tiistai 23. toukokuuta 2017

ISLAMILAINEN RULETTI MANCHESTERISSÄ

Miehitysjoukot ovat jo Britanniassa. Eilen heillä oli
siviilien vastainen sotilasoperaatio Manchesterissa.

Poliittis-taloudellisen pseudoeliitin Eurooppaan päästämien islamilaisten
 terrori-ruletti osui tällä kertaa Iso-Britannian Manchesteriin. Myöhään eilen illalla Isis-järjestön itsemurhapommittaja iski Manchester Arenassa pidettyyn pop-konserttiin, jossa oli noin 20 000 ihmistä seuraamassa LGBT-dekadenssia markkinoivan teinilaulaja Ariane Granden konserttia. Ylen verkkosivujen uutisessa Kuusi tärkeää tietoa Manchesterin terrori-iskusta: Poliisi panttaa tietoa iskun tekijästä kerrotaan, että suurin osa uhreista oli nuoria ja lapsia, nuorin vain 8-vuotias tyttö.

Läntisiä kansakuntia hallitseva globalistinen "eliitti" ei yksin ole syyllinen siihen, että Eurooppaa miehittää käenpoikien väestö, josta muiden vakavien ongelmien lisäksi sikiää myös terrorismi. Ranskalaisten, saksalaisten, belgialaisten ja ruotsalaisten tapaan myös britit ovat pitkälti muukalaisten aisankannattajia, koska he eivät ole äänestyskopeissa rasismin pelossa uskaltaneet äänestää edes niitä, jotka haluavat ainoastaan hidastaa kolmannen maailman invaasiota. He ovat tieten tahtoen valinneet valtaan ne, jotka päästävät maahan muukalaisia, joista matemaattisella varmuudella tietty osa syyllistyy paikallisväestön murhaamiseen joko terrorismin tai arkisen katuväkivallan muodossa.

Vaikka täällä Euroopan pienessä koilliskolkassa ei ole vielä tapahtunutkaan islamilaisten terrori-iskua, saattaa se ennen pitkää olla todennäköistä, koska poliittinen johtomme ei tee mitään ei-eurooppalaisen vierasväestön vyörymiselle maailman ainoaan suomalaisten kotimaahan. Nimittäin 17. toukokuuta Yle kertoi  uutisen, jonka mukaan Maahanmuutto ennätyslukemiin viime vuonna – Suomesta lähteneiden määrä myös kasvussa. Huolestuttavinta uutisjutussa on se, että maahanmuutto kiihtyi etenkin EU:n ulkopuolelta huomattavasti.

Tietysti suurin vastuu yhteiskunnallisesta epävakaudesta lankeaa viime kädessä valituille politiikoille sekä näkyville mielipidejohtajille. Kansa voi olla harhaanjohdettua kuten Suomessa vuonna 1918, mutta päättäjien pitäisi olla aina tietoisia ratkaisujensa seurauksista. Siksi poliitikot ja intellektuellit, jotka edesauttavat kantaväestön syrjäyttämistä kolmannen maailman maahantunkeutujilla, eivät ole muuta kuin islamilaisen vihollisen yhteistoimintamiehiä, kollaboraattoreita. Sellaisina heitä pitäisi myös kohdella.

Euroopan kansojen säilymiseen vihamielisesti suhtautuva poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen "eliitti" on massiivisella propagandallaan onnistunut vaalikarjan pään kääntämisessä, jossa ensisijaisessa roolissa on ollut nationalismin demonisointi. Toisena indoktrinaation lähteenä on loppumaton hokema, jonka mukaan diversiteetti eli moninaisuus on rikkaus ja voimamme. Tosin kiihtyvän islamilaisen terrorismin myötä kovakalloisemmallekin monikultturistille on käymässä selväksi, että "voimavaraa" löytyy enää vain virallisista juhlapuheista ja kympin tyttöjen ainekirjoituksista. Sanovatpa eurooppalaiset eri kyselyissä ääneen mitä tahansa, sisimmissään he ymmärtävät, että vieraiden ehdolla väkisin pakotettu diversiteetti on silkkaa heikkoutta, koska julkisen vallan ylistämä Toinen voi kuukaudesta toiseen vapaasti tappaa lapsiamme. 

Aivan kuten muidenkin muslimien tekemien joukkomurhien kohdalla, myös Manchesterin terrori-iskun jälkeen poliitikkojen virallisissa julkilausumissa ei myönnetty maahanmuutolla olleen osuutta tapahtuneeseen, vaikka nyt tiedetään, että tekijä oli libyalaistaustainen Salman Abedi. Sen sijaan poliitikot ja julkisuuden henkilöt tuomitsivat rutiinomaisesti terroristien julman barbarismin, vaikka sillä ei tunnetusti tule olemaan mitään vaikutuksia muslimeihin, jotka haluavat virallisen Islamin opetusten mukaisesti toteuttaa pientä jihadiakonkreettista pyhää sotaa vääräuskoisia vastaan. 

Koska petturilliselle eliitille ja kulttuuriväelle maahanmuuton lopettaminen ja muslimien maastakarkotukset ovat jo ajatuksenakin mahdottomia, yrittävät he löytää "ratkaisuja" kantaväestöstä, koska vain siihen on "moraalisesti" sallittua kohdistaa toimenpiteitä. Median avustamina poliitikot, ns. asiantuntijat, kulttuuri-ihmiset ja intellektuellit tulevat jälleen kerran keskittämään huomion siihen, että eurooppalaisten "terrorismia synnyttävä islamofobinen vihapuhe" pitää suitsia kovalla kädellä samalla kun pidetään huoli siitä, että populistit eivät pääse hyväksikäyttämään tätä ikävää yksittäistapausta. Terrorismin vastaisista toimenpiteistä eivät joudu kärsimään vain "eliitin" pelkäämät totuuspuhujat ja median vihaamat nationalistit, vaan myös passiiviset kuluttajakuhnurit, joiden aselupia, matkustamista ja konserttitilaisuuksia tullaan hankaloittamaan uusilla vaatimuksilla ja tehostetuilla turvatarkastuksilla. Kiristyneen tilanteen vuoksi Järjestelmä saa luonnollisesti hyvän tekosyyn valvoa entistä enemmän kansalaisia verkossa, puhelimessa ja julkisissa paikoissa.

Kehitysmaista tulleita vapaamatkustajia ja potentiaalisia terroristeja  nämä näennäistoimet eivät juurikaan haittaa. Heillä on no-go alueensa, jonne kantaväestöllä eikä virkavallalla ole asiaa, mutta toisaalta he voivat häiritsevinä laumoina täyttää kantaväestön suosimat julkiset tilat kuten kirjastot ja ostoskeskukset. Kiitokseksi siitä, että eurooppalaiset antavat näille toimettomille aavikkosotureille hyvän ilmaisen elintason ja turvatun ympäristön, he raiskaavat naisiamme ja räjäyttävät lapsemme ilmaan. 

Islamilaisten valloitajien kiittämättömän röyhkeuden edessä heidän poliittiset yhteistoimintamiehet hallituksissa ja mediassa vaativat kantaväestöltä, ettei saa provosoitua vaikka provosoidaan, vihalle ei saa antaa valtaa ja elämän pitää jatkua entisellään, sillä "se on juuri se mitä terroristit vähiten haluavat". Ainoastaan itsesuojelunsa menettäneet kansallismasokistit, teuraslampaat, voivat ajatella näin. Kivikautisille barbaareille myönnytykset ja lepyttelyt ovat heikkouden merkki, josta he saavat vain entistä suuremman oikeutuksen aavikkosaatanansa asialle. 

Mikäli taistelu terrorismia vastaan halutaan voittaa, täytyy lännessä tapahtua totaalinen asennemuutos islamilaisiin muukalaisiin. Siksi terroritekojen pitääkin nostattaa kantaväestössä vihaa, suuttumusta ja toimintaa. Kun edesmennyt brittipoliitikko Enoch Powell piti vuonna 1968 kuuluisan Rivers of Blood -puheensa, hänellä tuskin kävi mielessä, että monikulttuurisuuden väistämättä synnyttämä verenvuodatus tulisi olemaan yksipuolista. Toistaiseksi on vuotanut vain meidän eurooppalaisen veri, mutta kuinka kauan?

