jäseniksi. Islamilaisille vääräuskoisten jymäyttäminen ei ole mikään rikos, kunhan sillä vain edistetään islamin solutusta ja leviämistä. Kulttuurien välisessä taistelussa Suomen kaltainen maa häviää aina ei-eurooppalisille, koska täällä peruslähtökohtana on rehellisyys. Väärin ymmärretyn naivin tasa-arvo-oletuksen vuoksi suomalaiset luottavat kehitysmaalaisten todistuksiin, vaikka muukalaisilla ei ole mitään aietta rehellisyyteen ellei se hyödytä heitä:
Rippikouluryhmässä olijoista useat kertovat syyksi uskonnon vaihtamiseen sen, että ovat pettyneitä islamiin. Taustalla on lähtö entiseltä kotiseudulta ja henkisesti raskas turvapaikkaprosessi.
Todellinen syy, johon muslimimuukaiset ovat pettyneet ei ole oma uskonto, vaan päätös turvapaikan hylkäämisestä. Siksi mikä tahansa keino, jolla voidaan saada oleskelulupa käytetään hyväksi. 

Muslimit ovat tuskin itse keksineet kääntyä kristinuskoon, vaan tässä on luultavasti ollut apuna suomalaisia juristeja tai muita asiantuntijoita, jotka ovat suomalaisvihassaan vihjanneet maahantukeutujille tällaisesta porsaanreiästä. Kun jalka on oleskeluluvan avulla saatu ovenrakoon ja joku viidakkokuumeinen lähiövalas vielä raskaaksi, voi paluu islamiin taas alkaa. 

Samaa strategiaa on yritetty käyttää myös homoksi julistautumisella. Kieron juonen taustalla on islamilaisten kehitysmaiden vihamielinen suhde homoseksuaalisuuteen, johon vetoamalla yritetään saada vainotun turvapaikanhakijan status. Mikäli tällä perusteella maassaololupa irtoaa, tuskin menee montakaan viikkoa, kun nämä tummat "vainotut homot" ovat jo joukolla vikittelemässä vaaleita 15-vuotiaita suomalaistyttöjä.

Suomalaisessa pappiskunnassa yhdistyy hyväuskoisuus, sosialismi ja kansallinen masokismi. Pastori Vesa Julinia ei näytä edes kiinnostavan yllättävästi kristinuskoon kääntyneiden muhamettilaisten uskovakaumuksen aitous:
Uskon lujuutta on kuitekin vaikea ulkopuolisen arvioida. – Osa on vakavissaan, mutta joukossa on myös heitä, joiden motiivit liittyy turvapaikkaprosessiin. Mutta jos näin on, niin se on pinnan alla emmekä me pysty sitä selvittämään, tuumaa pastori Vesa Julin Imatran seurakunnasta.
Julin todennäköisesti ymmärtää sisimmissään, mitkä ovat turvapaikkaturistien hengellisen kääntymisen todelliset motiivit. Hän katsoo ilmiötä läpi sormien, sillä hän näyttää hyväksävän sen, että konsit on monet, kun maahan pyrkii jäämään "krisitittyjä" Troijan hevosen islamilaisia sotureita.

                                                        ****************************




Yle TV1, maanantai 31.7.2017 klo 19:00, Mannerheim - Jörn Donnerin kertomana 

5/5. Presidentti Mannerheim ei joudu sotasyyllisten joukkoon. Sairas vanhus vetäytyy yksinäisyyteen, viettää aikaa Sveitsissä ja valmistelee muistelmiaan. Kun hän lähtee viimeiselle matkalleen, teos on julkaisua vailla. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1, maanantai 31.7.2017 klo 21:00, A-studio 

Miksi Suomi ei saa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kuriin? Studiossa ministeri Annika Saarikko. Juontajana Marja Sannikka. #yleastudio HD



Yle Fem, maanantai 31.7.2017 klo 18:25, Ghanan lapset: Ghanan lapset 

Kofi tanssii. Kofi-poika on todellinen taituri afrikkalaisessa breakdancessa. Hän on mukana tanssikoulun esityksessä. buu.yle.fi Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Sallittu kaiken ikäisille.


