perjantai 2. joulukuuta 2016

YLESSÄ OIKEUS IDENTITEETTIIN - PAITSI VALKOISILLA SUOMALAISILLA

Käenpojissa on myös tyttöjä.

Yle Radio Puheessa on kesästä asti lähetetty Mahadura ja Özberkan -nimistä ei-suomalaisten feminististä ohjelmaa. Se korvasi aiemmin toisen monikultturismia indoktrinoineen Ali ja Husu shown, jossa valmiiseen pöytään tulleet vierasperäiset suunsoittajat nälvivät eri kulmista suomalaisia ja väittivät toistuvasti, että suomalaisuus on vain konstruktio, jonka vuoksi kuka tahansa voi olla suomalainen. Toisin päin homma ei tietenkään pelaa eli valkoinen suomalainen ei voi halutessaan olla iranilainen tai somali.

Monikultturistiset mediat kuten Helsingin Sanomat käyttävät kaksoisstrategiaa yrittäessään myydä ohjelmaa suurelle yleisölle. Lehti antaa mielikuvan, että kyse on tavallisista meikäläisistä, joiden ensisijainen identiteetti olisi heidän supisuomalaiset kotikaupunkinsa:
Özberkan on kotoisin Turusta, Mahadura Mikkelin Luusniemestä. ”Olen maalta, olen nähnyt kun lehmä poikii – ihan ­oikeasti”, Mahadura sanoo.
Televisiossakin nähtävässä ohjelmamainoksessa Mahadura ja Özberkan kuitenkin korostavat "oikeutta omaan identiteettiin", eivätkä he tarkoita tällä tietenkään turkulaisuutta ja mikkeliläisuutta, vaan paljon perustavampia ei-eurooppalaisia identiteettejään.

Suuresta tuntemattomuudesta Ylessä ääneen päästetty mamupari hyökkää kulttuurimarxilaisesti kahdella rintamalla, ensin suomalaisten etnistä integriteettiä vastaan ja toisaalla sukupuolten rinnakkaiseloa vastaan aggressiivisen sukupuolinarsistisella feminismillään. Ylen Puheen verkkosivuilla ohjelmaa esitellään mm. seuraavasti:
Ohjelma on alusta alkaen seurannut Suomen maahanmuuttopolitiikan vivahteikkaita vaiheita ja ottanut osaa keskusteluun omalla räväkällä tyylillään - ja samalla myös herättänyt voimakkaita mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tärkeää ohjelmaa ja sen tekijöitä on ilo kiittää monista hulvattomista nauruista, näkökulmien avaamisesta sekä itsensä likoonlaittamisesta!  
(...) Ohjelman vetäjät pohtivat mm. mitä erilainen naiseus on ja miten se näkyy tämän päivän Suomessa. Lisäksi peilataan yhteiskuntaa oman identiteetin kautta ja keskustellaan studiovieraiden kanssa ilmiöistä ja ihmisistä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat moninaiseen Suomeen sekä hyvässä että pahassa.
Ohjelmasarjan aivan ensimmäisessä jaksossa Kaj Kunnas: "Teidän paras ruumiinosanne on aivot" suomenruotsalainen urheilutoimittaja nuoleskelee feministejä ja solvaa kunnon mekkoeinarin tapaa omaa sukupuoltaan, sillä hän kuvittelee näin olevansa ritarillinen. Vastaavasti eräässä jaksossa toimittajapari veti suoraan stetsonista, että suomalaisilla ei ole mitään varaa moittia ulkomaalaisten (eli ei-valkoisten kehitysmaalaisten) työttömyyttä, koska suomalaisilla työttömyysaste on korkeampi! Tällaisia valheita päästetään Ylessä jatkuvasti läpi, mutta on turha toivoa, että niitä koskaan oiottaisiin.

Viimeisimmässä jaksossa Vihapuhe entisen uusnatsin silmin ääneen päästetään mediahuoraksi ryhtynyt takinkääntäjä Henrik Holappa. Jo heti otsikossa pistää silmään sana 'vihapuhe', joka ei ole muuta kuin liberaalijuutalaisten Amerikan itärannikkon yliopistoissa aikoinaan kehittelemä ideologinen termi poliittisia vihollisia vastaan. Filosofian tohtori J. Sakari Hankamäki kertoo tuoreessa blogikirjoituksessaan miksi käsite vihapuhe ei sovi Suomeen ja mikä on sen ideologinen käyttötarkoitus:
Sanasta ”vihapuhe” on tullut poliittisen retoriikan muotitermi. Sitä on käytetty ahkerasti, kun on haluttu leimata maahanmuuttoa koskeva arvostelu tunneperäiseksi tai kieltää se kokonaan. Myös syyttäjäviranomaiset ovat käyttäneet sanaa laajalti kirjoittaessaan syytteitä ”kansanryhmää vastaan kiihottamisesta” ja ”uskonrauhan rikkomisesta”.  
Sanan ”vihapuhe” käyttäminen on arveluttavaa lain käytön yhteydessä, sillä ”vihapuhetta” ei mainita lainsäädännössä. Tämän sanan käyttäjät eivät ole myöskään itse määritelleet käsitteen merkitystä.  
Kun käsitteen sisältö on jäänyt hämäräksi, sen merkitykset ovat laventuneet viittaamaan mihin tahansa argumentaatioon, joka ei miellytä vastaanottajaa. ”Vihapuheeksi” onkin leimattu lopulta sellainen täysin asiallinen ja perusteltu näkemys, joka ei sisällä vihaa mutta joka herättää vihaa vastaanottajissa. Kun toisten ihmisen esittämä arvostelu, epäily ja kyseenalaistaminen tulkitaan ”vihapuheeksi” (joskus myös ”häirinnäksi”), kyse on psykologisesti sanottuna havaitsija– toimija-virheestä.

Monikulttuurimannekiini Holapan haastattelu uusintaa median ja vasemmistolaisten yhteiskuntainsinöörien valheellista narraatiota siitä, että valkoisen identiteetin vaaliminen tarkoittaa aina rasismia ja valkoista ylivaltaa (ja toisaalla sitä, että värillisten etnosentrismi ei ole koskaan rasismia). Tähän myyttiin kuuluu myös uskomus, että vauraissa valkoisissa maissa viihtyvät globaalin enemmistön edustajat eli etniset "vähemmistöt" ovat oikeutettuja rodulliseen itsesuojeluun ja identiteettiin toisin kuin valkoiset. Rodullinen kaksinaismoralismi ja tekopyhyys on niin ilmeistä, ettei sitä tarvitse tässä yhteydessä sen enempää tarkastella. 

Koska evolutiivinen ja populaatiopsykologinen tosiasia on, että jokainen etninen ryhmä puolustaa identiteettiään ja maantieteellistä reviiriään, pitäisi myös Ylestä löytyä edes yksi ohjelma, jossa heteroseksuaalit valkoiset suomenkieliset saisivat vahvistaa etnistä identiteettiään. Valitettavasti olemme jämähtäneet kulttuuriseen rappiotilaan, jossa suomalaisuuden päälle syljetään ja kaiken kukkuraksi annetaan vielä vapaa puheenvuoro maahan päästetyille etnisille kilpilijoille, joilla on täysin eri intressit kuin suomalaisilla. Tosin pitää muistaa, että ilman suomalaisuuteensa vihamielisesti suhtautuvia kansanvihollisia ulkomaan käenpojat eivät pääsisi koskaan verorahoitteisessa Ylessä ääneen, sillä heidät olisi palautettu hyvissä ajoin takaisin kotimaihinsa.


                                                          ********************


Yle TV1, perjantai 2.12. klo 20:00, 
Pressiklubi 

Mistä Ylen ohjelmissa saa puhua? Studiosa Atte Jääskeläinen, Anu Koivunen ja Jouni Tervo. Ruben Stillerin isännöimä Pressiklubi vastaa.


Joka alan poliittisesti korrekti "asiantuntija" Anu Koivunen studiossa, olipa yllätys! Ai kuka Anu? No tämä femisosialistinen rukoilijasirkka.


Yle Fem, perjantai 2.12. klo 19:55, Dok: Haluan vain elää 

Ohjelmassa seurataan, kuinka turvapaikanhakijat saavat päätöksen hakemukseensa. Toimittaja: Barbro Björkfelt. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.


Yle Teema Perjantai 2.12. klo 21:00, Perikato (K16) 

(Der Untergang/Saksa 2004) Vaikuttava elokuva Adolf Hitlerin ja hänen kolmannen valtakuntansa viimeisistä päivistä taistelujen repimässä Berliinissä huhtikuussa 1945. O: Oliver Hirschbiegel. N: Bruno Ganz. K16

torstai 1. joulukuuta 2016

TAPAUS SIPILÄ – YLEN ON TURHA LEIKKIÄ OLEVANSA UHATTU SANANVAPAUDEN LINNAKE



Viimeisen viikon aikana kokoomusjohtoinen mutta politiikaltaan punavihreä Yle on revitellyt keskustalaisen pääministeri Juha Sipilän päätöstä antaa lisätukea 
Terrafame Oy:lle, joka on vuodesta 2015 asti jatkanut Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivostoimintaa. Ylellä on syytä kritiikkiin, sillä Terrafamen tukeminen on pahimmanlaatuista kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa on mukana vielä tuoksahdus nepotismia, koska pääministerin lasten osaomistama konepajayhtiö Katera Steel Oy on saanut merkittävän tilauksen Terrafamelta. Valtion kassaan tukeutuminen ja sukulaisten suosinta ovat lopulta pikku asioita, sillä suurin rikos tässä on se, että muutamien työpaikkojen toivossa ollaan jatkamassa luonnolle katastrofaalista kaivostoimintaa.