Niin julman kyynistä kuin se onkin sanoa ääneen, islamistien terrori-iskut ovat vääjäämättä luomassa yhteistä eurooppalaista kohtalonyhteyttä ja identiteettiä (Kai Murros: The Liberation Of Europe), josta pelkän taloususkon ja onton ihmisiokeusideologian varassa oleva EU voi vain haaveilla. Ehkä terrorismin ainoa hyvä puoli onkin se, että se herättää valkoiset kristityt ja pakanat käsittämään, että elämä ei ole lopullisesti turvattua televisioviihdettä, vaan että vapauden ja identiteetin puolesta joutuu myös taistelemaan. Arkipäiväiseksi muodostuneen muukalaisten katuväkivallan ja terrorismin ansiosta kansalaiset alkavat tajuta, että monirotuiset yhteiskunnat ovat automaattisesti monirasistisia, koska ne synnyttävät etnistä kilpailua yhteiskunnan sisällä, jonka vuoksi ne eivät vol koskaan olla harmonisia toisin kuin suhteellisen homogeeniset orgaaniset yhteisöt. Toistettakoon tässä yhteydessä vielä Helsingin pormestari Raimo Ilaskiven 1990-luvulla esittämä viisaus: Ennen somaleja Suomessa ei ollut rasismia.

Terrorismia tänään, mitä huomenna? Mikä on edessä? Tällä hetkellä selvää on vain se, että vasemmistoliberaaliin haavemaailmaan kuuluva moniarvoinen so. monikultuurinen teatteri on konkurssin partaalla, sillä Potemkinin kulissien ylläpitäminen alkaa tulla liian kalliiksi. Heidän pelastususkonnoista lähtöisin oleva lineaarinen kehitysusko on pelkkää fantasiaa, joka on ajat sitten rappeutunut omassa kehässä pyörimiseksi, ja yltynyt nyt pelkäksi päämäärättömäksi hullunmyllyksi. On epätodennäköistä, että länsimaisen kulttuurin etnomasokistista itsetuhoisuutta voitaisiin enää jarruttaa rauhanomaisella demokraattisella prosessilla. Tervehtyminen on edelleen kansalaisten tahdon varassa, mutta se tuskin tulee tapahtumaan äänestyslipulla. Sen aika meni jo.





Yle TV1, tiistai 23.5.2017 klo 21:00, A-studio 

Manchesteri terrori-isku - haastateltavana pääministeri Juha Sipilä ja sisäministeriön poliisijohtaja Petri Knaape. Juontajana Kirsi Heikel. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Juha Sipilä varoitteli taas Facebookin "ääripäiden" vihapuheesta ja korosti maltillista keskitietä. Toisin sanoen hän kannattaa terrorismin ratkaisuksi keskitien keskustelua ja kompromissia, jotka eivät käytännössä ole ratkaisuja olleenkaan, vaan ongelmien pakenemista. 

Sekä Sipilä että poliisijohtaja Knaape kannattavat "moniarvoista" yhteiskuntaa eli parin viime vuosikymmenen aikana vallinnutta monikulttuurista yhteiskuntakokeilua. Heidän mukaan terrorismia lännessä voidaan ehkäistä vain moniarvoisuuden (lue: monikulttuurisuuden) lisäämisellä eli juuri sillä, mikä on tehnyt vieraan islamilaisen terrorismin mahdolliseksi. 

Kansalaisvaikuttaja Heikki Porkka kommentoi Facebookissa tämän iltaista A-studiota ja esittää pääministeri Juha Sipilälle ja Timo Soinille muutaman kysymyksen, jotka kaipaavat vastausta:
Manchesterin kuolonuhrit eivät antaneet pelolle valtaa vaan menivät konserttiin, vaikka muslimien terroristiorganisaatio oli kehottanut iskemään konserteissa ja kaikissa sellaisissa tilaisuuksissa, joihin osallistuu paljon vääräuskoisia. 
Tekivätkö uhrit oikean ratkaisun, kun eivät antaneet pelolle valtaa? 
Samaa voi kysyä Timo Soinilta, joka edustaa tyhjien fraasien koulukuntaa, joita Eurooppa on tällä hetkellä pullollaan. 
Suoraan sanottuna. Poliitikkojen täysin tyhjät selitykset ja fraasit ovat oksettavaa kuunneltavaa. 
Ikävää oli myös havaita, että Sipilä on täysin kuutamolla todellisuudesta. Hänellä ei tunnu olevan mitään käsitystä islamin pyhistä arvoista. Muhammedin esimerkillisestä elämästä ja koraanin sisällöstä. 
Sipilä etsii syitä kuin tekijät edustaisivat länsimaista elämäntapaa kunnioittavia henkilöitä.  
Hän ei ymmärrä, että islam ei hyväksy demokratiaa, ei myöskään tasa-arvoa eikä ylipäätään länsimaista elämänmuotoa, koska se on täydellisessä ristiriidassa islamin pyhimpien oppien kanssa. 
Sipilä totesi Ylen A-studiossa, että täytyy lisätä uskontojen vuoropuhelua. Mitä Sipilä tarkoittaa? Ei mikään muu uskonto tuota ongelmaa kuin islam. Miksi muut uskonnot täytyy sotkea sekaan? 
Sipilä selitteli myös perinteiseen tapaan eriarvoistumisen olevan merkittävä syy terrorismin taustalla.  
Höpö, höpö, jos eriarvoistuminen tai syrjäytyminen ovat terrorismin taustalla, miksi kreikkalaisnuoret eivät aja Scanialla ihmisjoukkoon tai posauta pommia, joka surmaa mahdollisimman monta ihmistä? 
On myös muistettava, että muslimiterroristien joukossa on ollut useita koulutettuja ja hyvin toimeentulevia henkilöitä. 
Miksi on niin vaikeaa sanoa totuus eli että kaiken takana on islam, jonka useat käskyt ja kehotukset ohjaavat muslimeja surmaamaan ja vahingoittamaan vääräuskoisia, joita ovat kaikki muut paitsi muslimit? 
Sipilä toisti Risikon aiemmin julkituoman asian, jonka mukaan iskulla ei ole yhteyttä Suomeen. Ei tosiaankaan ole, jos islamia ei halua nähdä merkittävänä motiivina. 
Osaako Juha Sipilä sanoa, tai Timo Soini tai Petteri Orpo, miksi tuhannet muslimit ympäri maailmaa juhlivat aina, kun muslimi tai muslimit tekevät terrori-iskun? Ihanko vaan eriarvoistumisen ilossa tai tuskassa? 
Ihmetyttää myös se, että Sipilä oli huolestunut some-keskustelusta, johon hän toivoi konsensushenkeä. Eikö Sipilä todellakaan ymmärrä, että potentiaalisten terroristien kanssa ei neuvotella, heidät täytyy heittää ulos maasta ennen kuin he ehtivät tehdä mitään. 
Entä miksi Sipilä nosti saamelaiset esiin? Mitä hemmetin tekemistä saamelaisten asemalla on islamilaisen terrorismin kanssa?

torstai 18. toukokuuta 2017

YLE HALUAISI EROTTAA USA:N PRESIDENTTI DONALD TRUMPIN

Valtamedialle Trumpin suhde Israeliin ei ole ongelma,
toisin kuin Venäjä.

Toimittajien Trumpin vastainen kevätkiima on noussut Ylessäkin ekstaattisiin korkeuksiin, sillä 
viimeisen parin viikon aikana presidentistä on uutisoitu päivittäin monen jutun verran. Näissä jutuissa Yle on käyttänyt lähteinä tuttuun tapaansa vain Amerikan itärannikkon demokraatteja tukevaa mediaa ja liberaalilehtiä kuten Washington Postia ja New York Timesiä.

Eniten kohua on herättänyt väite, että Trump olisi luovuttanut Venäjän ulkoministeri Sergei Lavroville ja suurlähettiläs Sergei Kisljakille salaista tietoa. Ylen uutisessa Washington Post: Trump kertoi venäläisille huippusalaisia tietoja sisältää loppujen lopuksi vähän villoja, mutta paljon puruja. Luovutetut tiedot kun koskivat terroristijärjestö Isisin uutta terrori-iskujen uhkaa, joka liittyy kannettavien tietokoneiden käyttöön lentokoneessa. 