Yle Fem, maanantai 31.7.2017 klo 18:30, Tuhatvuotinen usko 

Sarja alkaa, 1/6. Onnistuiko viikinkikuningas Harald Sinihammas käännyttämään tanskalaiset kristityiksi 900-luvulla? Entä miksi tanskalaisessa passissa komeilee Jeesus-hahmo? Sarja tanskalaisen kristinuskon historiasta. HD Äänitekstitys: ruotsi.


Yle Fem, maanantai 31.7.2017 klo 19:00, Uusi koti Ruotsissa 

2/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Venäläinen Igor Sapega ja makedonialainen Filip Skovin kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

FYYSIKKO KARI ENQVIST KANNATTAA EDISTYSUSKOVAISTEN UNIVERSAALIKOMMUNISMIA

Fyysikko Kari Enqvist.

Globalistisen ideologian ja politiikan tietää olevan kriisissä, kun sen puolustajiksi nostetaan luonnontieteen ammattilaisia, joiden puheilla uskotaan olevan tieteellisen objektiivisuuden vakuuttavuutta. Viimeisin esimerkki turvautumisesta tieteen auktoriteettiin on Ylen verkkosivuilla julkaistu Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvistin kolumni 
Fasismin tieltä väistyvät ensin faktat. Varsinaisia esimerkkejä fasistien epätieteellistä faktoista hän ei kuitenkaan esitä, vaan tyytyy sättimään populistien fasistisia piirteitä, jotka ovat hänen mielestään esteenä tieteen vapaudelle ja maailman muuttamiseksi monoliittiseksi sosiaalidemokratiaksi.

Koska Enqvistin kirjoituksen tyylinä on kolumni, se ei ole mielipidekirjoitusta kummoisempi julistus yhden yhteiskuntafilosofian puolesta toista vastaan. Sellaisena se pitäisi myös nähdä, mutta valitettavasti Ylen suurimmalle seuraajasegmentille demarieläkeläisille kaikki on suurempaa viisautta kunhan se tulee vain kovan tieteen auktoriteetilta. Sekä tuulipukukansa että spesifin tieteen ammattilaiset näyttävät uskovan, että asiantuntijuus tietyllä alalla tekee puhujasta tietäjän mistä tahansa asiasta. 

Enqvistin ohella maamme toinen joka alan asiantuntija on Turun yliopiston avaruustieteen professori Esko Valtaoja, joka lausuu milloin mistäkin asiasta näkemyksiä, jotka voisivat yhtä hyvin tulla Esson baarin aikamiesporukan suusta. Tämä ei ole retorinen heitto, sillä tutkimuksissa, joissa on arvioitu koehenkilöiden kykyä arvioda ennustettavien asioiden toteutumista, asiantuntijat ovat menestyneet niissä vain hieman paremmin kuin keskimääräiset kansalaiset. Tämä tosin vain silloin kun ennustettava asia on liittynyt asiantuntijoiden omiin aloihin, mutta heti kun on menty oman erikoisosaamisen ulkopuolelle, ero tavallisten ihmisten ja asiantuntijoiden arvioiden välillä on kutistunut olemattomiin. Tämä käy erityisen selväksi poliitikassa, jonka kehityksen arviointi on pelkkää arvaamista omilla ideologisilla mieltymyksillä.