Terrafame-sotku sai eilen uuden käänteen, kun Yle uutiset väitti, että pääministeri Sipilä olisi painostanut Yleisradiota Terrafame-uutisoinneissa. Uutisjutussa Näin Sipilän ja Ylen viestinvaihto eteni – pääministeri jakoi kansalaispalautteen eteenpäin käy selväksi se, että pääministeri oli ainoastaan harmissaan Ylen uutisointityylistä. Mitään suoranaista näyttöä siitä, että hän vaatisi toimittajien suiden tukkimista ei löydy. Silti Ylen suomalaisvihamielinen tukija Helsingin Sanomat on kulttuurisivujen analyysissä Pelko Ylen poliittisesta painostuksesta on vakava asia – eikä tämä kerta ole ensimmäinen halukas luomaan mielikuvaa, että Ylen toiminnassa ongelmallisinta on siihen kohdistuva poliittinen painostus eikä suinkaan se, että yhtiön toimittajat harjoittavat itse politiikkaa. Hurskastelevassa jutussa Hanna Mahlamäki kirjoittaa, että 
Jo pelkkä epäilys poliittisesta painostuksesta on äärimmäisen vakava asia. Yle on valtiollinen media, sillä se rahoitetaan verovaroin. Riski poliittisesta ohjauksesta journalismiin on rakennettu sisään tähän toimintamalliin. Valtiollisen median vapaus toimia journalistisesti riippumattomasti perustuu luottamukseen. Luottamukseen siitä, että poliittinen johto ei yritä painostaa, eikä mediatalon johto taivu mahdollisiin vaikutusyrityksiin.
Ylessä ja Hesarissa journalistinen riippumattomuus tarkoittaa riippumattomuutta kansan enemmistön tahdosta, josta on todisteena niiden väsymätön propaganda muukalaisinvaasion ja seksuaalipervertikkojen normalisoinnin puolesta. Siksi on todella chutzpah, röyhkeää, että suomalaiskaunaisesta toimittaja Ruben Stilleristä leivotaan marttyyria Helsingin Sanomien haastattelussa Ruben Stiller kertoo HS:lle saamastaan varoituksesta ja Ylen kovista vaatimuksista Sipilä-asiassa: ”Olen hiiri ja minua pelotti”. Juutalaisella sionistilla uhriutuminen näyttää olevan verissä, sillä Stiller toteaa:
Olin aivan pöllämystynyt, kun se varoitus lyötiin käteen. Sain kävellä käytävillä 10–15 minuuttia ja miettiä, tulenko toisiin ajatuksiin. En tullut. Sanoin, että tämä on omantunnonkysymys”, Stiller kuvailee tiistain kokousta esimiesten kanssa. "Mulle alkoi selvitä, että jumalauta, tässähän on edessä potkut. Lähdin kokouksesta pois ja suoraan sanoen mua pelotti todella paljon. Olen hiiri ja minua pelotti. Ajattelin, että joudun taas käymään oikeutta, kuten 1990-luvulla. Olin tiistai-iltana aika paniikissa".
Surrealistiseksi haastattelu yltyy silloin kun vasemmistopropagandisti esiintyy rehellisen ja puolueettoman journalismin airueena:
Sanoin että ymmärrättekö, kun menen ruutuun, en voi valehdella ihmisille jättämällä viikon puheenaihetta käsittelemättä, mä en voi tehdä sitä. Kelle tahansa juontajalle tässä on kyse myös itsekunnioituksesta ja tietynlaisesta journalistisesta integriteetistä.
Pahamaineinen Pressiklubi-ohjelma tunnetaan siitä, Stiller valitsee studioon aina enemmistöksi punamädättäjä-kavereitaan kuten Kaarina Hazardin, Anu Koivusen ja Maria Petterssonin. Radio Suomen puolella Pyöreä pöytä -ohjelmassa Stillerin ei tarvitse haalia studioon edes sitä näennäistä opponenttia, sillä hän voi ohjelman formaatin mukaisesti istuttaa pöydän ympärille punavihreän kuplan. Sekä Pressiklubissa että Pyöreä pöytä -ohjelmassa tärkeimmät teemat liittyvät kulttuurimarxilaisiin agendoihin, joita ovat kehitysmaalaisten maahanmuuton kannattaminen, EU-integraation puolustaminen, perheinsituution kyseenalaistaminen ja  homojen nostaminen kaapista kansakunnan kaapin päälle. Molemmalle ohjelmalle on tyypillistä, että punavihreän lunatic fringen näkemykset esitetään muka jonain moraalisen enemmistön kantoina.

Ruben Stiller on erityisen miellyttävä toimittaja eduskunnan oppositiolle, sillä hän ei juuri koskaan kritisoi punavihreitä. Myötäkarvaisuus punavihreitä kohtaan näkyy muissakin toimittajissa ja tv-ohjelmissa kuten Noin viikon uutiset, jossa pääasiallinen nälvinnän kohde on perussuomalaiset. Ei tarvita suurta päättelyä, että jos punavihreät olisivat hallitusvastuussa Ylen kritiikki keskittyisikin oppositioon kuten persujen ollessa takavuosina irti ministerinsalkuista. Siksi opposition tänään eduskunnassa esittämät kysymykset pääministerin väitetystä Yleen kohdistamasta painostuksesta näyttävät puhtaalta jeesustelulta. On vaikea olla huvittumatta, kun vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö selitti naama peruslukemilla, että Yleisradion journalistinen puolueettomuus on Sipilän "painostuksen" vuoksi uhattuna. Ylen verkkosivujen jutussa  Sipilä painostuskohusta: Vaadin vain oikeuttani kommentoida uutista myös muiden vasemmistopuolueiden edustajista kuoriutui yhdessä yössä sananvapauden puolustajia:
Sosiaalidemokraattien Krista Kiuru epäili, että kohusta voisi aiheutua haittaa Suomen maineelle sananvapauden mallimaana. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne nosti esiin ulkomaisten lehtien uutisoinnin aiheesta. Rinne kysyi onko Sipilä sitä mieltä, että hänen toimintansa ei ole vahingoittanut Suomen mainetta.
Perimmältään Sipilän Yle-kohu on petturielitiin keskinäistä riitelyä vallankäytöstä. Ainoastaan perussuomalaisten kansanedustaja ja Ylen hallintoneuvostossa istuva Olli Immonen näki tapauksen olennaiset piirteet, joita ei julkisuudessa ole luonnollisesti käsitelty, sillä ne kyseenalaistaisivat Ylen puolueettomuuden. Immonen antoi eilen Facebook-sivullaan seuraavanlaisen julkilausuman:
Median tietojen mukaan pääministeri Juha Sipilä on viestittänyt eräälle Ylen toimittajalle, että hänen luottamuksensa Yleä kohtaan on ”täysi nolla”. Myöhemmin Sipilä hieman loivensi kantaansa ja totesi massiivisen toimittaja-armeijan edessä luottamuksen Yleä kohtaan olevan ”ihan ok”. Mielestäni myös Suomen pääministerillä on oltava oikeus lausua mielipiteensä Yleisradiosta ja antaa toimittajille palautetta, jos kokee sen tarpeelliseksi. Mistään painostuksesta Yleä kohtaan kyseisessä tapauksessa ei minun nähdäkseni ole kyse. Ottamatta kantaa Sipilän Terrafame-caseen (jota oikeusasiamies parasta aikaa selvittää) tai Ylen Sipilä-uutisointiin, on todettava, että myös minun luottamukseni Yleä kohtaan on ollut jo pitkään todella alhaalla. Minun silmiini Yleisradio on näyttäytynyt vahvasti poliittisena toimijana, joka on pyrkinyt ohjailemaan yhteiskunnan yleistä mielipideilmapiiriä punavihreiden toimittajien haluamaan suuntaan puskemalla ulos monikultturistista vasemmistoideologiaa. Esimerkkinä voidaan mainita Ylen massiivinen mediakampanja tänä vuonna perheenyhdistämisten ja turvapaikanhakijoiden oleskelulupien tiukentamisia vastaan sekä Donald Trumpin kestämätön mustamaalaaminen USA:n presidentinvaalikampanjan aikana Ylen toimittajien taholta. Ylen lokauutisointien kohteeksi on joutunut poikkeuksetta lähes aina kansallismielinen tai arvokonservatiivi mutta ei liberaali poliitikko ja vasemmistoliberaalit poliittiset aloitteet. Olen jo pitkään peräänkuuluttanut sitä, että Ylen punavihreä kupla on puhkaistava. Julkisrahoitteisena yhtiönä Yle ei voi viestinnällään pelata tiettyjen poliittisten ideologioiden (=monikultturismi-globalismi) ja puolueiden (=vasemmistopuolueet) pussiin, vaan sen täytyy keskittyä viestimään asioista nykyistä huomattavasti laaja-alaisemmin ja puolueettomammin. Ylen pitää pystyä nostamaan esiin esimerkiksi maahanmuuttoilmiön tai EU- ja eurojäsenyyden ikävät seuraukset suomalaiselle yhteiskunnalle eikä vain pyrkiä puolustelemaan niitä. Yhden ainoan ”oikean totuuden” esittäminen valtion viestintäyhtiön toimesta ei ole enää tätä päivää. Toivon, että eduskunnan Ylen parlamentaarisen työryhmän tekemä työ tuottaa tulosta ja linja tässä suhteessa muuttuu. Tilanteen seuraaminen jatkuu.
Ylestä puhuttaessa ulkoisen poliittisen painostuksen sijaan pitäisi puhua sen sisäisestä politisoitumisesta ja siitä, kuinka sen toimittajat levittävät kansainvaellusta puoltavaa propagandaa. Yle Watch viime kesäkuun jutussa Ylessä punavihreä hegemonia on totaalista:
Viimeisten eduskuntavaalien perusteella kansasta vain noin 15 prosenttia on punavihreitä (Vihreät + Vasemmistoliitto), mutta kaikista journalismin opiskelijoista ja toimittajista heitä on 75 prosenttia. Tällaiseen johtopäätökseen päätyi opiskelijatilastoja tutkinut tiedetoimittaja Marko Hamilo artikkelissaan Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä. Asiasta kertoi aikaisemmin tässä kuussa myös Yle Watch.
Yleläisten on siis turha leikkiä Sipilä-casen vuoksi sananvapauden ja puolueettoman journalismin sankareita, sillä ei tarvitse kuin katsoa mediamonopolin viime päivien uutistarjontaa, niin huomaa, että sitä ohjaa kulttuurimarxilainen agenda. Seuraavaksi pari esimerkkiä Ylen uutistarjonnasta.