Yleisen käsityksen mukaan Venäjä ja Yhdysvallat ovat yhdessä sitoutuneet Isisin vastaiseen taisteluun, joten eikö kaiken järjen mukaan ole silloin täysin normaalia, että terroristijärjestöön liittyvät tiedot ovat molempien osapuolien saatavilla? Näin ajattelee myös presidentti Trump, jonka mukaan hänellä oli täysi oikeus luovuttaa yhteistä vihollista koskevia tietoja Venäjälle. Tämä oikeutus yritetään kuitenkin kiistää Ylen uutisessa Trump: Minulla oli täysi oikeus jakaa tietoja Venäjän kanssa, koska jutun mukaan tiedot on saatu "salaisesta lähteestä", joka on luovuttanut ne sillä ehdolla, ettei niitä anneta venäläisille. MTV3 uutiset tietää kuitenkin kertoa, että Isisiin littyvät tiedot "oli saatu osana tiedonvaihtoyhteistyötä Isisin sisäpiiriä tuntevan liittolaisen kanssa". Käytännössä tämä tarkoittaa Itsenäisistä valtiosta ainoastaan Israelia, koska se on koko ajan tukenut Isisiä ja sen liittolaisia sodassa Syyrian laillista hallintoa vastaan. 

Kohina "huippusalaisten tietojen" luovuttamisesta saattaa lässähtää jo siihen, että Venäjä on valmis antamaan kaikki tiedot Trumpin ja Lavrovin välisestä keskustelusta. Sen sijaan että pelkkien vihjailujen ja yksipuolisten uutislähteiden varassa olevat lännen liberaalimediat rakentavat Trumpista väkisin valtiopetokseen syyllistyvää Venäjän agenttia, niiden pitäisi keskittyä johonkin konkreettiseen kuten USA:n ja Israelin väliseen suhteeseen. Esimerkiksi Yleä ahkeraan seuraaville demarieläkeläisille on tuskin selvää, että Yhdysvallat on 1960-luvulta lähtien pettänyt kansaansa päästämällä maan hallintokoneistoon siionisteja, jotka luovuttavat kaiken tiedon Israelille. 

Tämän lisäksi juutalaislobbyjen kuten AIPAC:in ansiosta USA tukee veronmaksajien pussista Israelia vuosittain 3 miljardilla dollarilla. Kun tähän lisätään epäsuorat tuet summan uskotaan nousevan jopa 50 miljardiin dollariin per vuosi. Jos Trump on johonkin moraaliseen rikokseen syyllistynyt, niin sen täytyy olla loppumattoman sotilaallisen ja taloudellisen tuen jatkaminen Israelille amerikkalaisten veronmaksajien kustannuksella. Itse asiassa Yhdysvaltojen tuki Israelille on vain kasvanut, koska Trump näyttää olevan tyttärensä miehen, juutalaisen Jared Kushnerin, poliittisessa ohjauksessa. Hän jos mikä on Valkoisen talon Rasputin, joka ajaa häikäilemättä juutalaiseliitin intressejä ohi tavallisten amerikkalaisten.

Vaikka Trumpista näyttää kehkeytyvän siionistien käskytyksellä "amerikkalaisen demokratian ja arvojen" sotilaallinen levittäjä Obaman tapaan, tämä ei lepytä tärähtäneistön "edistyksellisiä" toimittajia ja Demokraattipuolueen punaisia globalisteja. Trumpin vastaista kaunaa ei lievitä edes se, että kolmannen maailman ei-valkoiset saavat edelleen saapua vapaasti Amerikkaan syrjäyttämään kansakunnan luoneet valkoiset, eikä Meksikon muuria ole vieläkään alettu rakentaa kunnolla. Punaliberaalin kostonhimon taustalla on yksinkertaisesti se, että Trump on ottanut liberaalien hellimät tabut puheeksi, vaikkei niille ole tehty käytännössä vielä mitään. He ovat tyytyväisiä vasta sitten, kun Trump on savustettu ulos varapresidenttiä myöten ja tilallle saatu jollakin kepulilla vieläkin epäsuositumpi ja korruptoituneempi feministinoita Hillary Clinton. Sitä ennen jokainen Trumpin päivä vallassa on "hyville ihmisille" sietämätöntä tuskaa, joka heijastuu myös Ylen vuolaana virtaavana Trump-ripulointina.


Yle TV1, torstai 18.5.2017 klo 22:00, Ulkolinja: Trumpin vihaiset alamaiset  

Trumpin nousu presidentiksi innosti amerikkalaisia kansalaisaktivisteja protestoimaan ja vaikuttamaan. Ja sai maan miljoonat paperittomat siirtolaiset pelkäämään tulevaisuutensa puolesta. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle se ei vain jaksa päästää irti yhdestä lempiaiheestaan, vaan tuuttaa jatkuvalla syötöllä uusia Trumpia käsitteleviä ohjelmia.

Miten muuten laittomillla siirtolaisilla voi olla moraalinen oikeus tuomita toisen maan lainsäädäntö, jota he ovat tieten tahtoen selkeästi rikkoneet? Kyse on samasta asiasta, jossa lakia rikkonut rikollinen väittää, että hänen "oikeuksiaan" on loukattu, koska joutuu vastaamaan tietoisesti rikkomansa lain seurauksista.



                                                    *****************************


Yle TV1, torstai 18.5.2017 klo 13:30, A-teema: Ylen riippumattomuus

Onko Ylen johto taipunut pääministerin painostukseen? Miten taataan Ylen riippumattomuus? Selvitysmies Olli Mäenpään Yle-raportti Suomen suurimman keskusteluohjelman käsittelyssä. #ateema. Juontajina Annika Damström ja Markus Liimatainen. UUSINTA EILISESTÄ.

Linkki ohjelmaan.

Maanantaina julkaistun Olli Mäenpään Yle-raportin johdosta A-studiossa pidettiiin keskiviikkona teemailta, jonka aiheena oli Ylen riippumattomuus. Paikalle keskustelemaan oli kutsuttu yhtiön näkyviä nykyisiä ja entisiä toimittajia sekä tietenkin Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen. Omituisinta paneelikeskustelun Terrafamea koskeneessa kiistassa oli se, että vain Jääskeläisen niskoille pantiin todistustaakka, vaikka näyttö pitäisi olla syyttäjillä. Toimittajakunnan ja Ylen johdon välisessä vuoropuhelussa yritettiin puhdistaa yhtiön sisäistä tunkkaista ilmaa, mutta katsojasta se näytti pelkältä tyhjänpuhumiselta, koska käsitellyt ongelmat ovat kansalaisen objektiivisen tiedonsaannin kannalta näennäisiä. 

Suomalaisia kiinnostaa ensisijassa Ylen uutisten ja dokumenttien objektiivinen totuusarvo, mutta A-teeman kinastelussa pintaan nousi vain median ja poliitikkojen keskinäinen arvovaltataistelu. Keskustelussa ei tuotu mitenkään esiin Ylen ohjelmia ja uutisia seuraavien katselijoiden näkökulma. Yleveron maksajille on yhdentekevää poliittikkojen ja toimittajien välinen kukkotappelu, sillä katsojia  kiinnostaa vain se, että he saavat uutisjutuista oikean kuvan siitä mitä on tapahtunut. 

Medialla on tietenkin velvollisuus paljastaa poltiikkojen väärinkäytökset, mutta siinä se käyttää valtaansa useimmiten vain tyhjänpäivisiin poliittisiin ajojahteihin, joiden motiivit ovat vähintään kyseenalaisia. Siksi tärkein mitä A-teemassa jäi sanomatta koskee toimittajien omaa roolia "paljastuksissa". Esimerkiksi Terrafamen uutisoinnissa kyse oli todennäköisesti punavihreiden toimittajien halusta luoda Watergaten suomalainen karvalakkiversio, jotta porvarihallitus hajoaisi. Tällä kertaa temppu ei onnistunut, mutta kansakunnan muistissa elää edelleen Ilkka Kanervan tapaus, jossa lähinnä feministitoimittajat paisuttivat tämän pikkutuhmista tekstiviesteistä nostatettua kohua siinä määrin, että ulkoministeri oli pakotettu eroamaan. Kuten Kanervan tapaus osoitti, valtamedian poliittisten ajojahtien taustalla on yleensä epäolennaiset henkilökohtaiset kaunat tai ideologiset tavoitteet. 