Tieteen ideologiaa puolustessaan Enqvist ottaa keppihevosekseen fasismin ja sen eri kuvitellut muodot. Tekstin ainoa huomionarvoinen neutraali havainto löytyykin juuri siinä kohtaa, kun kirjoittaja tunnistaa anarkokommunisteissa fasistisia piirteitä, vaikka tarkempaa olisi puhua yleisinhimillisestä fanaattisuudesta, suvaitsevattomuudesta ja oikeassaolemisen halusta, jotka löytyvät vähintään piilevinä jokaikisestä ideologiasta ja uskonnosta:
Esimerkiksi Hampurin hiljattaisen G20-kokouksen anarkistirieha oli eräiltä piirteiltään fasistista vaikka se antifasistiseksi julistautuikin. Tuo kadun kaoottinen parlamentti, jonka väkivalta-osasto pukeutuu mustaan huppari-univormuun, vastusti globalisaatiota aivan kuten Hitler syytti Saksan kuvitellusta alennustilasta ei vain juutalaisia vaan nimenomaan kansainvälistä juutalaista finanssipääomaa.  
Fasistisen mielen ehdottomuus, sen järkkymätön usko henkisen ja fyysisen väkivallan puhdistavaan voimaan, sen luottamus kuvitellun kansan luovuttamaan kuviteltuun valtakirjaan, on täysin vastakkainen tieteen eetokselle.
Jälkimmäisen kappaleen vastakkainasettelu on yhtä mielekäs kuin sanoisi, että tuli on vastakkainen jään olemukselle, jonka vuoksi edellistä ei saisi olla. Eihän tietyn yhteiskuntajärjestyksen taustalla olevalla elämänfilosofialla pitäisi sinällään olla mitään merkitystä tieteelle, joka toimii itsenäisesti omilla ehdoillaan. Riippumatta ideologiasta yhteiskuntajärjestyksen todellisuus ja olemus on aina eri kuin tieteen, joten niiden asettaminen keinotekoisesti vastakkain on järjetöntä. Yhtä hyvin voisi sanoa, että monikulttuurisen ja arvorelativistisen yhteiskunnan mentaliteetti on vastakkainen tieteen eetokselle, koska edellä mainitun "eettisenä" vaatimuksena on suvaita keskenään ristiriitaisia arvostelmia.

Kulttuurissa tiede on vain yksi ilmaus inhimillisestä toiminnasta, mutta Enqvist uskoo sen olevan kaikkein tärkein ja perustavin vain siksi, että sattuu harjoittamaan sitä itse. Hänen on vaikea hyväksyä sitä, että länsimaisen kulttuurin lopun sivilisaatiovaiheessa syntynyt tiede on sen pelkkä sivutuote, vaikka sitä ollaankin nyt nostamassa uskonnon korvaajaksi ja koko kulttuurin päämääräksi. Mikäli tämä yksiulotteisen "kaiken selittävä" maailmankatsomus ei pääsekään hallitsemaan kaikkialla ja olemaan ylimpänä, syynä täytyy olla fasismin kaltaisen vastavoiman synnyttämä kitka. Enqvist kirjoittaa, että 
Tiede ei menesty fasismissa, vaan näivettyy pois, kuten se näivettyi Hitlerin Saksassa ja Mussolinin Italiassa, kun parhaat tutkijat pakenivat ulkomaille. Tiede on fasismia edeltävän ajan ensimmäinen uhri. Tieteen kohtalo varoittaa tulevasta kuin kanarialintu kaivoksen kaasuista. Ja nyt kanarialintua heikottaa Trumpin Yhdysvalloissa, Erdoganin Turkissa ja muuallakin, kuten Puolassa ja Unkarissa. On siis aika haistella tuulta ja yrittää arvuutella, mihin suuntaan olemme menossa.
On omituista, että kirjoittajan listalta puuttuu kokonaan teokratiaan perustava islam, jolla ei ole lainkaan tieteellistä traditiota. Silti edes islam ei suhtaudu (luonnon)tieteeseen vihamielisesti vaan ainoastaan välinpitämättömästi. Sen sijaan fasismin puhumattakaan nykyisen populismin pitämistä tiedevastaisina on tahallista liiottelua. Euroopan 1920-40 lukujen fasistiset liikkeet ja hallinnot eivät suinkaan halunneet kumota tiedettä, vaan antoivat sille yhteiskunnassa roolin, jossa se ei ole itsetarkoituksellisen johtavassa asemassa kuten se on nyt tutkaparinsa markkinakapitalismin kanssa. 

Se, että fasistisissa maissa tiede nähtiin vain yhtenä monista kulttuurin muodoista, on tieteisuskoville tietenkin silkkaa irrarationaalista tiedevastaisuutta, sillä heidän mielestään kaiken pitää olla tieteelle alisteista. Yhdysvaltain ja Itä-Euroopan populististen hallintojen pitäminen tiedevastaisina on vielä fasismiakin perusteettomampaa, koska mitään tieteenvapauden vastaisia toimia niissä ei ole tehty. Toisin kuin lännessä Itä-Euroopassa nimenomaan puolustetaan puhdasta tiedettä, kun valtio supistaa määrärahoja tietyiltä ideologisilta yhteiskuntatieteiltä ja kulttuurimaxilaiselta propagandalta kuten sukupuolentutkimukselta ja rasistiselta "valkoisen etuoikeuden" tendenssitutkimukselta. Näitä huuhaa-aineita ei Itä-Europpassa kielletä, vaan niitä kehoitetaan hankkimaan rahoituksensa itse tai siirtymään sinne minne ne yliopiston sijaan kuuluvat eli kansanopistoihin.