                                                      **************************


Perinteistä suomalaisten halveksuntaa edustaa Tanja Grögerin (miksiköhän nämä ovat aina nuoria naisia?) Ylen verkkosivuille kynäilemä nyyhkyjuttu Rasismin kohteeksi joutunut mies väitteli aiheesta: "Rasismia esiintyy jo päiväkodissa". Voi vain kysyä, miksi vuonna 2008 Kamerunista Suomeen muuttanut Aminkeng A. Alemanji halusi ylipäätään tulla kylmään Pohjolaan "rasistien kiusattavaksi"? Saamastaan hyvinvoinnista kiittämätön Alemanji huomasi varmasti nopeasti suomalaisten hyväntahtoisen hölmöyden ja etenkin kansallisen itseruoskinnan, josta hän on päättänyt tehdä kätevästi itselleen leipäpuun. Vaikkei yhteiskuntatiede olekaan korkeampaa matematiikkaa vaativa ala, lienee Kamerunin pojan väitöskirja syntynyt pääkaupunkiseudulla asuvan surusilmäisen hippitytön avustamana. Luultavasti haamukirjoittajia on muitakin, sillä yleensä nämä huolettomat Afrikan sankarit pitävät montaa tyttöystävää samaan aikaan.

Facebook-sivullaan kansallismielinen Tuukka Kuru paljastaa, mitä Ylen jutun korusanojen takaa todella paljastuu:

Media on selvästi innostunut tästä kamerunilaisesta rasismintutkijasta, sillä tämä kirjoitus on lyhyen ajan sisään varmaan kolmas tai neljäs, joka käsittelee hänen väitöskirjaansa. Katsotaanpa, mitä hän haluaa tällä kertaa sanoa:  
"Alemanjin tytär kertoi isälleen, että toinen päiväkodinlapsi oli nimitellyt häntä. Tilanne tuli päiväkodin työntekijälle yllätyksenä. Kun yritin lähestyä päiväkodin työntekijää, hän sanoi, että rasismia ei hyväksytä päiväkodissa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Minulla on kaksi lasta siellä ja on huolestuttavaa, että rasismia esiintyy jo päiväkodissakin."  
Nimittely ja kiusaaminen eivät mitä todennäköisimmin johdu mistään rakenteellisesta post-kolonialistisesta sorrosta, vaan tavallisesta pikkulasten ajattelemattomuudesta. Nimittelyä ja haukkumista ovat joutuneet niin päiväkodissa kuin peruskouluissakin kohtaamaan lähes kaikki ihmiset jossain vaiheessa elämää.  
"Tällä hetkellä päiväkodeissa ja kouluissa opetetaan ulkomailta tulleille, miten suomalaiseksi tullaan ja mitkä ovat suomalaisia tapoja toimia. Se on Alemanjin mukaan ongelma. Asiat nähdään vain yhdestä näkökulmasta. Suomalaiseen identiteettiinkin kuuluu monenlaisia puolia. Miksi erilaisuutta ei hyväksytä?"  
Suomalaiselle ryhmäidentiteetille on listattavissa tietty määrä ominaisuuksia, jotka ovat kehittyneet suomalaisissa yhteisöissä satojen vuosien ajan. Vaikka suomalaiset ovat monista asioista toistensa kanssa eri mieltä, heidän arvopohjansa ja käyttäytymisnorminsa kumpuavat pitkälti samoista lähtökohdista. Mikäli näiden ominaisuuksien olemassaolo nähdään ongelmallisena, on mielestäni turha puhua minkäänlaisesta suomalaisuudesta. Todellisuudessa Alemanji ei siis puhu suomalaisuuden määritelmän laventamisesta, vaan enemmänkin sen korvaamisesta.  
"Rasismi lähtee Alemanjin mukaan liikkeelle jo päiväkodissa, kun lapsi vasta muodostaa kuvaa itsestään ja ympäristöstään. Jopa lastenkirjoissa afrikkalaisuus esitetään tietynlaisena ja suomalaisuus tietynlaisena. Jos on valkoinen, on etulyöntiasemassa. Tämä on Alemanjin mukaan kirjojen sanoma."  
Suomi ja Saharan eteläpuolinen Afrikka eroavat huomattavasti toisistaan. Tämän asian ovat huomanneet myös ne tuhannet turvapaikanhakijat, jotka ovat saapuneet aikojen saatossa Afrikasta Suomeen. Olisi myös tervettä hyväksyä se tosiasia, että kantasuomalaiset muodostavat edelleen noin 90% Suomen väestöstä.  
"– Suomalaisilla on vaaleat hiukset ja siniset silmät. Jos katsot esimerkiksi kirjakaupoissa lasten kirjoja, niissä Afrikka esitetään takapajulana, missä lapset leikkivät leijonien kanssa. Mitä se kertoo tämän päivän Suomesta?"  
Afrikka on monelta osin takapajula, eikä kyseinen asia tule näillä näkymin muuttumaan vuosikymmeniin. Suomalaisten ulkonäön stereotyyppinen kuvaus johtuu pitkälti siitä, ettei Suomessa ole ollut mainittavaa afrikkalaistaustaista väestöä ennen 1990-luvun alkua. 
"Lasten kanssa täytyy käydä keskustelua myös siitä, mitä tarkoittaa olla suomalainen ja mitä tarkoittaa olla ei-suomalainen?" 
Lapset tulevat mitä todennäköisimmin oppimaan nämä erot täysin itsenäisesti ilman erillistä kasvatusta.
Hieman tuoreemmassa (29.11.2016) Yle-jutussa,  Suuteleva miespari ei kelvannut kirkon joulukalenteriin, harmitellaan sitä, että degeneraatio ei ole edennyt jumalattomassa pinkkikirkossa vielä tarpeeksi pitkälle. Kansakunnan perustaa tuhoavalle roturutsalle kirkko on sen sijaan on jo alistunut:
Espoon seurakuntayhtymän tiedottaja Mirja Aukee-Peiponen sanoo, että tilaus oli, että joulukalenteri ilmentäisi monikulttuurisuutta. Hän toteaa rakastavansa Jenny Lucanderin kuvituksia ja toiveen olleen, että kalenterissa näkyisi se todellisuus, jossa elämme. Ajatuksena oli hänen mukaansa tehdä joulukalenteri, joka ilmaisisi suvaitsevaisuutta ja josta jokainen saisi tehdä oman tulkintansa. Aukee-Peiponen kertoo, että kalenterista keskusteltiin työryhmässä, jossa oli mukana edustajia Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntien viestintäosastoilta.

tiistai 29. marraskuuta 2016

YLEN STASI-TYYLINEN PIKKUPIONEERI ANNA FISKAR



Pitkää ja kunniallista historiaa kantava puoluepoliittisesti sitoutumaton Suomalaisuuden liitto tiedotti tänään Facebook-sivullaan asiasta, joka alkaa olla kovin tuttu nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Pieni joukko korruptoituneen Järjestelmän subventoimia äärivasemmistolaisia on valittanut S-ryhmän helsinkiläisessä ravintola William K:ssa itsenäisyyspäivänä esiintyvästä isänmaallisesta mutta epäpoliittisesta folk-artisti Pyhä Kuoleman konsertista. Seurauksena oli tapahtuman peruuttaminen. Suomalaisuuden liiton toiminnanjohtaja Sakari Linden kirjoittaa mm. näin:

HOK-Elannon toimialajohtaja Jouko Heinosen mukaan suomenmielisen keikkamme esiintyjä Pyhä Kuolema ei vastaa HOK-Elannon arvoja "suvaitsevaisuudesta ja eri kansanryhmien yhteisymmärryksestä". Tämän vuoksi he haluavat perua koko keikan.