Kansan etua media ei ajattele, sillä muutoin se olisi nostanut tapetille hallituksen ja silloisen sisäministeri Petteri Orpon toimet syksyllä 2015, jolloin lukuisten Euroopan maiden kautta Ruotsista tuli Suomeen kymmeniä tuhansia EU:n ulkopuolisia siirtolaisia, jotka olisi pitänyt pysäyttää Dublinin sopimuksen perusteella heti ensimmäisessä EU-maassa. Tästä Yle ja muut valtamediat olivat kuitenkin hiljaa, vaikka kyseessä oli törkeä EU-sopimuksen rikkomus, jonka vaikutukset Suomen kansalle ovat olleet kohtalokkaan raskaat.

Syy miksi kansalaiset pitävät toimittajia juristien ohella yhtenä alhaisimpina ammattikuntana sai A-teemassa jälleen lisätodistusta, kun manipuloivana paskanpuhujana aiemminkin kunnostautunut toimittaja-juontaja Annika Damström syyllistyi jälleen valheeseen, jonka kohteena oli hänen henkilökohtaisesti inhoamat perussuomalaiset. Kansanedustaja ja Ylen hallintoneuvostossa istuva Olli Immonen (ps) avautui heti ohjelman jälkeen Facebookissa ja oikoi kieroilevan Damströmin valheet:
Oikaisu: äskeisessä Ylen A-teema -ohjelmassa toimittaja Annika Damström väitti valheellisesti, että minun mielestäni poliitikkojen tulisi voida vaikuttaa Ylen ohjelmasisältöihin. Todellisuudessa en ole koskaan missään yhteydessä sanonut mitään tällaista. Mielestäni Ylen on toimittava jatkossakin riippumattomasti ja esimerkiksi hallintoneuvoston ja journalistisen toiminnan välillä on syytä säilyttää palomuuri, aivan kuten tähänkin asti. 
(...) Esiin on noussut mm. huoli siitä, miten Yle kohtelee ja eriarvoistaa poliittisia toimijoita journalismissaan. Tämä käy ilmi esimerkiksi Ylen nostaessa paheksunnan kohteeksi lähes poikkeuksetta kansallismielisiä, ”äärioikeistolaisia”, ”oikeistopopulistisia” ja konservatiivisia poliitikkoja samalla kun se on kohdellut silkkihansikkain punavihreitä ja arvoliberaaleja poliitikkoja. Lisäksi huolta kansalaisten parissa on herättänyt se, että usein Ylen toimittajien henkilökohtaisten asenteiden ja mielipiteiden koetaan värittävän ja dominoivan Ylen journalismia. Tämä on näkynyt poliitikkojen eriarvoistamisen ohella mm. maahanmuuttoa käsittelevässä journalismissa. 
(...) Jos me kansan mandaatilla kansanedustajina toimivat henkilöt ja Yleisradion toimintaa valvovat hallintoneuvoston jäsenet emme toimittajien mielestä saa nostaa näitä selkeitä epäkohtia keskusteluissa ja kannanotoissamme esiin, niin kuka sen sitten saisi tehdä? Yle ja Ylen toimittajat eivät saa kohottaa itseään kritiikin yläpuolelle, kuten eivät poliitikotkaan
Annika Damströmin valheellinen jeesustelu keskittää huomion poliitikkojen vaikuttamisyrityksiin, vaikka paljon suurempi ongelma on se, kuinka toimittajat yhteiskunnallisten kysymysten portinvartijoina vaikuttavat siihen, missä määrin poliitikkojen ja puolueiden agendat saavat julkista huomiota ja hyväksyntää. Ennen kaikea toimittajille on tärkeintä heidän oma politisoitunut ilmaisuvapaus, eikä niinkään kansalaisten sananvapaus, jota he yrittävät rajoittaa vihapuhejankutuksellaan ja vaikenemalla monikultturismin ja arvoliberalismin tuomista ongelmista. Jos A-teema haluaisi keskittyä olennaiseen, silloin siinä keskusteltaisiin Ylen toimittajien olemattomasta riippumattomuudesta maahanmuutto- ja sukupuolikysymyksissä.  

tiistai 16. toukokuuta 2017

PERHEENYHDISTÄMINEN ON "ELIITIN" KEINO MONINKERTAISTAA MUUKALAISTEN MÄÄRÄ LÄNNESSÄ


Massiivinen perheenyhdistäminen käynnissä.

Suomi on viimeisin Länsi-Euroopan maa, jossa poliittinen johto on luopunut periaatteesta, että maa kuuluu sen alkuperäisasukkaille ja että valtion tehtävä on ajaa historiansa jatkuvuutta ylläpitävän väestön etua. Käytännössä tämä näkyy siinä, että poliitikot yhdessä suuryritysten ja pankkimaailman kanssa eivät tunnusta enää etnisen suomalaisuuden arvoa, vaan ne näkevät ihmiset pelkkinä omaa etuaan ajavina juurettomina kuluttajina, jotka on vaihdettavissa toisiin "samanlaisiin" rajattomassa maailmassa. Tällaisessa mentaliteetissa ei välttämättä ole kyse siitä, että "eliitin" yksiulotteisen ja lyhytaikaisen hyötyajattelun taustalla olisi vain kyyninen petos, vaan jostain pahemmasta, sisäisen tutkan ja järkevän arviointikyvyn kadottamisesta. 

Historiantajun menettäminen on leviämässä myös apaattisen kansan keskuuteen, kun se on hiljaisesti hyväksymässä eliitin ja median indoktrinoiman käsityksen atomisoituneesta ihmisestä, joka on irti yhteisönsä historiasta ja verilinjasta. Kun kansakunnan henkinen turvamuuri on murrettu, ovelat pykälänviilajat ovat saanet rauhassa luoda muodollisen laillisuuden, jonka pakkovallalla maahamme päästetään vieraspopulaatiota ilman takarajaa. Porttien aukaisemisessa keinot on monet ja niitä käytetään eri tilanteiden mukaan, sillä kaiken päämääränä on vain ja ainoastaaan vierasväestön kasvattaminen niin pitkälle kunnes suomalaiset eivät kykene vähemmistöksi joutuessaan minkäänlaiseen itsepuolustukseen. 

Suomalaisten säilymisen kannalta yksi pirullisimmista lailla kruunatuista vääryyksistä on maahantuloautomaatti nimeltä perheenyhdistäminen. Yle uutiset kertoi tänään tv- ja verkkouutisissaan kahdesta erilaisesta muukalaispopulaatioiden volyymin kasvattamisesta, joita yhdistää perheenyhdistäminen. Molempien juttujen lausumattomana viestinä on, että Suomella on velvollisuus oman etunsa kustannuksella täyttää syyrialaisten ja filippiiniläisten yksilölliset haaveet.

Ensimmäisessä uutisjutussa "Olin niin onneton"– Näin Suomen viranomaiset pelastivat Rahafin ja Shadin rakkauden kerrotaan Ulkoministeriön alkaneen helpottaa syyrialaisten perheenyhdistämisiä viemällä virkamiehet (mitähän jo pelkästään tämä maksaa!) tapaamaan hakijoita Beirutiin. Ainoastaan yksilön etua korostavassa jutussa tullaan ohimennen tunnustaneeksi, että vuoden 2015 "syyrialaispakolaisten" aalto Eurooppaan ja Suomeen oli silkkaa median ja poliittisen "eliitin" kehittämää huijausta:
Syyrialaisia on tullut Suomeen vuosia jatkuneesta sisällissodasta huolimatta vähän. Myönteisen turvapaikkapäätöksen on vuoden 2015 alusta lähtien saanut 1 350 syyrialaista ja ensimmäisen oleskeluluvan noin 420 syyrialaista.
Syyrialaisten lisääntyneet perheenyhdistämiset kertovat, että heitä on alkanut tulla toden teolla Suomeen vasta nyt, koska vuonna 2015 vastaanottokeskukset täyttyivät valesyyrialaisista kuten irakilaisista, afgaaneista ja somaleista. Koska näiden kansojen vapaamatkustajat ovat jo päässeet rajojemme sisään, ovat Demlan ja Pakolaisapu ry:n juristit pitäneet huolta siitä, että heitä ei saada enää millään ilveellä maasta pois. Näiden alkubonuksena tulleiden turvapaikkaturistien lisäksi Suomi saa nyt kontolleen ne syyrialaiset, joiden piti ilmestyä rajoille jo kaksi vuotta sitten.