Vaikka kirjoittaja pelottelee fasismilla, hänen todellisena päähuolenaan on populismi, jonka piirteitä hän samaistaa historialliseen fasismiin, jotta sillä ei olisi legitimiteettiä toimia liberaalidemokratiassa. Kansanvallan eli demokratian kannalta on suorastaan koomista, että Enqvist pitää populismin kansaan vetoamista tuomittavana fasistisena piirteenä, vaikka suoraa demokratiaa on harjoitettu Antiikissa ja viimeisen parinsadan vuoden aikana lähes kaikissa länsimaiden poliittisissa liikkeissä. 

Kirjoituksen varsinainen poliittiinen viesti on, että tulipa nykypopulismi ("fasismi") sitten oikealta tai vasemmalta, se on tuomittavaa, koska se panee jarruja yksiulotteisen utilitaristiselle globaalikapitalismille hidastaen näin samalla myös tieteen laajenemispyrkimyksiä. Tieteentekijät kuten Kari Enqvisti puolustavat politiikassaan raakaa globaalikapitalismia sen suomien resurssien lisäksi myös siksi, ettei se vaadi tieteelle ja sen sovellutusten seurauksille juuri mitään rajoituksia. Tämä siksi, että kapitalismin ylläpitämässä tieteellis-teknisessä maailmassa muutos nähdään "edistyksenä" ja edistys on puolestaan hyvä, jota ei voida kyseenalaistaa. Kun oikeisto- ja vasemmistopopulistit haluavat nostaa esille vaatimuksen oikeudenmukaisesta hyvästä elämästä, joka ei ole sidottu kapitalistiseen hyötyajatteluun ja tieteen etenemiseen, tiedeuskovat näkevät sen "taantumuksena", koska tuollainen asenne palvelee ensisijassa vain ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin intressiä eikä fetissiksi nostettua edistystä. 

Siitä huolimatta, että tieteentekijät ja taloususkovaiset kannattavat edistystä, he tulkitsevat sen eri tavalla, joka synnyttää eripuraa näiden välillä. Taloususkovaisille tiede on pelkkä väline tehokkaamman tuotannon ja uusien innovaatioiden synnyttämisessä, kun taas liikemaailman rahoituksesta pitkälti riippuvainen "tiedeyhteisö" haluaisi olla ylin auktoriteetti siinä, miten maailma ja elämä tulisi ymmärtää ja miten ihmisyhteisöjä pitäisi pelkän tieteellisen maailmankuvan perusteella hallinnoida. Kolumnisti Enqvist ei turhaan peittele kantojaan, millaista tieteen ja kapitalismin määräämää yhdenmukaistettua monokultturista tulevaisuutta hän meille kaavailee.

Enqvist perustelee ainoana oikeana pitämänsä kehityssuunnan oman tieteenalansa fysiikan termodynamiikan toisella pääsäännöllä, jossa suljetun järjestelmän epäjärjestys eli entropia kasvaa. Rinnastamalla fysiikan ilmiön kulttuurin muutokseen kolumnisti ei välttämättä syyllisty suoranaiseen kategoriavirheeseen, mutta on selvää, että tällöin puhutaan eri ilmiömaailmoista, joissa pätevät eri lainalaisuudet:
Otetaan oppia fysiikasta. Sen mukaan kuuma ja kylmä sekoittuvat aina, kun vain aikaa on tarpeeksi. Pienikin yhteys niiden säiliöiden välillä riittää sotkemaan molekyylit tasalämpöisiksi. Ja todellisuushan on pohjimmiltaan fysiikkaa.  
Myös maapalloistuminen on suuri tasapäistäjä. Edes historiastaan ylpeät kiinalaiset eivät enää pukeudu keisarilliseen silkkiin vaan edustavat samaa tummanpuhuvaa kravattikapitalismia kuin kaikki muutkin.
Tässä kohtaa pitää väljästi ymmärrettynä muistaa, että maapallo ei ole suljettu systeemi, koska me saamme energiaa ulkopuolella olevasta auringosta. Juuri se on taannut sen, että paikallisessa avoimessa järjestelmässä kuten maapallolla on syntynyt elämää ja sen myötä ihmisen luomaa kulttuuria. Tietysti nykymaailmasta löytyy Enqvistin kaltaisia kaaoksen ruhtinaita, joille on tärkeää, että maailman eri kulttuurit muunnetaan yhtenäiseksi haaleaksi litkuksi. Tämä ei ole kuitenkaan väistämätön kehityskulku, jonka myös Enqvist myöntää, koska vaivautuu varoittamaan globalisaation vastaisista voimista.