Mielestämme Jouko Heinosen väitteelle ei ole perusteita. Itsenäisyyspäivän suomenmielisen keikan tarkoitus on ollut koota isänmaallisia ihmisiä yhteen hyvässä, myönteisessä hengessä ja laulaa yhdessä suomalaiskansallisten laulujen klassikoita.  
Suomalaisuuden Liitolla on ollut koko ajan hyvä yhteisymmärrys HOK-Elannon henkilökunnan kanssa tapahtumamme myönteisestä luonteesta. Löytäessämme Pyhän Kuoleman esiintyjäksi niin me Suomalaisuuden Liitossa kuin William K:ssa etsimme taustatietoa esiintyjästä emmekä löytäneet mitään, mikä olisi estänyt hänen valintansa esiintyjäksi.  
Nyt kuitenkin heidän saamansa vihainen palaute on saanut heidät säikähtämään tervehenkistä suomalaiskansallista tilaisuutta. Kaikille päätöksille olisi kuitenkin oltava hyvät perusteet. Ne puuttuvat nyt täysin.
Tiedotteessa kerrotaan lisäksi, että Suomalaisuuden liitto haluaa selvittää konsertin peruuttamiseen johtaneet syyt perusteellisesti. Kuten arvata saattaa, todellisia järkeviä syitä ei löytynyt, mikä tuodaan ilmi järjestön toisessa tiedotteessa, jossa kerrotaan Suomalaisuuden liiton edustajan  ja HOK-Elannon edustajan välillä käydystä puhelinkeskustelusta. Suomalaisuuden liitto tiedottaa Facebook-sivullaan:
Suomalaisuuden Liiton edustaja keskusteli tänään puhelimitse HOK-Elannon edustajan kanssa. Puhelinkeskustelussa kävi ilmi, että keikan perumisen pääsyyt olivat seuraavat: - Moni henkilö oli valittanut keikasta sähköpostitse - Keikalla nostetaan esille suomalaiskansallista identiteettiä. Puhelinkeskustelun perusteella keikan perumisen syy ei siis liittyisi mitenkään esiintyjään. Vastausta siihen, mitä pahaa suomalaiskansallisen identiteetin esille nostamisessa on, emme saaneet. Olemme vielä vähän ymmällämme tapahtuneesta. Olemme pahoillamme. Yritämme vielä keksiä jotain uutta muotoa tapahtumallemme.
Äärivasemmiston suvaitsemattomassa painostuskampanjassa yllättävintä oli tällä kertaa se, ainakin yksi ilmiantajista, Anna Fiskar, kertoo asiasta omalla nimellään ja kuvallaanYleensähän nämä äärivasemmiston omia kansalaisiaan ilmiantavat tempaukset tehdään nilkkimäisesti anonyyminä. Ihan tavallisesta Siwan kassan duunarista ei tässäkään silti ollut kyse, vaan Fiskar on yllätys yllätys – Ylen työntekijä!  Koska nimi Anne Fiskar nyt tunnetaan, Yle Watch lahjoittaa hänelle vuoden 2016 Pavlik Morozov -palkinnon. Neuvostoliittolainen Morozov tunnettiin siitä, että hän pikkupioneerina toimiessaan ilmiantoi kommunistisen aatteen vuoksi omat poliittisesti epäkorrektit vanhempansa.

Ylessä työskentelävä anarkistinen
pipopää Anna Fiskar.

Eniten Fiskarin
 kaltaisia vasikoita löytyi DDR:stä, jossa Stasille työskennelleet "Hyvät ihmiset" ilmiantoivat omia sukulaisiaan, jotka eivät noudattaneet virallista kommunismia, joka nykyisessä länsimaisessa demokratia-ilveilyssä vastaa monikultturismia. Jäljelle jää vain kysymys, kuinka Anna Fiskarin kaltaiset kehtaavat katsoa itseään aamulla peiliin ja väittävät olevansa hyviä, rehellisiä, ja kunniallisia kansalaisia. Fiskarin suomalaisvihamielinen teko ei tule unohtumaan kansan muistista ellei hän sitten pyydä julkisesti anteeksi halpamaista ilmiantoaan ja tunnustaudu kullttuurimarxilaisten hyödylliseksi idiootiksi. Sitä ennen häntä voi perustellusti pitää Pavlik Morozov -palkittuna opportunistina.

Edellä sanotusta huolimatta Yle Watchissa ei ole sen kummempaa halukkuutta nostaa Anna Fiskaria tikun nokkaan, sillä hänen halpamainen toimintansa on sangen yleistä moralistisessa raivossaan kiehuvan äärivasemmiston  keskuudessa. Ainutlaatuista Fiskarissa on vain se, että hän Ylen propagandatehtaan palkkalistoilla on sen verran voimantunnossaan, että uskalsi tunnustaa julkisesti olevansa mielivaltaista poliiittista korrektiutta vaativa vasikka, joka haluaa rajoittaa eri mieltä olevien mielipiteen-, sanan- ja kokoontumisenvapautta. Vasemmiston ilmiantokulttuurissa on surullisinta, että se kuvastaa paljastavimmillaan millaiseen rappion tilaan se on vaipunut, pelkkään rääpimiseen ja sabotaasiin. Sillä ei ole yhteiskunnalle ja kansalle enää mitään annettavaa ja ainoat ketkä siitä vielä jotain irti saavat, ovat sen ideologiaa tekosyynä käyttävät kaunaiset vandaalit.

Tietenkin öyhöttävä alaluokka tarttuu asiaan, mutta heidänkin pitää ymmärtää, ettei vasemmistolle  myötämieliselle medialle saa antaa mahdollisuutta leipoa Fiskarista marttyyria. Trendiperseilevän light-vasemmiston Image-lehti ja Voima odottavat jo vesi kielellä, että ne saisivat syyn haastatella "viatonta toisinajattelijaa", joka "rohkeasti uhmasi väkivaltaista äärioikeistoa" ja sai siksi osakseen "tappo- ja raiskausuhkauksia". Sen jälkeen uhriutumiseen tarttuvat Yle ja Hesari, jolloin koko maan mediakenttä täyttyy "äärioikeiston" päivittelystä, vaikka todellinen syyllinen oli Fiskar ystävineen, jotka halusivat rajoittaa kansallismielisten kansalaisvapauksia.

Kävi miten kävi, mutta Fiskarin vetämisestä julkisuuteen hän voi syyttää vain itseään. Saattaa olla kunniatonta, että jostain konformistisesta kympin tytöstä, hieman naivista moraaliposeeraajasta, tehdään julkinen esimerkkitapaus vasemmistolaisesta lierosta vasikasta. Joka tapauksessa hegemoninen vasemmisto on tehnyt tästä pelistä jo niin kunniatonta, että sitä joutuu aina vain hämmästymään, kuinka se kykenee alittamaan kerta toisensa jälkeen nilkkimäisyytensä. Hegemonista asemaansa puolustava vasemmisto saa jatkossakin tottua siihen, että sen aloittamassa kulttuurisodassa kansallismielisiä vastaan se tulee saamaan myös itse iskuja. Jos nettipunakaartilaiset luulevat tällaisten häpeällisten painostusten olevan voittoja, he erehtyvät pahasti, joten he voivat jo nyt pyyhkiä kasvoiltaan pirullisen virneensä.


Kuten muissakin äärivasemmistolaisten räyhärääköjen painostuskampanjoissa, huolestuttavinta on se, kuinka helposti suuret instituutiot ja jopa kaupalliset toimijat alistuvat heidän totalitaristisiin vaatimuksiinsa. Luulisi edes yrittäjien ymmärtävän, että alistuminen äärivasemmistolle on sama kuin ampuisi itseään jalkaan, sillä juuri kaiken karvaiset sosialistit ovat aina halunneet rajoittaa ja jopa lopettaa yksityisen yritystoiminnan. Siksi ihmetyttääkin, että S-ryhmän verkkosivulla kansanvihollisille suodaan avoin tila ilkkua isänmaallisille samalla kun he kiittävät kaupparyhmän alistumista apurahakapinallisten painostukselle. Milloin kauppaketjuista on tullut tällaisia matelijoita, säikkyjä pelkureita, jotka ovat täysin vietävissä muutamien punaisten edessä, jotka harjoittavat halpamaista painostusta käyttämällä ehdollisen refleksin synnyttäviä koodisanoja kuten "natsi" ja "rasisti"?

Kyse saattaa olla siitä, että myös suuret kauppaketjut on mädättetty hegemonisilla muotiaatteilla. Tämä selittäisi sen, miksi S-ryhmä taipui niin nopeasti punaisten moralistiselle kiristykselle. Näköjään suurbisnes ja äärivasemmisto ovat löytäneet kulttuurimarxilaisuudessa toisensa taistelussa suomalaisuutta vastaan. Konkreettisesti tämä näkyy siinä, että Varainhoitoyhtö FIM:in ohjauksessa S-ryhmä sijoittaa miljoona euroa kehitysmaalaisten maahantulijoiden työllistämiseen ohi suomalaisten.

Sanomattakin on selvää, että esimerkiksi Suomen Sisu lopettaa viikottaiset illanistujaisensa S-ryhmän William K -ravintolassa, joka peruuttaa täysin lainkuulaisen Pyhän Kuoleman konsertin, vaikka esiintyjä ei ole syyllistynyt edes ääivasemmiston määrittelemiin "ajatusrikoksiin".

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

MEDIAN PISTELIÄÄT JÄLKILÖYLYT USA:N VAALIEN JÄLKEEN

Valkoisen talon tuleva päästrategi Stephen Bannon.