Kuten muuallakin Länsi-Europassa myös Suomessa turvapaikkastatuksen saaneet elintasoshoppaajat eivät tule nykyisen lainsäädännön vallitessa koskaan palaamaan kotimaihinsa, sillä vaikka tilanne lähtömaissa rauhoittuisikin, he näkevät yksilörationaalisesti järkevämpänä jäädä Suomeen, jossa veronmaksajat tarjoavat hyvinvoinnin vanhuuspäiviin asti. Vika ei siis ole pyytäjissä, vaan hölmöissä jotka antavat. Tilannetta ei paranna yhtään se, että sosialistinen virkamieskunta tulkitsee lakeja ja "kansainvälisiä sopimuksia" aina muukalaisten eikä kantaväestön eduksi. Siksi turvapaikkaa ei ole pitkään aikaan myönnetty ainoastaan henkilölle, johon poliittisen tai uskonnollisen vainon uskotaan kohdistuneen, vaan perheenyhdistämisen nimissä sosiaalisen lottovoiton saa myös tämän perhe ja sukulaiset, joita ei kotimaassaan vainota. 

Suomalaisuuden säilymisen kannalta on yhdentekevää tulevatko ulkoeurooppalaiset maahan työn, sosiaalietuuksien vai tavarastaan huolimattomien naisten perässä. Jotkut "isänmaalliset" neropatit kuitenkin pitävät työperäistä maahanmuuttoa oikeutettuna, vaikka se alentaisi yleistä palkkatasoa ja veisi työpaikkoja suomalaisilta. Ylen toisessa perheenyhdistämisjutussa, HOK-Elanto sai kymmeniä uusia kokkeja Filippiineiltä: minipalkka 1300 euroa kuussa, muukalaisinvaasiota perustellaan ulkomaan ahkerilla työntekijöillä, vaikka maassa on tuhansittain työhalukkaita kokkeja työttömänä:
Suomessa on pula kokeista, vaikka työttömänä on tilastojen mukaan yli 5600 kokkia. Avoinna on lähes 1500 alan työpaikkaa. Palkka ja työtuntien epävarmuus eivät houkuttele.
Jo kymmenen vuoden ajan henkilöstöfirmat, kuten jutussa mainittu Opteam, ovat rahdanneet maahan aasialaisia kokkeja, jotka alentavat alan ammatti-ihmisten palkkatason niin alhaiseksi, että suomalaiselle työnteko on tehty lähes mahdottomaksi. Pahinta tässä on se, että valtiovalta suojelee ahneita ja lyhytnäköisiä henkilöstöfirmoja, jotka ovat valmiita kouluttamaan ja opettamaan ulkomaalaisille kieltä vain siksi, että heidät voidaan tuoda tänne töihin korvaamaan suomalaiset. Kaiken tämän röyhkeyden huippuna tulevat kokit ovat valmiita tuomaan Filippiineiltä myös perheensä eli he ovat tunkeutumassa reviirillemme pysyvästi. Mitähän aasialaiset reagoisivat, jos sama härskiys tehtäisiin toisin päin? Vain suomalaiset ja eurooppalaiset lampaat suostuvat hetkellisen "taloudellisen pöhinän" vuoksi uhraamaan kulttuurinsa ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet.

Länsimaisen sivilisaation alennustila ilmenee paljastavimmillaan taloudellisen logiikan ylivaltana, joka on korvannut koko muun kulttuurin sekä kansalliset että väestölliset pitkän tähtäimen intressit. Niin kauan kuin talousukovaiset, globlalistipankkiirit ja suuryritysten johtajat pitävat talouden pyramidihuijausta tekohengityksellään pystyssä, voi heinäsirkkaparven lailla tuhoaan tekevä maahanmuutto jatkaa etenemistään aina vain paremmille laitumille. Siksi nykyisen kaltaisen talousjärjestelmän romahtaminen olisi pelastus sekä biologiselle identiteetillemme että luonnon kantokyvylle. Milloin talouden kuplan puhkeaminen tapahtuu ei tiedä kukaan, mutta se tiedetään, että suurella varmuudella se vielä tulee. Toivottavasti eurooppalaiset ovat silloin kantapään kautta oppineet sen millä on merkitystä ja millä ei. 


                                                   **********************************



Yle TV1, tiistai 16.5.2017 klo 20:00, Suomi on suomalainen

7/10 Valtio. Milloin itsenäisyys oikeastaan alkoi - ja mitä itsenäisyys tarkoittaa Euroopan unionissa? Ovatko suomalainen valtio ja kansa erkaantumassa toisistaan? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.



Yle Fem, tiistai 16.5.2017  klo 21:00, Historia: Euroopan juutalaisten tarina 

4/8. Kasvotusten kuoleman kanssa. Vuonna 1941 natsit ryhtyivät käyttämään keskitysleireissä kaasua joukkomurhaamisen tehostamiseksi. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Yle vaikenee muslimien harjoittamasta homojen vainosta

"Turvapaikanhakijat Ahmed Farhanee ja Mehdi Al Samarrat lopettivat leipuriuransa henkilökohtaisten syiden takia"

 "Toisen leipurin sukulainen ei hyväksynyt miehen uutta elämäntapaa Suomessa"


Tämä tarkoittaa sitä, että nämä miehet olivat homopariskunta, ja toisella heistä oli Suomessa asuva sukulainen, joka ei hyväksynyt homoseksuaalista "elämäntapaa". Nykyään Suomessa valtamedian uutisointi on niin puutteellista ja niin harhaanjohtavaa, että ihmiset joutuvat lukemaan rivien välistä sellaisia asioita, joita mediassa ei eksplisiittisesti sanota, mutta jotka ovat älykkäille ihmisille implisiittisesti selviä. 

Valitettavasti suurin osa ihmisistä ei osaa lukea tällaisia rivien väliin piilotettuja asioita, joten tästäkin uutisesta tuli varmaan useimmille lukijoille sellainen käsitys, että nämä ahkerat maahanmuuttajat joutuivat lopettamaan rehellisen työntekonsa suomalaisten rasistien harjoittaman vainon vuoksi.

Tämä on täsmälleen sama asia kuin se, että mediassa sanotaan, että juutalaisvastaiset viharikokset ovat lisääntyneet Euroopassa, ja se jätetään mainitsematta, että niiden juutalaisvastaisten viharikosten tekijät ovat muslimeja, jolloin useimmille ihmisille tulee sellainen käsitys, että eurooppalaiset uusnatsit ovat hyökänneet juutalaisten kimppuun. Tätä sitten käytetään tekosyynä mokutuksen lisäämiseksi, vaikka se juutalaisvastaisten viharikosten lisääntyminen johtuu juuri siitä, että Eurooppaan on tullut niin paljon muslimeja, jotka tekevät niitä juutalaisvastaisia viharikoksia. 