Kun luonnontieteilijät alkavat selittää yhteiskuntaa ja kulttuuria koskevia asioita, he heijastavat niihin universalisoivia  käsityksiä, jotka ovat lähtöisin tieteellisestä ajattelusta. Tällaisessa ajattelussa peruuttamattomasti erilaisten kulttuurien ja ihmispopulaatioiden kuvitellaan poikkeavan toisistaan vain näennäisesti, sillä lopulta ihmislajia ohjaa kaikille yhteinen järki. Koska rationalismiin ja sen luomaan universalistisen yhteinäiskulttuurin voittoon ovat uskoneet eniten tiedemiehet, ei ole yllättävää, että he ovat mieltyneet ideologioihin, jotka näitä asioita parhaiten edistävät. 

Tänään se on finassikapitalismin ohjaama globalismi, eilen se oli kommunisimi. Fysiikan ohella 1970-luvun Suomessa erityisesti matematiikka oli yliopistossa kommunistien suosiossa, koska sen uskottiin formaalina eli käsitteellisenä tieteenä olevan linjassa kommunistisen "rationaalisen" ja universalistisen maailmankäsityksen kanssa. Lännen kommunistiopiskelijoiden erityinen analogiavirhe oli se, että heidän suosiman matematiikan analyyttiset välttämättömät totuudet rinnastettiin kommunistisen materialismin ja yhteiskuntafilosofian "järkähtämättömiin totuuksiin". Laajemmassa yhteydessä  tieteellinen kommunismi oli työkalu, jolla varmistettiin kommunismin vääjämätön etenenminen historian päämääränä. Tämä on tuttua Karl Marxilta, joka otti jo varhain vaikutteita Hegelin idealismista ja teleologisesta (päämäräisestä, tarkoituksellista) historianfilosofiasta. 

Fyysikko-kolumnisti Kari Enqvistin universalistinen optimismi ei juonnu kommunismista, vaan luultavasti 1990-luvulla uushegeliläisyyttä edustaneesta  Francis Fukuyamasta, joka jukaisi vuonna 1992 maailmanlaajuisen best-sellerin Historian loppu ja viimeinen ihminen. Toisin kuin Marx, joka piti kommunismia ihmiskunnan päätepisteenä ja huippuna, Fukuyama katsoo kirjassaan liberaalidemokratian edustavan historian loppua. Tosin myöhemmin hän irtisanoutui tästä kannasta. Itse asiassa Fukuyama epäili jo kirjansa viimeisessä viidennessä luvussa, että Nietzschen kuvaama materialistisella hyvinvoinnilla kyllästetyn viimeisen ihmisen elämänmuoto ei tyydytä koko ihmiskuntaa, vaan aina löytyy ihmisiä, jotka omasta edusta piittaamatta haluavat jotain itseään suurempaa, jonka puolesta ei ainoastaan elää vaan ennen kaikkea kuolla. Ikuinen rauha ilman ihmisryhmien taistelua itseään suuremman asian puolesta olisi tylsyydessään maanpäällinen Helvetti. Jo Antiikin kreikkalaiset ymmärsivät, että jotta Ihmiselämä olisi täyttä, siihen täytyy kuulua myös traaginen ulottuvuus. Enqvist toivoo sen sijaan kesytettyjen ja kuohittujen ihmislampaiden maailmaa:
Kysykää siis itseltänne, kumpi on todennäköisempää: että tuhannen vuoden kuluttua maapallo on edelleen riitaisten kansallisvaltioiden kokoelma vai jonkinlaisen maailmanhallituksen ohjailussa? 
Enqvist viittaa kirjoituksena alussa Timothy Snyderin kirjaan Tyranniasta, jossa varotellaan fasmismin vaaroista, mutta juttunsa lopussa hän toivoo, että maailmaa hallitsisi totalitaristinen ja yhdenmukaistava maailmanhallitus. Enqvistin toiveessa ei ole mitään uutta, sillä viimeksi Neuvostoliitto Itä-Euroopan satelliitteineen yritti laajentua koko maailman kattavaksi valtiolliseksi järjestelmäksi.  