Suurelta osin vain medialle, gallup-laitoksille ja tavallisille sopuleille yllätyksenä tullut Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos on ennakoidusti herättänyt valtavia ilmavaivoja mediassa. Eniten on kauhisteltu tulevan presidentin Donald Trumpin valitseman neuvonantajakabinetin jäseniä. Myös Ylessä päähuomion sai 62-vuotias Stephen Bannon, josta tulee Valkoisen talon päästrategi. Ylen verkkosivujen jutussa Trump valitsi esikuntansa päälliköt – hillitty puoluemies ja räyhäkkä populisti Bannonista kerrotaan, että
Ennen kampanjapäälliköksi ryhtymistään Bannon johti äärikansallista, rasistiseksi sanottua Breitbart-nettisivustoa. Breitbartista tuli Bannonin johdolla foorumi ”vaihtoehtoiselle oikeistolle”, jossa äänensä saivat kuuluviin myös uusnatsit, valkoisen vallan kannattajat ja juutalaisvastaiset ainekset. Breitbart on vastustanut monikulttuurisuutta ja puolustanut "läntistä arvomaailmaa”.
Samoin kuin Yle tv-uutisissa edellisessä lainauksessa on kiinnitettävä huomioita sanapariin "rasistiseksi sanottua". Mitään lähdettä sille, kuka tai mikä taho on tällaista väittänyt ei anneta, vaan sen sijaan annetaan ymmärtää, että kyse on yleisesti hyväksytystä tiedosta. Väitteen takana ovat tietenkin demokraateille myötämieliset vasemmistolberaalit mediat ja äärivasemmiston räyhäräähkät, mutta sen ääneen sanominen veisi näin herkulliselta skuupilta pois uskottavuutta, joten väite ilmoitetaan sopulilaumalle persoonattomassa passiivimuodossa.

Puheet Bannonin antisemitismistä ovat koomisia, sillä hänet tunnetaan kiihkeänä AIPAC:in, juutalaiskansan ja Israelin valtion ystävänä, tosiasia, jonka tunnustaa myös hänen "valkoista ylivaltaa" (sic) kannattava sionistinen Breitbart-sivusto. Syytökset Bannonin antisemitismistä tekee vielä huvittavammaksi se, että hän on kerännyt omaisuutensa arkkijuutalaisesta televisiosarja Seinfeldistä saamillaan tuloilla Hollywoodissa. Bannon on toiminut myös sijoituspankkiirina Wall Streetillä, jonka vuoksi hän tuntee läheisesti myös Itärannikon juutalaiset. 


Vakuuden vuoksi äärioikeistolainen sionistiräyhääjä Newt Gingrich antaa Bannonille selustatukea The Huffington Postin jutussa Newt Gingrich: Steve Bannon Can’t Be Anti-Semitic Because He Worked In Finance And Hollywood. Tahattoman hirtehisesti nimettyä uutisjuttua voisi pitää antisemitistisenä, sillä siinä tunnustetaan juutalaisten valta samaan tapaan kuin esitään kysymys "vieläkö hakkaat vaimoasi?" ikuiseksi vaimonhakkaaksi tuomitulle miehelle. 

Näillä näytöillään Bannon lienee maailmanhistorian laimein antisemiitti ja varsinainen antisemitismisyytös näyttää liittyvän ainoastaan ikivanhaan huoltajuuskiistaan, josta kirjoittaa vasemmistolainen The Guardian -sanomalehti verkkosivuillaan. Globaalin median ärhäkkäät reaktiot saattavat liittyä vanhaan sanontaan, että jos sanot kerran elämässäsi jotain ikävää juutalaisista kuten esim. totuuden, olet heidän kirjoissaan ikuisesti antisemiitti, vaikka pyytäisit kuinka anteeksi.




                                                            **********************


Toinen presidentinvaalien jälkeiseen aikaan liittyvä kansainvälistä huomiota saanut uutinen on USA:n presidentti Barack Obaman viimeiseksi jäävä Euroopan kiertue. Ylen uutisessa Obama viimeisellä ulkomaanmatkallaan: Halusin käydä juuri Kreikassa nykyinen presidentti ylistää vanhaa ateenalaista demokratiaa, vaikka sillä ei juuri mitään tekemistä nykyaikaisen plutokraattien hallitseman massojen gallup-demokratian kanssa. 

Aito demokratia voi toimia vain etnisyyteen perustuvassa orgaanisessa yhteisössä eikä monikultturisissa, globaaliin panmixiaan, rotufobiaan ja pelkkään taloudelliseen hyötyyn perustuvissa atomisoituneiden yksilöiden mielivaltaisissa kokoonpanoissa kuten Yhdysvalloissa. Sellaisen "demokraattisen valtion" keulakuvaksi toki sopiikin mitä parhaiten mulattitaustainen Obama.

Vielä toistaiseksi hallitsevat juurettomat kosmopoliitit ovat ymmärrettävästi olleet huolissaan Trumpin voitosta, joka näkyi myös Obaman puheessa Kreikassa. Ylen toisessa jutussa BBC: Obama varoittaa nationalismin noususta lainataan suoraan Obamaa:

– Meidän täytyy varoa kahtiajakautumista, ettei ole "me” ja ”he" -asetelmaa, hän sanoi Kreikan matkallaan pitämässään puheessa.
Vanha viisaus tietää myös sen, että aita luo parhaan naapurisovun ja toinen taas sen, että rajat ovat rakkautta. Ihmisyksilöiden ja ihmispopulaatioiden erilaisuus on fakta, jonka vuoksi siinä voi olla mitään väärää, että ihmiset kokevat mielekkääksi auttaa ja tehdä uhrauksia omiensa puolesta. Juuri tätä varten on luotu lähinnä etnisyyteen perustavat valtiot, joiden tehtävä on ajaa siihen kuuluvien ihmisten etua eikä seitsemän miljardin muun. Silti erottaminen meihin ja heihin ei tarkoita vihamielisyyttä, vaan ymmärrystä meidän ja muiden erilaisuudesta, erilaisuudesta, joka säilyy vain jos identiteetit säilyvät ominaan. Tällaista kulttuurista rikkautta suojelee parhaiten etnovaltio, jonka perusta on orgaanisessa demokratiassa.


                                                           **************************


Yle Teema, eskiviikko 16.11.2016 klo 21:30, Phoenix 

Saksa 2014. Ohjaaja Christian Petzoldin suosikkinäyttelijä Nina Hoss esittää noir-maisessa draamassa keskitysleiriltä selviytynyttä naista, joka palaa kohdatakseen rakastajansa, joka ilmiantoi hänet. HD K12 (ahdistus).


Jälleen eräs näyte siitä, kuinka Saksa on siirtynyt kansallissosialismista kansallismasokismiin.

perjantai 11. marraskuuta 2016

NENÄPÄIVÄ, TUO HYVIEN IHMISTEN JUHLA


Yle TV2, perjantai 11.11.2016 klo 21:30, Nenäpäivä-show 2016

Suomen suurin ja hauskin hyväntekeväisyysshow 10:ttä kertaa. Ennätyspottia kasvattamassa Katri Helena, Robin, Eppu Normaali, Kasmir, Erin, Redrama, Waltteri Torikka ja monet muut. www.nenäpäivä.fi HD


Länsimaalaisten halu auttaa köyhissä oloissa asuvia vähempilahjaisia kehitysmaalaisia (mikä pitkälti selittää heidän köyhyytensä) on varmasti vilpitöntä, vaikka osasyynä onkin vuosikymmeniä lastentarhoissa, mediassa, yliopistoissa ja kirkoissa käyty hellittämätön syyllistämiskampanja. Toisin kuin muut rodut, modernit valkoiset on indoktrinoitu sellaisiksi, että he eivät kykene enää tekemään laajassa mielessä eroa sisä- ja ulkoryhmän välillä kuten muut, jotka harjoittavat häikäilemätöntä etnistä nepotismia ilman että heitä siitä moitittaisiin.

Nyt on taas se aika vuodesta jolloin julkisuudessa näkyvät Hyvät ihmiset saavat esittää estoitta hyvien ihmisten teatteria kehitysmaalaisten kustannuksella. Alkujaan Englannista lähtenyttä Nenäpäivä-keräystä on järjestetty Suomessa vuodesta 2007 lähtien ja tänäkin vuonna tapahtuman pääshow lähetetään Yle TV2:sta suorana lähetyksenä. Yle Watch kirjoitti tapahtumasta vuosi sitten mm. näin:

Viihdemaailman moraaliposeeraajat toimivat tyypillisesti ryhmäpaineen alaisina kuin sopulit, sillä se joka epäilee "hyvätekeväisyyden" mielekkyyttä loogisilla ja seurauseettisellä perusteilla, kammettaisiin välittömästi pois Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) ruodusta. Samalla se merkitsisi töiden loppumista ainakin Ylessä. 
Tapahtuman näkyvyydestä huolimatta siitä saadut roposet ovat melko mitättömiä, mutta sen verran merkittäviä, että niillä voidaan lisätä väestönkasvua Intiassa, Somalimaassa ja Nepalissa. Väestöräjähdyksen seurauksena varsinkin Afrikasta tullaan myös tänne Suomeen ja sitten sitä auttamista vasta piisaakin. Näin Hyvät ihmiset ovat auttamisillaan keksineet ihmiskeskeisen ikiliikkujan, joka irtipäästettynä ahmii sisuksiina kaikki Äiti maan resurssit. Tässä kohtaa meidän oikeasti hyvien ihmisten on pysyttävä syväekologi Pentti Linkolan linjoilla ja oltava antamatta senttiäkään mielettömälle ihmislajisolidaarisuudelle, jonka seurauksena kaikelta muulta elämältä riistetään oikeus olemassaoloon.