Koko juttu Ylen verkkosivuilla:

Kuopiossa viime syksynä piirakkaleipureina julkisuuteen nousseet turvapaikanhakijat ovat lopettaneet leipomisen. Irakilaiset turvapaikanhakijat Ahmed Farhanee ja Mehdi Al Samarrat lopettivat leipuriuransa henkilökohtaisten syiden takia jo talvella. 
Miehet leipoivat iltaisin ja öisin liha- ja kasvispiirakoita Kuopion helluntaiseurakunnan tiloissa. Piirakoita myytiin Kuopion kauppahallissa, Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja K-kaupoissa. 
Kaksikkoa auttanut kuopiolainen Jukka Antikainen harmittelee leipuritoiminnan loppumista. Kaksikko asui Antikaisen luona. Tämä aiheutti harmia, sillä toisen leipurin sukulainen ei hyväksynyt miehen uutta elämäntapaa Suomessa.
Tämän tarkemmin Antikainen ei halua avata leipomisen lopettamissyytä. Antikainen kertoo saaneensa talven aikana useita kyselyjä mistä miesten leipomia piirakoita saa. 
Irakilaiskaksikon leipuriuraa varten perustettiin Kuopiossa yritys viime syksynä. Yritystä olivat perustamassa Antikaisen lisäksi myös Mustin ja Mirrin toimitusjohtaja Mika Sutinen sekä Talentreen toimitusjohtaja Antti Haapakorva.
Jukka Antikainen iloitsee, että kantaväestö ja useat kuopiolaisyritykset rohkaisivat ja kannustivat leipurikaksikkoa eteenpäin. Eräs yksityishenkilö antoi leipuritoimintaa varten pakettiauton ilmaiseksi lainaksi. Paikallinen mainostoimisto suunnitteli yrityksen visuaalisen ilmeen ja logot ilman korvausta. Miehet saivat myös työvaatteet ilmaiseksi. 
Haaveissa oli, että leipomotoiminnan päästessä jaloilleen irakilaiskaksikolle olisi haettu työperäistä oleskelulupaa. Nyt miehet odottavat edelleen turvapaikkapäätöstä.

maanantai 15. toukokuuta 2017

OLLI MÄENPÄÄN "KRIITTINEN" YLE-RAPORTTI ON KANSALAISTEN HARHAUTTAMISTA



Yleisradion tilaama raportti Ylen tilasta on tyyppiesimerkki siitä, kuinka julkisuudessa puhutaan aidan seipäistä eikä itse aidasta. Tänään julkaistun Yle-raportin tehnyt h
allinto-oikeuden professori Olli Mäenpää korostaa, että Ylen olisi oltava nykyistä kriittisempi vallanpitäjiä kohtaan, mutta ei mainitse sanallakaan yleisradioyhtiön todellisesta ongelmasta, toimittajien arvolatautuneesta politikoinnista. Kansalaisten objektiivisen tiedonsaannin ongelmana on pitkält toimittajien poliittisesti korrekti punavihreä maailmankatsomus eikä niinkään toimittajien kohtaamaa poliitikkojen satunnainen painostus. Toinen vaiettu ongelma on toimittajien harjoittama kiusanteko niitä poliitikkoja ja toisinajattelijoita kohtaan, jotka eivät allekirjoita vasemmistoliberaalia yhteiskunta-agendaa.

Ylen pitkässä verkkosivujen jutussa Mäenpään raportti: Ylen vahvistettava riippumattomuuttaan ja vahtikoiran rooliaan lukijaa harhautetaan juuttumalla lillukan varsiin eikä tarttumalla itse ongelmaan, joka on mediajätin monikulttuuri- ja pervopropaganda. Raportissa annetaan kohtuuttoman paljon huomiota Terrafamen tiedotussotkulle, vaikka kyse on poikkeuksellista yksittäistapauksesta. Moralistisen närkästyksen piiskaamina sekä mediaväki että Olli Mäenpää yrittävät leipoa Ylen toimittajista poliittisen painostuksen uhreja ja sananvapauden marttyyreja. Näin huomio kiinnitetään sinne missä se on epäolennaista.

Miten kukaan voi ottaa vakavasti uutisjutussa esiin tuotua sananvapautta, sillä yksipuolisella progandallaan Ylen toimittajat eikä nyt parjattu yhtiön johto ovat harjoittaneet ohjelmapolitiikkaa, jolla on enemmän yhteistä Neuvostoliiton kuin vapaan tiedottamisen kanssa. Mäenpää yltyy suorastaan humoristiseksi – tosin tahattomasti  kun hän väittää että Ylellä olisi muka jokin vahtkoiran rooli:
Mäenpää muistuttaa, että sananvapauslain lisäksi Ylen tulisi korostaa journalistista vastuutaan eli vahtikoiran rooliaan. Julkisen palvelun velvoite tarkoittaa, että Yle on vastuussa myös yleisölle.
Raportissa yritetään vyöryttää journalismin ongelmat Ylen johdon niskoille, jolloin kansalaisilta viedään huomio pois todellisesta syöpäpesäkkeestä eli punaisten toimittajakoulujen punavihreistä toimittajista, jotka ovat vallanneet sekä Yleisradion että Helsingin Sanomat. Mäenpään valkopyykkäys ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Ylen journalismi on läpipolitisoitunutta indoktrinaatiota, jota yhtiön johtokaan ei saa kuriin.


                                                       ************************


Yle TV1, maanantai 15.5.2017 klo 19:00, Hulahula Suomi 

1/6. Hulahula Suomi kiertää maata innostaen ihmiset tanssimaan. Tavoitteena on kerätä koko kansa mukaan kaikkien aikojen juhannustansseihin. Matka alkaa Kuopiosta, jossa apuna toimivat Riku Nieminen ja Jorma Uotinen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki ohjelman esittelyyn.


Ylessä näyttää olevan pakkomielteenä saada ohjelmiinsa juontajaksi joko homo tai värillinen ei-suomalainen – mieluiten molemmat samassa pakkauksessa. Typerän monikulttuuriseksi nimettyä uutta tanssiohjelmaa (sic) juontaa Mira Luotin ohella tummapintainen näyttelijä Ernest Lawson. Tarkoituksena on tietenkin normalisoida negridisaatio osaksi suomalaisuutta, mutta polarisoituneessa nykytilanteessa tällainen vedätys tuskin saa enää uusia tosiuskovia multikulti-rinkiinsä.


Yle TV1 Maanantai 15.5. klo 21:00, A-studio 

Onko kirkon tehtävä ottaa kantaa turvapaikanhakijoiden puolesta? Vai pitäisikö kirkon olla hallituksen kanssa samalla linjalla? Juontajana Johanna Vesikallio.

lauantai 13. toukokuuta 2017

EDESMENNEEN PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTON RISTIRIITAISET SAAVUTUKSET

Demaritaustainen Koivisto valittiin ensimmäisen kerran
Suomen presidentiksi vuonna 1982.

Yksi Suomen historian pollittinen aikakausi päättyi lopullisesti kun presidentti Mauno Henrik Koivisto (1923–2017) siirtyi eilen perjantaina ajasta ikuisuuteen. Yle verkkosivujen ensimmäisessä Koiviston poismenosta kertovassa uutisessa mainittiin lyhyesti hänen kuolemastaan ja saavutuksistaan:
Presidentti Mauno Koivisto kuoli 12. toukokuuta 2017 kello 21.15 Meilahden sairaalassa. Presidentti Mauno Henrik Koivisto oli kuollessaan 93-vuotias. Mauno Koivisto toimi Suomen tasavallan presidenttinä 12 vuoden ajan vuosina 1982–1994. Hän oli Suomen yhdeksäs presidentti. Ennen presidenttiyttään hän toimi muun muassa pääministerinä, valtiovarainministerinä sekä Suomen Pankin pääjohtajana.
Koiviston presidenttikaudet olivat monella tapaa merkittäviä, koska niiden vaikutukset tuntuvat vieläkin suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän oli viimeinen maamme presidentti, jolla oli laajat valtaoikeudet ja se näkyi sekä hyvässä että pahassa. Raskaista virheistään huolimatta hän sai aikaan myös positiivisia asioita, mikä erottaa hänet selkeästi nykypolven henkisistä kääpiöistä, jotka eivät edes periaatteellisella tasolla ajattele Suomen etua. Ylivertaisuuden taustalla on ainakin Koiviston rintamamieskokokemus, joka erotti hänet kaikista Suomen presidenteistä, varsinkin hänen jälkeensä tulleista nahjuksista ja pyrkyreistä.

Inhimillisesti katsottuna Koiviston ura on ollut huikeaa seurattavaa, sillä hän aloitti Turun sataman duunarina, väitteli työn ohessa tohtoriksi ja eteni Suomen pankin johtajaksi, sitten pääministeriksi ja lopulta presidentiksi. Kansallisena surun päivänä on tietenkin hyvä muistaa hänen saavutuksiaan, mutta median ja aikalaisten suitsutuksen lisäksi hänen toimintaansa on kyettävä arvioimaan myös kriittisesti.