Mikäli tuollainen sekulaarihumanistinen ja universalistinen valtio joskus syntyisi, merkitsisi se politiikan kuolemaa. Oikeusfilosofi Carl Scmittin mukaan maailmanvaltio ei voisi olla poliittinen yksikkö sanan varsinaisessa merkityksessä, koska politiikan maailma ystävine ja vihollisineen on väistämättä monenkeskinen pluriversumi eikä universumi. Koska politiikka muuttuu maailmanvaltiossa käsitteellisesti mahdottomaksi, siellä ei voi silloin olla myöskään demokratiaa, jonka kolumisti epäsuorasti tunnustaakin puhumalla "maailmanhallituksen ohjailusta".

Baabelin tornin rakentaminen on tuhoon tuomittu yritys, mutta oman kulttuuripiirin käsittävät kokonaisuudet  kuten Rooman imperiumi tai mongolivalloittajien imperiumi idässä todistavat, että suuretkin kokonaisuudet ovat mahdollisia, mutta vain tiettyjen kulttuuristen ja etnisten ehtojen vallitessa. Belgialaispoliitikko Jean-François Thiriart (1922–1992) ideoi jo 1950-luvulla eurooppalaisen imperiumin, jossa valtiot noudattava itsenäistä talous- ja kulttuuripolitikkaa, mutta ovat samalla liittoutuneet sotilaallisesti yhteen. Tämä voisi olla järkevää aikana, kun maanosaamme kohdistuu sekä muslimien väestöpäine että Yhdysvaltain ja Venäjän halu määrätä asioitamme. Pisimmälle menevissä visioissa, joita ovat esittäneet Francis Parker Yockey ja sittemmin Guillaume Faye, vaaditaan valkoisen rodun imperiumia Dublinista Vladivostokiin. 

Nämä kaikki vaihtoehdot takaisivat, että myös tulevaisuudessa inhimillisen kulttuurin korkeimmat ilmenemismuodot säilyisivät ja matka tähtiin olisi mahdollinen. Enqvistin visio ei tätä turvaisi, sillä se muistuttaa liikaa globaalieliitin suosimaa Richard Coudenhove-Kalergin suunnitelmaa, jossa kulttuuri laskeutuu afrikkalaiselle tasolle, kun väestöjä pyritään maailmanvaltion nimissä yhdistämään:
Annan heti oikean vastauksen: jos haluamme olla elossa vielä tuhannen vuoden kuluttua, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jälkimmäinen. Se on maali, jota kohti historian nuoli osoittaa. Jos tuo nuoli menee ohi, ihmiskunta on suunnattomissa vaikeuksissa
Se suunta mihin globalistit ja Enqvistin kaltaiset Yhden maailman  utopistit ovat planeettaamme viemässä on jo nähty. Kaiken elämän yksipuolistuminen ja samanlaistuminen alkaa näkyä lähes kaikkialla maailmassa. Se taas perustuu standardisoituun kulutuskeskeiseen elämäntapaan, jonka hintana on paheneva ekokastastrofi. Kun tähän universalistiseen keitokseen lisätään ihmislajisolidaarisuus, saamme Afrikan väestöräjähdyksen, jonka paineaalto tekee kaikkialla maailmassa ekologista, etnistä ja kulttuurista tuhoa. Jos lajimme haluaa olla elossa vielä tuhannen vuoden kuluttua, niin silloin mikä tahansa muu vaihtoehto kuin Enqvistin ehdottama soisi sille paremman mahdollisuuden.