Oman lisänsä Nenäpäivä-hypeen tuo Yle Turku, joka jakaa Vuoden uutisnenä -palkinnon "avoimesta ja palvelunhaluisesta tiedottamisesta". Ylen verkkosivujen jutussa SPR:n Pauli Heikkinen on Vuoden uutisnenä – "Oikea tiedottaminen rauhoittaa heitä, jotka haluavat kuunnella" kerrottaan, miksi SPR:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja pitää palkita "vastuullisesta" eli poliittisesti korrektista tiedottamisesta:
Raadin mukaan Pauli Heikkinen on hoitanut ansiokkaasti turvapaikanhakijatilanteen tiedottamisen kuluvan vuoden aikana. Hän on ymmärtänyt tiedottamisen tärkeyden ja ollut aina tarvittaessa median käytettävissä.
Heikkisen mukaan "oikea tiedottaminen rauhoittaa heitä, jotka haluavat kuunnella". On totta, että Suomesta löytyy valitettavan paljon hyödyllisiä idiootteja, jotka haluavat uskoa SPR:n valikoivaan tiedottamiseen. Suomalaisten syyllistämisen sijaan SPR:n pitäisi nähdä oma rikka silmässään, sillä järjestön korruptio ja rahanahneus turvapaikkabisneksessä tunnetaan kaikkialla paitsi SPR:n omassa tiedottamisessa. Heikkisen kaltaiset fariseukset eivät tietenkään näe toiminnassaan mitään moitittavaa ja heillä on jopa röyhkeyttä tehdä itsestään marttyyreihin verrattavia työn sankareita:
– Syksy oli hyvin intensiivinen, sillä pyöritimme samalla normaalia toimintaamme. Arkkipiispa on sanonut ihmetelleensä viranomaisten jaksamista. Hän on pähkäillyt asiaa niin, että asiaa ei oteta ongelmana, vaan tehtävänä. Itsekään en ole ollut kyllästynyt tai toivoton, ja luulen, että viranomaiset ovat nähneet tilanteen samalla tavalla.
Viittaus kulttuurimarxilaiseen arkkipiispaan ei tule yllätyksenä, sillä SPR:n ohella juuri kirkko on ollut osaltaan kannattamassa vihamielistä muslimi-invaasiota Suomeen. Kirkko suorastaan elää kärsimyksestä ja se on ollut aina sen olemassaolon ehto. Kehitysavulla kuten kirkon ulkomaalaisavulla on ylläpidetty väestöräjähdystä, joka on perimmältään köyhyyden ja kaikkien sotien syy. Tosin tällä hetkellä kristinuskon vaikutukset näkyvät konkreettisimmin maallistuneessa humanitäärisessa liberalismissa. Ilmiötä on kuvannut selvänäköisesti saksalaisfilosofi Friedrich Nietzsche, joka kirjoittaa teoksessaan Antikristus (suom. Aarni Kouta, 1908):
Uskallettakoon minulle muistuttaa vielä sen 'humaanisista' siunauksista! Poistaa yhtäkään hädänalaisuutta, se soti sen syvimpiä harrastuksia vastaan, se eli hädänalaisuuksista, se loi hädänalaisuuksia ikuistaakseen itsensä...synnin madon esimerkiksi: Tällä hädänalaisuudella on vasta kirkko rikastuttanut ihmiskuntaa! - 'Sielujen yhtäläisyys Jumalan edessä', tämä valheellisuus, tämä kaikkien halpamielisten kaunan tekosyy, tämä käsitteen räjähdysaine, joka viimein on käynyt vallankumoukseksi, moderniksi ideaksi ja koko yhteiskuntajärjestyksen alenemisperiaatteeksi, on kristillistä dynamiittia...krisinopin 'humaaniset' seuraukset!





                                                            ********************* 




Yle TV2, torstai 10.11. klo 20:00, Alias Lönnrot 

1/6. Tuppisuut ja mökkitunti. Ali Jahangiri ja Pirjo Heikkilä syöksyvät suin päin kiusallisuuden kovimpaan ytimeen. Ali ja Eero Ettala testaavat, kuinka suomalaisen konttorirotan saa houkuteltua paljuun. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Iranilaistaustainen stand-up koomikko Ali Jahangirin latteat puujalkavitsit eivät naurata juuri muita kuin pientä punavihreiden hipsterien näsäviisastelevaa joukkoa, joten Yle onkin antanut hänelle ohjelman, jossa hän voi jalostaa ainoaa oikeaa kykyään koko Suomen kansan edessä: vittuilua suomalaisille.

Ylen verkkosivujen jutussa Alias Lönnrot: Ali Jahangirin uusi suomalaisuutta käsittelevä sarja mainostetaan ohjelmaa tutulla punamädätyksellä eli "lyömällä säpäleiksi" suomalaisuutta koskevia "myyttejä".  Jo ennen ohjelman esittämistä iranilaislaispelle mainosti sitä televisiossa puhumalla siitä, millaisia me suomalaiset olemme, ikään kuin hän olisi itse suomalainen. Silkkaa vittuilua tämäkin, joten mielipahan välttämiseksi Yle Watch suosittelee ohjelman boikotointia ja palautteen antamista.


Yle TV1 Perjantai 11.11. klo 20:00, Pressiklubi 

Pilaavatko sedät maailman? Entä miksi valkoiset naiset äänestivät Trumpia? Vieraina Johanna Korhonen, Risto E.J Penttilä ja Mikael Jungner. Isäntänä Ruben Stiller. #pressiklubi


Stiller näyttelee taas tyhmää ja kysyy aivan vääriä kysymyksiä. Miksi hän ei esittänyt samaa kysymystä silloin, kun Hillary Clinton taisteli mulatti Barack Obamaa vastaan? Ilmeisesti Obaman hypetyksestä alkanut valkoisten naisten viidakkokuume ei ollut Stillerille ja globaalille mediaeliitille ongelma.

Miksi viime vuosikymmeninä 
Yhdysvaltojen vaaleissa ongelmana on haluttu nähdä vain se, keitä valkoiset miehet ja naiset kannattavat, vaikka juuri he äänestävät useimmiten muiden ryhmien edustajia kuin omaa viiteryhmäänsä? Jos rasismina pidetään sitä, että äänestää oman rotuistaan ehdokasta, niin silloin Amerikan mustat ovat kaikkein rasistisimpia, sillä he äänestävät aina omaansa tai demokraattia, joka on valkoisten etua vastaan. Mediassa tätä ei kuitenkaan nähdä ongelmallisena oman etnisyyden ajamisena.

Stiller ja kumppanit eivät halua tunnustaa, että Trumpin voiton myötä myös valkoiset naiset ovat vähemmistöjen (eli globaalin enemmistöjen) tapaan alkaneet harjoittaa identiteettipolitiikkaa. Tämä tuottanee teennäistä ihmetystä ja ahdistusta myös Pressiklubin vieraissa, mikä on vain hyvä merkki, sillä Korhonen ja Junger kuuluvat kansastaan vieraantuneeseen eliittiin. 

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

EI SE OLLUTKAAN CLINTON VAAN YLE, JOKA HÄVISI YHDYSVALTAIN PRESIDENTIN VAALIT



"Donald Trump on pelle, joka saa republikaanien muut ehdokkaat näyttämään lähes täysijärkisiltä. Hänen mahdollisuutensa ovat tietysti 0,0." 

-Toimittaja Saska Saarikoski Twitterissä 3.8. 2015


“Hillary Clinton nousee vakuuttavasti kohti voittoa!”
-Ulkopoliittisen insitituutin Mika Aaltola Yle Radio 1:n Ykkösaamussa 10.10.2016


"Trump on itsensä pahin vihollinen. Hän onnistuisi häviämään debatin ilman Clintoniakin."
-Ulkopoliittisen insitituutin Mika Aaltola Iltalehdessä 20.10.2016


"Eiköhän se Hillaryn suuntaan mene. Jos siis katsotaan vain presidentinvaaleja, eikä esimerkiksi senaatin paikkajakoa, jolla on suuri merkitys."
-
Ulkopoliittisen insitituutin Charly Salonius-Pasternak Helsingin Sanomissa 5.11.2016


                                                          ****************************

"Liberaalia on lyötävä joka päivä"
-Kai Murros

                                                          ****************************

Kun on seurannut tämän keskiviikon uutisvirtaa Ylessä ja Helsingin Sanomissa saa vaikutelman kuin nämä mediat olisivat olleet itse ehdokkaina Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Tappiota ei siis kokenutkaan Hillary Clinton, vaan Yle ja HS, joita tyhmät amerikkalaiset eivät ymmärtäneet lukea.

Yle tv:n vaaliohjelma oli koomista seurattavaa. Asiantuntijaksi jälleen pyydetyn Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltolan voitonvarmuuden mureneminen tunti tunnilta oli mitä parhainta tragikomediaa. Aaltolan epäuskoiseksi käyneiden ilmeiden seuraamisen lisäksi viihdettä tarjosi Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen. Jo ennen epämieluisan vaalituloksen varmistumista kirjeenvaihtajamme New Yorkissa näytti olevan täysin romuna. 