Presidentti Urho Kekkosen yksinvaltiaan kauden jälkeen Koivisto palautti maan takaisin parlamentaariseen järjestykseen vähentämällä oma-aloitteisesti presidentin valtaoikeuksia. Koiviston halu oli vilpitön ja 1980- ja 1990-luvulla kansanvaltaisuuteen palaamiselle olikin perusteensa. Tosin näinä turbulentteina aikoina presidentin suuremmat valtaoikeudet oikeissa käsissä olisivat siunaus, sillä nyt demokratian fasadin alla tehdään hirvittäviä päätöksiä, jotka eivät ole Suomen edun mukaisia. 

Ulkopoliittisesti Koivisto oli varovainen ja jatkoi Kekkosen Venäjän lepyttelyn linjaa. 1990-luvun alun kriisivuosina, jolloin Neuvostoliitto oli hajoamassa, Koivisto oli turhankin nuiva Baltian kansojen itsenäistymishaaveille, jota varsinkaan virolaiset eivät muista edelleenkään hyvällä. Toisaalta hänen kunniakseen on sanottava, että hän oli se mies, joka irroitti maamme YYA:sta ja Pariisin rauhansopimuksesta, jonka yksipuoliset sitoumukset rajoittivat merkittävästi puolustusvoimiemme toimintaa. Samalla sopimuksesta irtaantuminen lisäsi sananvapautta, koska "fasistiseksi" tuomittua ohjelmallista nationalismia saattoi jälleen harjoittaa vapaasti.

On ironista, että talouden asiantuntijana tunnettu Koivisto teki raskaimmat virheensä juuri talouspolitiikan puolella. Kohtalon vuonna 1991, jolloin Neuvostoliitto mureni silmiemme alla, tuhoutui myös vahvan markan poliittikka, jota presidentti kannatti järkähtämättä. Tämä pahensi merkittävästi tsenäisyytemme historian pahimman lamakauden 1991-1995 kerrannaisvaikutuksia. 

Monien kansalaisten kannalta anteeksiantamattominta oli ns. Koiviston konklaavi 6. toukokuuta 1992, jolloin presidentti kutsui koolle tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten johtavia edustajia presidentinlinnaan keskustelemaan pankkikriisin maksuvelvoitteista. Tapaamisessa Koiviston arvellaan painostaneen korkeimman oikeuden jäseniä olemaan myötämielisempiä pankeille velallisten ja pankkien välisissä oikeudenkäynneissä. Tämän seurauksena tuhannet suomalaiset yrittäjät joutuivat ikuiseen velkakierteeseen ja sadat heistä päättivät päivänsä oman käden kautta. Tämä lienee Koiviston kauden synkin luku.

Nykynäkökulmasta käsin kovin ansiokkaana ei voi pitää sitäkään, että hän oli yksi niistä pääarkkitehdeistä, jotka ajoivat Suomea EU:n jäseneksi. Koiviston syyllisyyttä tosin lieventää se, että hänen motiivinsa saada Suomi EU:n ei ollut liberalistinen antinationalismi vaan puhdas turvallispoliittinen ajattelu, jonka taustalla oli Venäjän pelko.

Joissain asioissa hän osasi olla myös kaukaa viisas. Kun vuodenvaihteessa 1990-91 Suomeen oli Neuvostoliiton epävakaan tilanteen vuoksi tunkeutumassa kommunistiopissa olleita Moskovan somaleita, Koivisto antoi hallitukselle muistion, jossa hän totesi:
Somalialaiset on syytä pysäyttää rajalle. Otetaan nimet ylös ja luvataan harkita. Todetaan, että Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos joku on eri mieltä, niin sitten riidellään. Sanoin, että ellei näitä pysäytetä, miten sitten muitakaan.
Valitettavasti Esko Ahon (kesk.) hallitus ei noudattanut tätä valtioviisautta ja avasi näin Pandoran lippaan humanitääriselle maahanmuutolle, jolle ei näytä loppua tulevan. Siksi tänään oli ristiriitaista kuunnella presidentti Sauli Niinistön muistopuhetta, jossa hän sanoi Koiviston perinnön vaikuttaneen siihen, että "Suomi on itsenäisyyden juhlavuotena maailman vakain maa". Niinistön puheet maailman vakaammasta maasta voi jättää omaan arvoonsa, sillä pakkomonikultturismin myötä maahan on päästetty katuja terrorisoivia verorasitteita, joita ei ennen 1990-luvun alkua Suomessa tunnettu.

Suomen kannalta oli kohtalokasta, että Koivisto rajoitti toisella kaudellaan presidentin valtaoikeuksia, joiden avulla hän olisi voinut panna tulpan juuri alkaneelle somalien ja muiden maahantunkeutujien vyörylle. Koska "maan isällä" ei ollut valtuuksia vaikuttaa muukalaisinvaasioon, me joudumme näkemään nyt sen dramaattiset seuraukset: Koiviston yhtenäiskulttuurin aikana olisi ollut mahdoton kuvitella, että hyväosainen neljännes suomalaisista asettuu pakkomonikultturismia puolustaen tavallista kansaa vastaan. Yhteiskunnallista vastakkainasettelua pahentaa vielä se, että media ja poltiikan silmäätekevät tukevat yksipuolisesti narsistisia Unelmoijia, jotka eivät ota vastuuta mistään, varsinkaan tulevista suomalaisukupolvista.

Kansan suru presidentti Mauno Koiviston kuoleman johdosta ei perustu niinkään hänen persoonaansa tai saavutuksiin, vaan siihen, että hänen mukanaan katosi suomalainen Suomi, joka muistetaan parhaiten 1980-luvun nousukaudesta, jolloin maa oli etnisesti yhtenäinen ja kaikilla oli työtä.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

NEUVOSTOLIITON VOITON PÄIVÄ JA EU:N EUROOPPA-PÄIVÄ ON SAMA ASIA



Eilen vietettyä EU:n virallista Eurooppa-päivää on vaikea pitää eurooppalaisen sovun juhlana, koska se oli samalla myös toisen maailmansodan voiton päivä, jossa neuvosto-bolshevikit yhdessä lännen kapitalisti-liberalistien kanssa kukistivat ei vain kansallissosialistisen Saksan vaan koko saksalaisuuden. Tämä käy selväksi jo siinä, että Saksan liittotasavallan perustuslaki ei ole saksalaisten säätämä vaan liittoutuneiden sanelema määräys, jossa germaaninen kansallismielisyys on käytännössä kriminalisoitu.

Tiedetoimittaja Marko Hamilo tiivisti julkisella Facebook-seinällään osuvasti ne syyt, miksi EU ylipäätään on olemassa ja miksi Eurooppa-päivää vietetään:
EU:ta ei ehkä olisi, ellei olisi ollut natsien ja kommunistien aloittamaa sotaa. Natseja ei ehkä olisi ollut, ellei kommunismin pelko olisi saanut saksalaisia valitsemaan vahvimman antikommunistiporukan kommunisteja vastaan, ja hylkäämään liberaalit. Islamisaatio ei uhkaisi Eurooppaa ilman 1) marxilaista monikulttuurioppia, 2) EU:ta jonka johto ei ole vastuussa mistään kellekään ja 3) Saksan tuhatvuotista syyllisyyttä natsien tekemisistä, joka pitää hyvittää tuhoamalla Saksa _ja_ muutkin Euroopan maat. Kiitos Karl Marx, ja hyvää voiton päivää (Eurooppa-päivä) kaikille!
Oman groteskin lisänsä "rauhan juhlaan" toi ensi kertaa Suomessa julkisesti vietetty Venäjän voitonpäivä. Uutisessa Venäjän voitonpäivän kulkueita ensi kertaa Suomessa – vaikuttajat paheksuvat Yle antaa puheenvuoron myös tämän absurdin näytelmän kriitikoille, mutta loppukaneetin saa sanoa venäläinen chauvinisti:
– Kyllä ymmärrän. Mutta Suomikin vuonna 1944 hääti Lapista saksalaiset eli ymmärsi loppujen lopuksi olleensa väärällä puolella. Kyllä suomalaisten pitäisi hyväksyä fasismin vastainen kulkue, sanoi Skippari-Smirnov.
Ylellä ei ollut tarvetta kommentoida Skippari-Smirnovin lausuntoa, sillä ilmeisesti Tukholman syndroomaa potevat jutun tekijät Tiina Länkinen ja Marjukka Havumäki eivät halua muistella, että diktaattori Josef Stalinin neuvostoarmeijan hyökkäys Suomeen marraskuussa 1939 sotki maamme mukaan toiseen maailmansotaan. Koska nykyinen julkinen valta ei reagoinut mitenkään venäläisten Suomen maaperällä tehtyyn provokaatioon, täytyy sen olla osoitus alamaisuutta viestivästä vieraskoreudesta maan korkeinta johtoa myöten. 

Yhtenä tärkeimpänä syynä tällaiseen asenteeseen on 1960-luvulta lähtien maassamme vaikuttunut YK:n kansainvälisyyskasvatus, joka on tehnyt monista suomalaisista kansallismasokisteja. Sen vuoksi he seuraavat nyt välinpitämättömästi arkkivihollisen voiton juhlia Suomen maaperällä ja antavat idän muukalaisten muodostaa maahamme etnisen viidennen kolonnan ilman protestin häivää. Vaikka venäläiset eivät rodullisessa mielessä olekaan geneettinen uhka suomalaisuudelle kuten afrikkalaiset, synnyttää heidän kasvava määränsä ilmiselvän sotilaallisen turvallisuusuhan. Samalla suomalaisten suvaitsevaisuutta itänaapurin edessä venytetään äärimmilleen, mikä ei voi olla hyvä asia kansalliselle omanarvontunnolle näin 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuonna.



                                                            ********************



Yle tuuttaa taas tuttua poliittisesti punavärittynytä ohjelmatarjontaa EU:n ja Neuvostoliiton voiton kunniaksi:


Yle TV1, keskiviikko 10.5.2017 klo 23:25 Ulkolinja: #trumpland 

McDowellin piirikunta Länsi-Virginiassa on USA:n köyhimpiä, mutta sen ihmiset äänestivät upporikasta Donald Trumpia enemmän kuin missään muualla Yhdysvalloissa. Ohjaus: Pertti Pesonen. HD Äänitekstitys: suomi.

Trump siellä, vetelä täällä. Katkerat punaiset kostajat eivät koskaan väsy kun pitää "uutisoida" Trumpista.



Yle Fem, tiistai 9.5.2017 klo 19:00, Spotlight : Kun raja tuli vastaan 

Ruotsin ja Tanskan väliset rajatarkastukset hidastavat työmatkoja ja syövät poliisin resursseja. Miten hyvin tarkastukset oikeastaan edes toimivat? Toimittaja: Patrik Skön. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.


Linkki Yle Areenaan.

Yle Fem ei petä mitä tulee Pohjolan väestöpoliittiseen mädätykseen. Jokin aika sitten uutisoitiin Ruotsin luopuneen rajatarkastuksista ja nyt Yle Fem lähetti parahiksi Sveriges Television tuottaman dokumentin, joka osaltaan vaikutti länsinaapurin tekemään ruotsalaisvihamielisen päätöksen. Jo Spotlightin ensisekunnit eivät luvanneet hyvää, sillä ohjelmaa selosti ja toimitti puoliksi aasialainen Lena Sundström. Hänellä ei sekarotuisena ole luonnollisestikaan intressiä ajaa kantaruotsalaisen väestön säilymistä, mikä kävi ohjelmaa seuratessa hyvin nopeasti selväksi. 

Puolituntisen raportin ensimmäinen kymmenen minuuttiä käsitteli sitä kuinka maiden väliä kulkevat matkustajat ja liike-elämä kärsii passintarkastuksista. Ruotsin ja Tanskan väliä pendelöivä yksinhuoltaja-äiti valitteli sitä, että kymmenen minuutin ylimääräisen pysähdyksen vuoksi hän myöhästyy vanheimpanilloista (tätäkään ongelmaa ei olisi jos hän tekisi työtä kotikaupungissaan eikä kannattaisi feminismiä). 

Eniten tarkastuksia vastusti liike-elämän edustaja, jolle taloudellinen etu on kaikki kaikessa. Tämä on tavallaan "ymmärrettävä" kanta, sillä eihän liike-elämä joudu kustantamaan maahan livahtaneiden siirtolaisten elämää, vaan sen maksavat tavalliset kuluttajat ja veronmaksajat. 

Kolmas ohjelmassa näytille marssitettu narisijaryhmä oli yllättäen Malmön poliisi, joka valitteli sitä, että sen ammattimiehiä on jouduttu siirtämään rikostutkinnasta rajantarkastukseen. Tämän vuoksi ulkomaalaisrikollisuuden tutkinta on hidastunut ratkaisevasti. Argumentti ontuu pahasti, sillä ilman rajatarkastuksia maahan vyöryisi moninkertaisesti lisää ulkomaalaisia, mikä puolestaan lisäisi rikollisuutta ja tarvetta sen tutkintaan. Ruotsin valtiolle olisi paljon halvempaa palkata kokonaan uusia rajantarkastajia ja antaa nykyisten poliisien pysyä rikostutkinnassa. Uusien rajantarkastajien palkkaaminen tulisi veronmaksajille paljon halvemmaksi kuin avoimet rajat, joiden kautta maahan pääsee kymmeniä tuhansia uusia vapaamatkustajia ruotsalaisten elätettäviksi. Sen sijaan ohjelmassa vakuuteltiin päinvastaista ja nyt Ruotsi onkin siirtynyt takaisin totaalihulluuteen luopumalla henkilöpaperien tarkastuksista.


Yle TV1, tiistai 9.5.2017 klo 20:00 6/10, Suomi on suomalainen 

Ylpeys ja häpeä. Jos suomalaisuus olisi tunne, millainen tunne se olisi? Suomalaisuuden emotionaalisesta ytimestä keskustelemassa mm. muusikko Maija Vilkkumaa ja psykiatri Sami Pirkola. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Ohjelmassa haastateltiin jälleen kerran Saharan eteläpuolisia mustia afrikkalaisia ikään kuin he olisivat suomalaisia ja siten oikeutettua tietämään ja sanomaan suomalaisuudesta jotain oleellista.


Yle Fem Tiistai 9.5. klo 21:00, Historia: Euroopan juutalaisten tarina 

3/8. Natsien sotakone. Vuonna 1941 Hitlerin hyökkäyskohteena oli Neuvostoliitto. Babi Yarissa 33 000 juutalaista joukkomurhattiin julmasti. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Loputtoman valkoisen syyllisyys-saagan uusin satusarja on päässyt kolmanteen osaan. Qui bono, kuka hyötyy?


Yle Fem Tiistai 9.5. klo 23:45, Uusi Kino: Väkivallan taakka (K16) 

Palkittu dokumenttielokuva kertoo ainutlaatuisen arkistomateriaalin ja Frantz Fanonin tekstien kautta Afrikan taistelusta kolonialismia vastaan 1960- ja 1970-luvuilla. O: Göran Hugo Olsson T: Helsinki-filmi Oy. (U) HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, ahdistus).

Valkoisia syvästi vihannut musta marxilainen Franz Fanon on sitten Yle Femin puolella kaivettu esiin naftaliinista. Mukavia eläkepäiviään viettävät punaporvarit voivat ohjelman parissa muistella kuinka he olivat osa 60-lukulaista kehitysmaa-aktivismia. 

On silti vaikea käsittää miksi he ovat edelleen tyytyväisiä itseensä, sillä kehitysmaaprojektihan epäonnistui täydellisesti. Afrikan katastrofiin on ollut syynä sekä valkoiset kehitysmaa-idelistit että afrikkalaiset itse. Sen sijaan että afrikkalaiset olisivat itsenäistyttyään rakentaneet omia yhteiskuntiaan, he sortuivatkin ahneuteen ja korruptioon, joka tuhosi valtioiden orastavan kehityksen. 

Länsimaiden passivoiva kehitysapu on vain pahentanut tilannetta, koska sillä on edistetty väestöräjähdysta. Tällä hetkellä Afrikasta on tunkemassa Eurooppaan ylijäämääväestöä, joka ajan mittaan tekee maanaosastamme uuden Afrikan. Jos maailma olisi oikeudenmukainen, omahyväiset 60-lukulaiset tuholaiset saisivat maistaa idealisminsa seuraukset omissa nahoissaan.