Tuloksen varmistuttua kuukausikaupalla ehdokastaan Hillary Clintonia suomalaisille markkinoinut toimittaja purki pettymyksen mielipidekirjoitukseen 
Analyysi: Viha ja valhe voittivat Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, jossa hän pitää väärän vaalituloksen syynä rasistisia valkoisia työläismiehiä, joiden olisi oman etunsa vastaisesti pitänyt äänestää vapaata maahanmuuttoa kannattavaa Hillary Clintonia. Tuskaisen peppukivun ja tunnekuohun vallassa kirjoitettua purkausta on vaikea pitää analyysinä, sillä siinä ei pohdita lainkaan niitä konkreettisia yhteiskunnallisia syitä, miksi Donald Trumpia äänestettiin. Pöntisen kolumnista välittyi päällimmäisenä ahdistunut vaatimus, jossa ihmetellään miksi sotahaukkana tunnetusta korruptoituneesta ehdokkaasta ei tullutkaan presidenttiä, vaikka hänellä on vagina ja nyt on sentään vuosi 2016!  

Toinen Amerikassa itkuvirttä tihrustanut Ylen propagandisti, toimittaja Antti Kuronen, raportoi Trumpin vaalitilaisuudesta Manhattanin Hilton hotellin edustalta. Kasvoiltaan järkyttynyt Kuronen näytti siltä kuin olisi juuri ennen lähetystä vuodattanut litran liberaalin kyyneliä. Miten tällaisia hermoherkkiä toimittajia valitaan toimeen, jossa pitäisi kertoa kansalaisille neutraalisti ja analyyttisesti maailman tapahtumista?

Vaalipäivänä Iltalehti kertoi The Economistin gallupista, jonka mukaan jopa 75 prosenttia suomalaisista toivoisi Clintonin voittoa, joten oireilevaa peppukipuilua on saattanut kokea tänään muutkin kuin punavihreän kuplan liberaalit. Tosin gallupit vaikuttavat näinä aikoina niin peukaloiduilta, että tuohon pohjois-korealaiseen lukuun pitää suhtautua suurella epäilyksellä. Joka tapauksessa Ylen kaltaisen valtamedian yksipuolinen tiedotus näyttää uppoavan erityisen hyvin suurten ikäluokkien muutospelkoisiin demarieläkeläisiin. 

Karvalakkikansaa vaalitulos ei kuitenkaan suuremmin liikuta ja pahimmat itkupotkuraivarit onkin saatu kuulla ennustettavasti kaupunkilaisliberaalien ja konservatiivisten aisankannattajien suusta. Liberaalia on nyt lyöty, mutta mitään syytä myötätuntoon ei ole, sillä he ovat 1960-luvulta lähtien lyöneet ei-liberaalia minkä ehtivät. Siksi Yle Watchin korville parasta musiikkia on itsensä hyviksi ihmisiksi korottaneiden hyväosaisten liberaalien vikinä; juomaksi voi nauttia punaliberaalien kyyneliä.


Punavihreiden liberaalien reaktiot kuulostavat yllättävän paljon samoilta kuin edellisen sukupolven "edistyksellisten" eli sosialistien suhtautumisen Ronald Reaganin valintaan Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1980. Silloinkin itkettiin kauhistellen sitä, mitä uusi presidentti toisi mukanaan, uumoiltiin jopa ydinsotaa. Ja mitä lopulta tapahtuikaan: Reaganin kausilla aloitettiin ydinaseiden liennytyspolitiikka, mutta samalla hän haastoi "Pahan imperiumin" Neuvostoliiton, jonka osittaisena seurauksena koko sosialistinen järjestelmä romahti Euroopassa syksyllä 1989. Olisikohan Trump vuorostaan symbolinen henkilö sille, että sosialismin virulentti äpärälapsi, kansojen tuhoaja monikulttuurikokeilu, kohtaisi loppunsa lähitulevaisuudessa?

Liberaaleille Donald Trumpin voitto oli shokki ennen kaikkea siksi, että julkisuudessa kaikki oli pedattu Hillary Clintonille valmiiksi. Nyt jokaiselle on käynyt selväksi, että globaalit mediat eivät halunneet Trumpin voittavan, siksi ne kampanjoivat systemaattisesti häntä vastaan koko vaalitaistelun ajan. Median lisäksi samaan vehkeilyyn osallistuivat gallup-yhtiöt, jotka antoivat tiedotusvälineille vain niitä miellyttävää tietoa toivoen samalla että amerikkalaiset äänestäjät menisivät virallisesti ilmoitetun voittajavankkurin kyytiin tai jäisivät ainakin kotiin odottamaan Clintonin varmaa voittoa. Toivotut gallup-tulokset saatiin, koska asioita kysyttiin tietoisesti vääriltä henkilöiltä ja sivuutettiin ne ihmismassat, joita ei muutenkaan haluttu huomioida. Täsmälleen samaa strategiaa yritettiin kesäkuussa Iso-Britannian Brexit kampanjan aikana, samoin tuloksin.

Euroopassa ei taideta oikein ymmärtää, että Amerikassa kansan syvien rivien luottamus valtamedian uskottavuuteen on romahtanut ajat sitten, tosiasia, jota Trump käytti kampanjassaan menestyksellisesti hyväkseen. Mitä enemmän toimittajat tarttuivat Trumpin sanomisiin, sitä enemmän hän sai julkisuutta. Toisaalta mitä enemmän media parjasi Trumpia, sitä enemmän potentiaaliset äänestäjät oivalsivat, että hänessä on pakko olla jotain hyvää, koska korruptoituneen eliitin asiaa ajava media häntä niin paljon vihaa.

Amerikkalaisten ylikansallisten mediatalojen kampanjointi oli ymmärrettävää, sille ne halusivat vaikuttaa amerikkalaisiin äänestäjiin. Sen sijaan suomalaisten tiedotusvälineiden yksimielinen taistelu Trumpia vastaan näyttää oudolta, koska me emme voi osallistua Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Median kannalta kampanjoinnille oli kuitenkin perusteet, sillä se halusi USA:n vaalien kautta tuomita ne asiat, joita Trump (ja Brexit-äänestys) kannattivat. Toisin sanoen meille haluttiin esittää narraatiota, että maahanmuuton vastustaminen on suvaitsematonta mielettömyyttä tai että EU:sta lähteminen tarkoittaa vähintään talousromahdusta. 

Jotta viesti menisi perille, suuret mediat kuten Yle käyttivät luottoasiantuntijoita, joilta ne kuulivat aina toivotut vastaukset. Tällaisia näkyviä asiantuntijoita olivat ennen kaikkea Ulkopoliittisen insituutin tutkapari Mika Aaltola ja Charly Salonius-Pasternak. Sattumoisin he olivat asiantuntijoina myös Brexit-vaalien alla ja ennustivat silloinkin väärin. Silti Yle ja muut isot mediat olivat valmiita kuuntelemaan näiden herrojen virheellisiä ennustuksia Yhdysvaltain presidentinvaalien alla ja jopa niiden jälkeen, josta kertoo Turun Sanomien artikkeli.

Niitäkin asiantuntijoita maastamme löytyy, jotka ennustivat Trumpin voiton, mutta joita juuri siksi ei haluttu Ylessä kuulla. Heidän analyysinsä perustuivat siihen, että valtaosa siitä, mitä tiedotusvälineet väittivät Trumpin sanoneen, on ilman kontekstia olevaa valhetta. Tämän tarkistuksen Yle olisi voinut itsekin hoitaa helposti, mutta se ei koskaan halunnut varmistaa Washington Postin ja New Yorkin Timesin väitteitä, joten liberaalien valheet menivät suoraan suomalaisten tv-katsojien ja radion kuuntelijoiden tajuntaan. Toiseksi, Yhdysvaltain vaaleissa on aina kyse sisäpolitiikasta, jonka vuoksi Euroopassa paljon huomioidut Trumpin ulkopoliittiset lausunnot eivät merkinneet amerikkalaisäänestäjille juuri mitään.

Mistä vaalien lopputulos sitten kertoo? Ennen kaikkea siitä, että aiemmin kaiken hiljaisena vastaan ottanut valkoinen työväenluokka sai vihdoinkin äänensä kuuluviin ja tähän tarjosi mahdollisuuden Donald Trumpin ehdokkuus. Trumpin voittoa voi syystä pitää valkoisten työläismiesten vastaiskuna, jossa he ilmoittivat Trumpin suulla 
saaneensa tarpeekseen Itärannikon kosher-eliitistä ja enemmistöksi pyrkivien vähemmistöjen kiintiöloisista. Vaikka Trump ei voikaan toteuttaa läheskään kaikkia lupauksiaan, on hänellä siihen silti paremmat mahdollisuudet kuin Barack Obamalla, koska republikaanit voittivat samalla kertaa sekä kongressi- että senaatinvaalit.



Uuden vasemmiston 1960-luvulta alkanut pitkä marssi läpi instituutioiden pysähtyi ainakin Yhdysvalloissa hetkeksi päin seinään. Jo rohkealla kielenkäytöllään Trump tuli todistaneeksi, että huomattavaa osaa kansasta ei olla saatu indoktrinoitua poliittisesti korrekteiksi teuraslampaiksi. Puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä Trump antoi itseluottamusta niille, jotka eivät halua alistua orwellilaisen uuskielen henkiseen pakkopaitaan. Nämä ovat kulttuurisodan voittoja, mutta paljon tärkeämpää oli saada maan johtoon vihdoin mies, joka edes puheiden tasolla on estämässä kansakunnan luoneen valkoisten jäämistä vähemmistöksi omassa maassaan. On todennäköistä, että siirtolaisinvaasio saadaan pysäytettyä ainakin Trumpin kaudella. Kuten perussuomalaisten Jussi Halla-aho totesi tänään facebook-sivullaan:

Väestönvaihto on Yhdysvalloissa niin nopea, että jos Trump ei olisi voittanut juuri nyt, tulevia presidentinvaaleja olisi ollut mahdotonta voittaa muuten kuin lupaamalla jakaa yhä enemmän työväestöltä verotettua julkista rahaa erilaisille vähemmistöille.
Saattaa olla, että Trumpista tuli läntisen maailman johtaja juuri ennen kohtalokasta hetkeä, josta ei olisi ollut paluuta. Ehkä Trumpin voitto on merkki siitä, että "edistyksen" kaapuun puettu hedonistis-narsistinen rappio ja etnomasokismi on vihdoin väistymässä koko lännessä. Aika näyttää.

maanantai 7. marraskuuta 2016

YLEN VALHEITA DAVID DUKESTA JA YHDISTÄMISTÄ TRUMPIIN - KUKA HYÖTYY?

Taustalla David Duke Lontoossa 1978.

Millainen uutinen saadaan silloin, kun pahantahtoinen vasemmistoliberaali toimittaja ymmärtää asiat tahallaan väärin ja mustamaalaa henkilöä valheellisilla kliseillä? Vaikka sellaisen kuten Ylen toimittaja Minna Pärssisen kynäilemä uutisraportti Ku Klux Klanin entinen johtaja nostatti raivon vaalikeskustelussa Louisianassa. Juttu on osoitus siitä, että myös suomalaisen vasemmiston ja sen oikeistolaisten aisankannattajien poliittisessa teologiassa Donald Trumpiakin kauhistuttavampi Ilmestyskirjan peto on valkoisten kansanlaisoikeuksien puolustaja tohtori David Duke.

Pärssisen raportissa on totta suurin piirtein vain henkilöiden ja paikkakuntien nimet, sillä kaikki muu on ahdasmielistä liberaalia ennakkoluuloa. Jo heti jutun alussa Pärssinen polttaa näppinsä:

Valkoisten ylivaltaa ajava David Duke osallistui senaattorin vaalia koskevaan vaalikeskusteluun yhdessä viiden muun ehdokkaan kanssa.
Punaliberaalien ikuisesti hellimä valhe on väittää rutiininomaisesti, että valkoiset jotka haluavat suojella etnisyyttään ja kulttuuriaan kannattavat "valkoista ylivaltaa" (White Supremacy). Todellisuudessa David Duke ei kannatta etnisyyteen perustuvaa ylivaltaa kuten esimerkiksi juutalaiset, vaan haluaa, että jokaisella rodullisella ryhmällä on oikeus vaalia omaa erityisyyttään. Duke on itse korostanut, että
Uskon tasa-arvoisiin oikeuksiin kaikille ja kaikkien amerikkalaisten kunnioitukseen. Eroan kuitenkin muista ehdokkaista siinä, että vaadin samaa myös eurooppalais-amerikkalaisille ja heidän perintönsä ja oikeuksiensa kunnioittamista. 
Sain ainoana läpi asetuksen (Louisianassa), joka kielsi positiivisen syrjinnän ohjelmat, jotka rotusyrjivät parhaiten tehtäviin sopivia henkilöitä.
Näin ollen meritokratiaa puolustava Duke kannattaa etnopluralismia, jonka kontekstissa olisi järjetöntä väittää, että esimerkiksi japanilaiset kannattavat omassa maassaan "japanilaista ylivaltaa". Kaikilla kansoilla on oikeus vaalia omaansa ja siksi toimet, jolla ne alistetaan ottamaan miljoonittain muiden maiden ylijäämäväestöä on verrattavissa kansanmurhan yritykseen. Muun muassa näin on todettu kiinalaisten vyörystä Tiibetiin. Mutatis mundatis, muutettavat muutettuina, näin on myös valkoisten kansakuntien kohdalla. Siksi puhe valkoisten ylivallasta  ei ole muuta kuin punaliberaalien retorista sumutusta ja Pärssinen tietää tämän vallan hyvin.

Seuraavassa kappaleessa kerrotaan, kuinka mustat mielenosoittajat pyrkivät väkisin sisään vaalitilaisuuteen, jossa David Duke oli keskustelemassa. Tosiasiassa mielenosoittajat mellakoivat väkivaltaisesti, mutta Ylen toimittajan mielestä tämä ei ollut olennaista, vaan se, että paikalla oli David Duke, joka "nostatti raivon". Jos uutisointi olisi rehellisen ennakkoluulotonta, jutussa olisi keskitytty rasistisen Black Lives Matter -liikkeen väkivaltaiseen mellakointiin. Jälleen kerran impulsiiviset mustat eivät kyenneet hillitsemään itseään ja käyttäytymään ihmisiksi.

Toimittajien yleisin tapa valehdella on jättää olennaiset seikat mainitsematta. Tämä on sikäli kätevää, koska näin heitä ei voi syyttää suoranaisesta valehtelusta. Pärssinen kirjoittaa:
David Duke kuului aiemmin Ku Klux Klanin johtajiin. Järjestö koostuu klaaneiksi kutsutuista salaseuroista, jotka vastustavat mustia, katolisia, juutalaisia, homoseksuaaleja, maahanmuuttoa ja kommunismi.
Milloin Duke itse asiassa kuului Klaaniin? Viimeksi 36 vuotta sitten! Tätä ei Duken yhteydessä koskaan mainita, sillä noin kaukaisella jäsenyydellä ei ole juurikaan merkitystä herran nykypolitiikassa. Kommunismin romahduksesta on kulunut 10 vuotta vähemmän aikaan kuin Duken klaanijäsenyydestä, mutta emme silti saa koskaan lukea poliitikosta uutista, jossa muistettaisiin aina korostaa kuinka tämä toimi aiemmin kommunistien ja taistolaisten riveissä. 

Entä millaiseen Klaaniin Duke kuului? Hän johti 70-luvun lopulla Knights of the Ku Klux Klan -järjestöä, joka tunnettiin siitä, että se otti ensimmäisten joukossa mukaan katolilaiset, kannatti miesten ja naisten tasa-arvoa, vastusti laittomuuksia ja hylkäsi kaikenlaisen rotuvihan. Duke sanoikin tuolloin, ettei hän ole mustia vastaan, vaan luonnehti itseään valkoisten kansalaisoikeuksien puolustajaksi. Tällaisia seikkoja ei koskaan mainita Duke-uutisissa, koska ne pilaisivat hyvän tarinan ja vihjauksen siitä, että David Duke on loppujen lopuksi neekerien lynkkaaja.

Jutun lopussa kerrotaan, että David Duke haluaa "estää" rotujen sekoittumisen, mutta kuten median väitteissä aina, toimittajalla ei ole esittää mitään näyttöä poliittisesta ohjelmasta, jossa Duke pyrkisi lakiteknisesti kieltämään seka-avioliitot. On toki totta, että Duke pitää rodunsekoitusta etnisen moninmuotoisuuden kannalta tuhoisana asiana, mutta mitään konkreettisia toimia sen estämiseksi hän ei ole esittänyt. Samassa lauseessa Pärssinen esittää toisen kyseenalaisen väitteen, nimittäin että Duke kiistäisi holokaustin. Kirjassaan Juutalainen ylivalta Duke käsittelee holokaustia, mutta hän ei kiistä, etteikö juutalaisten massamurhia olisi tapahtunut, mutta epäilee saatavilla oleviin virallisiin lähteisiin vedoten sen väitettyä laajuutta. 

Uutisen päätarkoitus paljastuu lukijalle viimeistään silloin, kun toimittaja kertoo, että David Duke kannattaa Donald Trumpia. Vanha kunnon syyllistäminen assosiaatiolla -virheargumentti näyttää kuuluvan näinä päivinä jokaisen häikäilemättömän valtamediatoimittajan sumutus-arsenaaliin. Kaikki keinot jolla lyödä Trumpia käytetään, myös Suomessa.

Toimittajien hysteerinen Trump-kauhu tuntuu varmasti omituiselta monista suomalaisista, sillä emmehän me voi vaikuttaa mitenkään Yhdysvaltojen presidentin vaaleihin. Suomen valtamedian negatiiviset Trump- ja Duke-uutiset eivät ole tietenkään tarkoitettu amerikkalaisille äänestäjille, vaan suomalaisille, joille opetetaan kädestä pitäen miten meidän pitäisi suhtautua maailmalla näkyviin virtauksiin, jotka saattavat ennen pitkää tulla tutuiksi myös täällä. Siksi ylikansallisiin intresseihin sitoutuneet maamme valtamediat syöttävät meille narraatiota, että EU:n vastustus on sivistymättömien maalaisten hölmö päähänpinttymä ja että kansallista etua puolustava Trump on uusi Hilter, joka on uhka koko maailmanrauhalle. 



                                                            **************************


Yle TV1 Maanantai 7.11. klo 21:00, A-studio 

USA:n vaalien loppusuora.Liikenteen päästöt kuriin - biopolttoaineilla vai sähköautoilla? Mihin menee hallituksen energia- ja ilmastopolitiikka? Juontajana Johanna Vesakallio. #yleastudio HD


Yle kertoo tämän uutispäivän keskittyvän Hillary Clintoniin, mutta uutisten ja verkkosivujen artikkelit  herkuttelevat lähinnä Trumpin demonisoinnilla. Mitähän saamme kuulla huomenna, sillä Yle sanoo silloin keskittyvänsä vain Trumpiin...